Johan Theorin: Viimeinen ranta, 5. osa & Jeanette Bergenstav: Syntiuhrit, 1. osa

Kaksi ruotsalaista dekkaria, joista toinen on sarjan 5. osa ja toinen esikoisteos.

Maisema oli hiljainen ja autio. Yksin, aivan yksin. Maantiellä ei näkynyt ketään juuri nyt, mutta milloin tahansa joku voisi tulla. Häntä pelotti suunnattomasti.

Johan Theorin: Viimeinen ranta, 420 s. - Öölanti -sarjan 5. osa  - suom. ilm. 2023 - Benvittring 2021 - suomennosa: Outi Menna - kansi: Anders Carpelan - Tammi
 

Kirja alkaa lyhyillä tarinoilla nuoresta Gurli Vestlundista 1939, keski-ikäisestä Mona Rydeliuksesta 1961 ja vanhasta miehestä Helge Lundinista 2001.

Tämän jälkeen siirrytään toistaiseksi nykyisyyteen. Öölanti -sarjassa on kaksi päähenkilöä: Lähes yhdeksänkymppinen Gerlof Davidsson, joka asuu palvelutalossa sekä Gerlofin veljen lapsenlapsi Tilda, rikosylikonstaapeli Kalmarin poliisista. Gerlof on entinen merikapteeni, joka on asunut palvelutalossa jo kymmenen vuotta, kulkee taksilla tai rollaattorin avulla, mutta pää on vielä kuin partaveitsi. Yli-innokas Gerlof puuttuu mielellään Tildan rikostapauksiin ja "auttaa" minkä voi. Välillä Tildan painettava jarrua, sillä Gerlof ei ole poliisi eikä ole koskaan ollutkaan. Vanhus toimii myös lupaa kysymättä ja joskus miehestä on apuakin.

Tilda käy usein tervehtimässä Gerlofia ja erään kerran vanhus kertoo kuulleensa outoa kuminaa rannan tienoilta. Ihan kuin siellä olisi ollut kivivyöry. Tilda päättää käydä katsomassa poliisikokelas Amor Bashirin kanssa ja he huomaavat, että kivinen muuri on sortunut.

Tilda laskeutuu rannalle ja vierittää yhden lohkareista pois ja esiin tulee kenkä. Lisäksi kukkien alta löytyy kasa vanhoja luita. 

Tässä sitä riittää poliiseille tutkimista. Uusi kroppa ja vuosikymmeniä vanhoja luita.

Molempien henkiöllisyys selviää ja käy ilmi, että Gerlof on aikoinaan tuntenut toisen vainajista. Mitä kuolleista selviää ja onko heillä ollut jotain mystistä yhteyttä toisiinsa? Mitä menneisyydessä oli tapahtunut?

..........

Viimeinen ranta, mutta oliko nyt viimeinen sarjan osa? Minusta Öölanti -sarjan olisi voinut jättää neljänteen osaan, joka ilmestyi kahdeksan vuotta sitten (Aarnivalkeat 2015). Olin jo unohtanut koko sarjan, eikä minulla ollut edes muistiinpanoissa sarjan tapahtumia. Alussa olisi voinut olla lyhyt tapahtumakertaus sekä henkilögalleria.

Tätäkin tarinaa olisi voinut hieman tiivistää. Tarinassa on menneisyyttä ja nykyisyyttä sekä henkilöhahmojen yksityiselämää. 
Tilda asuu avoliitossa ja perheeseen kuuluu myös miehen kaksi alaikäistä lasta. Tilda on jo pitkään halunnut omaa lasta, mutta mies on vastahakoinen. Kestääkö suhde tätä eripuraa?

Aika näyttää tuleeko sarjaan vielä osia? Toisaalta voisi tullakin, sillä vanha merimies Gerlof on sen verran hyvä tyyppi. Mukaan on mahdetettu myös Gerlofin hoitokodin asukkaita, joista etenkin Maja on sydämeenkäyvä. Vanhus on dementoitunut ja se surettaa Gerlofia.

Theorin on hyvä kirjoittamaan itsenäisiä dekkareita, joista Sankta Psykon kasvatit on hyvä esimerkki. Siitä olen pitänyt eniten.

