Nguyen Phan Que Mai: Vuorten laulu

 

"Tuo siivekäs osaa totisesti laulaa", Đat-eno sanoi. "Sen luritellessa tuntui kuin ympäröivät vuoretkin olisivat laulaneet. Toverini kertoivat linnuista tarinoita. Niiden mukaan aasiankiurun laulu kaikuu taivaaseen asti ja pystyy kutsumaan kuolleiden sieluja."

Nguễn Phan Quế Mai: Vuorten laulu, 348 s. - suom. ilm. 2022 - The mountains Sing 2020 - suomennos: Elina Salonen - kannen suunnittelu: Anne Winslow - Sitruuna Kustannus Oy

Vietnamilaiset koettelemukset ovat kuin korkeita vuoria. Jos seisot liian lähellä, et huomaa niiden huippuja, mutta jos maltat astella etäämmälle, näet koko maiseman...

Vuorten laulu on tarina eräästä vietnamislaissuvusta. Suku oli muinoin varakas, mutta Vietnamin vallankumous, maauudistus ja lopulta Vietnamin sota veivät kaiken. Tapahtumat sijoittuvat 1950-luvulta nykypäivään.

Teoksen pääosassa on isoäiti Diệu Lan, joka kertoo lapsenlapselleen Hươngille suvun tarinaa aloittaen vuodesta 1930 kun perhe asui Guavan kylässä.

Vuosina 1942-1948 Vietnamissa oli kova nälänhätä ja ruuasta käytiin paikoin niin kovaa taistelua, että henki saattoi mennä. Suuri nälänhätä surmasi kaksimiljoonaa vietnamilaista. Miten isoäiti mahtoi pärjätä ja saada elantonsa?
- Tällä kertaa kimppuumme ei loikannut raivokas tiikeri, vaan pythonkäärme, joka kuristi meitä, kunnes olimme pelkkää luuta ja nahkaa.

Nälän lisäksi oli myös muita kurimuksia:
- Olohuone oli autio lukuun ottamatta kyhäämäämme penkkiä. Mitä japanilaiset olivat mahtaneet tehdä kalusteillemme? He olivat hyökänneet kyläämme ja syyttäneet meitä Vietminhin kannattajiksi. He olivat pahoinpidelleet ihmisiä ilman syytä ja varastaneet kaiken arvokkaan: rahat, korut, kalusteet, porsaat, lehmät, puhvelit, kanat. He olivat vienet myös kaiken ruokamme.

 
Hanoi 1972

Hương on kaksitoistavuotias kun he lähtivät isoäidin kanssa Hanoista amerikkalaisten pommituksia pakoon Hóa Binhin kylään.

- Hän (mummi) pyysi Buddhaa ja taivaita päättämään sodan ja vanhempiani ja enojani palaamaan turvallisesti kotiin. Suljin silmäni ja yhdyin rukoukseen. Olivatko vanhempani elossa? Kaipasivatko he minua yhtä paljon kuin minä heitä?

 Isä ja äiti olivat tahoillaan sotimassa. Äiti on lääkäri, joka oli vapaaehtoisena liittynyt armeijaan, ja yrittää työn ohessa etsiä miestään, josta ei ole kuullut pihadustakaan neljään pitkään vuoteen.

Mummi oli paljon kokenut: Ranskan miehityksen, Japanin hyökkäyksen, nälänhädän ja maauudistuksen ja selvinnyt kaikista niistä hengissä. Diệu Lan oli kylän rikkaimmasta perheestä, mutta herra Túkin ennustus pelästyttää mummin äidin:
- Tyttärenne elämä tulee olemaan täynnä koettelemuksia. Hän on aluksi rikas, mutta menettää kaiken ja päätyy kaukaiseen kaupunkiin kerjäläiseksi.

Ennustus unohtuu, Diệu Lan avioituu ja saa lapsia.

1950-luvulla mummin oli paettava viiden lapsensa kanssa Hanoihin, koska työläiset olivat  nousseet maanomistajia vastaan, jollaisia mumminkin vanhemmat olivat. Pakomatka oli rankka, ei ollut riittävästi ruokaa, ei yöpymispaikkoja ja taudit riivasivat pakolaisia. Lopulta mummi ei kyennyt matkaamaan kaikkien lastensa kanssa, vaan joutui tekemään kipeitä valintoja.

Vietnamin sota päättyi 1975, ja mummi ja Hương alkavat odottaa läheisiään kotiin. Äiti tuleekin aikanaan, mutta hän on muuttunut. Sitten Hương löytää äitinsä päiväkirjan ja järkyttyy syvästi. Äiti saa tytön kiinni kirjan lukemisesta ja saa raivarin, mutta lopulta haluaa selittää kaiken. 

Entä missä isä viipyy?

Sodan aikana mummin tarinat kannattelivat ja pitivät toivoa yllä. Kertomalla elämäntarinansa mummi saa Hươngin ajatukset pois sodasta. 
--------
Voin kuvitella, että kirjan kirjoittaminen on ollut rankkaa, sillä kirjailijan isoäiti oli menehtynyt nälkään, isoisä sai surmansa maauudistuksessa ja enon nuoruus kului Vietnamin sodassa. Kirjailija editoi tekstiä seitsemän vuotta, johon sisältyi paljon työtä, epäilyksiä, unettomia öitä ja kyyneliä.