++++++
Kirjailija, toimittaja, suomentaja
Johan Theorin, synt. 1963 Göteborgissa.

******
Ilmetyneet teokset
Öölanti -sarja:
Hämärän hetki 2008 - Yömyrsky 2009 - Verikallio 2011 - Aarnivalkeat 2015 - Viimeinen ranta 2023

Muut: Sankta Psykon kasvatit 2013

Kirjailijalta on ilmestynyt myös suomentamattomia lastenkirjoja.

-----------

Sydän jätti lyönnin väliin, kun ovi olikin lukossa. Hän nykäisi kovempaa, mutta mitään ei tapahtunut. Hänen korvissaan suhisi, ja maailma ikään kuin surkastui ja kaatui hänen päälleen. Pian hän jäisi kiinni.

Jeanette Bergenstav: Syntiuhrit, 420 s. - 1. osa Jennifer Sundin -sarjaan - suom. ilm. 2023 - Syndoffer 2021 - suomennos: Hanni Salovaara - kansi: Justine Florio / Taittopalvelu Yliveto Oy - Minerva Crime

Sarjan päähenkilö Jennifer on eronnut ja 44-vuotias. 11-vuotias tytär asuu isän kanssa kotitalossa, jossa asustaa nykyisin myös isän naisystävä. Teini-ikäinen William, joka kärsii lievästä autismikirjon häiriöstä, asuu Jenniferin, Björn-vaarin ja Goblin-koiran kanssa veneessä, jonka vaari oli voittanut pokerissa.

Ero oli ollut riitaisa ja Jennifer oli menettänyt talon ja tapaamiset tyttärensä kanssa. 

Freelance-toimittaja Jennifer kärsii leikkauksen jälkeisistä kivuista, kulkee kainalosauvoilla ja vetää pillereitä.

Jennifer oli määrätty tekemään juttua remontoidusta kuvataideluokasta. Päästyään paikalle on siellä jotain hirveää. Olisiko tässä Jenniferille skuupin ainesta. Asiaa miettiessään Jennifer huomaa laukun, jonka sisällä on... hm, jotain, joka pelastaisi alituiselta rahapulalta. Ottaako laukku vai ei? 

Kuinka ollakaan, Jennifer joutuu pian keskelle useita murhamysteereitä. Samalla olisi selviteltävä avioerosotkuja ja saatava tyttären huoltajuus takaisin.

Onneksi Jenniferin kouluaikainen hyvä ystävä putkahtaa Jenkeistä Ruotsissa käymään. Nyt Jenniferillä on joku, jonka kanssa pohtia tapahtunutta. 

...............

Taas uusi pohjoismainen dekkaristi, tällä kertaa Ruotsista. Ja tietysti esikoisdekkaristi pukkaa ilmoille heti sarjaa.

Tarinassa on paljon yksityiselämää ja yksityiskohtaisia selostuksia ja kuvailuja eri asioista. Tuntuu, että alkutapahtumien jälkeen tarina ei etene ollenkaan. Tai kun etenee, niin kovin verkkaisesti.

Henkilöhahmona Jennifer on erilainen. Harva päähenkilö könkkää kainalosauvoilla. Collie Goblin on mukava ja antaa Jenniferille turvallisuutta. Pieni yksityiskohta: takakannessa koiran nimi on virheellisesti Coblin ja tarinassa Goblin, mutta haitanneeko tuo. 

Ja pitääkö niin moneen ruotsalaiseen dekkariin sisällyttää jengit ja maahanmuuttajat? 

Jos pitää hidastempoisista, paljon yksityiselämää sisältävistä teoksista, niin tässä olisi sellainen kirja. Minulle tarina on liian verkkainen. Saatan silti kokeilla seuraavaa osaa sillä esikoisteos on aina esikoisteos.

++++++
Kirjailija, toimittaja
Jeanette Bergenstav, synt. 1967. Asuu Torsladassa Göteborgin lähellä. Syntiuhri on rikosreportterin esikoisteos.

******
Ilmestyneet suomennokset:
Jennifer Sundin -sarja:

Syntiuhrit 2023 

Toinen osa Nattrov ilmestyi Ruotsisa 2022