Vuorten laulu on saanut innoituksensa kirjailijan perheen ja maanmiesten kokemuksista.
Tarina on fiktiota, mutta historialliset tapahtumat ovat todellisia, nimiä henkilöitä ja juonenkulkuja lukuunottamatta.
Nguễn Phan Quế Mai on kirjoittanut kirjan englanniksi - valloittajakultturien kielellä, kuten kirjailija sanoo. Tähän oli syynsä, mm. halu kirjoittaa lisää suuresta nälänhädästä tai maauudistuksesta. 
- Samalla saatoin korjata Hollywood-elokuvien ja länsimaisen kirjallisuuden luomaa kuvaa Vietnamista. Sen mukaan maamme on pelkkä sotatanner ja vietnamilaiset hiljaista massaa, joka harvoin ääneen päästessään kuulostaa yksinkertaiselta, naiivilta, julmalta tai opportunistiselta. (...) ...vietnamilaisia ääniä tarvitaan enemmän.

Kannessa sanotaan: kauniisti kirjoitettu, mutta armoton rakkauskirje Vietnamille. Sitä kirja ja sen tarinat ovat. Sisältö on kuitenkin rankka. Silti kirjailija kirjoittaa toisinaan runollisesti:
- Olin kuin puu, johon versoi taas oksia; lintu, jonka siipiin kasvoi uusia sulkia. Onnentähti näytti valaisevan tietäni.

Tarinassa on luopumisia rakkauden takia, köyhyyttä, pelkoa, väkivaltaa jos sattui olemaan "väärällä puolella". Ihmishengellä ei ollut mitään arvoa. Toivo paremmasta on kuitenkin aina ollut mummin mielessä. Vuorten laulu avaa myös Vietnamin historiaa ja sitä millaisissa oloissa tavalliset ihmiset ovat eläneet. 

Plussaa annan alussa olevasta Trấnin sukupuusta, joka helpotti lukemista.
Miinusta henkilöiden runsaasta määrästä, joskin sukupuu auttoi hieman, mutta toisinaan oli tuskastuttavaa palata alkuun tutkimaan sukupuuta. Lisäksi sukupuusta ei selvinnyt sukupuoli ja saattoi kestää hetken ennen kuin tarinasta selvisi kuka on kuka. Onneksi suomentaja käyttää välillä sanoja eno, täti, tytär jne.

Olen käynyt Vietnamissa ja samalla hieman lukenut sen historiasta. Etenkin vierailu Củ Chi-tunnelialueella oli silmiäavaava kokemus. Meillä oli mahdollisuus käydä myös joissakin tunneleissa, mutta ahtaanpaikankammoisena en kyennyt. Järkyttävää ajatella miten  ihmiset pystyivät asumaan vuosikausia tuossa tunneliverkostossa, jossa asumuksia oli monessa kerroksessa ja jossa sai pelätä löytymistä.
Tunnelirotat olivat yhdysvaltalaisia sotilaita, joiden tehtävänä oli Vietnamin sodan aikana tutkia vihollisen tunneleita - järkyttävä homma.

Erään tunnelin suuaukko, josta pieni paikallisoppaamme mahtui juuri ja juuri sisään. Suuaukkojen oli pakko olla pieniä ja huomaamattomia, jottei vihollinen huomaa niitä.  

Hyvä suomennos sekä erittäin kaunis kohokuvioinen kansi (tekijät kirjan tiedoissa) .
Kannen taustakuvan olen ottanut erään saigonilaisen (nykyään Hồ Chí Minh) koulun pihalla.

Veikkaan, että teos saattaa päätyä tämän vuoden käännösproosan top-kymppiini. Suosittelen!

Tuli osoittaa kullan aitouden, koettelemukset elämän merkityksen.

++++++++ 
Kirjailija. kääntäjä, luovan kirjoittamisen tohtori
Nguễn Phan Quế Mai, synt. 1973 Vietnamissa. Asuu osan ajastaan Indonesiassa ja osan Vietnamissa. 

*******
Ilmestyneet suomennokset:
Vuorten laulu 2022

Lisäksi kirjailija on kirjoittanut 8 vietnaminkielistä teosta runoutta, kaunokirjallisuutta ja tietokirjallisuutta. Vuorten laulu on hänen ensimmäinen englanniksi kirjoittamansa teos.
Nguễn Phan Quế Mai on kirjoittanut kirjan englanniksi - valloittajakultturien kielellä, koska mm. halusi kirjoittaa lisää suuresta nälänhädästä ja maauudistuksesta. 
- Samalla saatoin korjata Hollywood-elokuvien ja länsimaisen kirjallisuuden luomaa kuvaa Vietnamista. Sen mukaan maamme on pelkkä sotatanner ja vietnamilaiset hiljaista massaa, joka harvoin ääneen päästessään kuulostaa yksinkertaiselta, naiivilta, julmalta tai opportunistiselta. (...) ...vietnamilaisia ääniä tarvitaan enemmän.

Kustantajalle kiitos kirjasta!