Vaasan poliisin etsivä Mija Wadö on palannut töihin kolmen kuukauden sairauslomalta ja nyt vähän jännittää miten kollegat ottavat vastaan. Toisaalta, kolmen kuukauden poissaolo ei tunnu kovin pitkältä.
Eniten ehkä jännittää olisiko Ronnie vielä asemalla töissä. Pelkkä miehen ajatteleminenkin sai sykkeen nousemaan.
Mija joutuukin heti hommiin, sillä vapaakirkolliselta Taivaankartono-leiriltä on kadonnut nuori, joka oli hatkannut ennenkin. Onko tapahtunut jotakin vai ilmestyykö kadonnut taas jossain vaiheessa takaisin? Lisäksi selviää, että nuoren seurustelukumppanista ei ole pidetty taustansa takia, mutta voisiko hän olla syyllinen katoamiseen? Kaiken lisäksi hän katoaa.
Samassa huoneessa kadonneen kanssa nukkunut henkilö tietää jotakin, muttei halua kertoa, sillä on luvannut pitää salaisuuden.
Pastori Julius Wilhelmsson ja Kerstin Andersson vetävät Taivaankartano-leiriä kymmenelle nuorelle. Mutta miksi ihmeessä pastori muistuttaa, että on tärkeätä pitää leirin päämäärä suurelta yleisöltä salassa?
Löytyykö nuori? Mitä oli tapahtunut? Mija Wadöllä on vahva hengellinen tausta, niinpä uskontoaiheiset rikostapaukset lienevät vaikeita. Mija ei kuitenkaan halua luovuttaa. Nainen on nuorena joutunut opettelemaan ulkoa Toisen Mooseksen kirjan. Mahtaako tästä olla jotakin apua tutkinnassa?
Mijan rinnalla työskentelevät Anya Appel, Jens Bergqvist sekä Marianne Ljunggren, jota myös Skoudemutsiksi kutsutaan. Uutena kollegana on nelikymppinen norjalainen Mette. Elof Wallin on heidän pomonsa.
Kun paikalliset asukkaat päättävät ottaa oikeuden omiin käsiinsä tulee poliisille kiire.
Entä miten kirjankannessa ja sen taustakuvassa olevat valkoiset ruusut liittyvät tarinaan?
--------
Juonien kuluissa on pientä sekavuutta. Pääteema (leiriltä/lastenkodista yms. kadonnut henkilö) on kovin yleinen eikä tarinakaan lähde etenemään. Uskonnolliset ryhmät ovat myös kovin yleisiä dekkarigenressä, vaikka nyt on hieman erilainen näkökulma.
Kivipuiston tyttö -kirjassa valitin siitä, että Mijan nuuskaamista on liikaa. Nyt sitä on onneksi hieman vähennetty.
Syyllisen/syylliset arvasin melko pian. Se ei sinänsä haitannut, sillä oli mielenkiintoista seurata, miten syyllinen/syylliset toimivat. Yleensä pidän enemmän siitä, että joudun pohtimaan syyllisiä loppuun asti ja lopuksi vielä ehkä yllättymään.
Pidin Kjellsdotterin esikoisdekkarista, joka on jännittävä ja tiivistunnelmainen, mutta Taivaankartano ei valitettavasti pärjännyt Kivipuiston tytölle.
Seuraavaan osaan, jonka toki aion myös lukea, toivon pientä skarppausta, sillä pidän Kjelldotterin tyylistä.
Kirjailija on sanonut, että halusi käsitellä kirjassa salaisuuksia, ennakkoluuloja sekä arkipäivän rasismia. Aika hyvin on onnistuttu, joskin kaikkea mainittua olisi hieman voinut lisätä ja syventää.
Kivipuiston tyttöä on myyty suomeksi ja ruotsiksi n. 86.000 kpl ja Taivaankartanoa Ruotsissa 22.000
P.S. Kiitos kannen tavuviivasta!
Näkymä merelle pienine saarineen oli fantastinen, puhumattakaan kesien kauniista tyvenistä auringonlaskuista, jolloin taivas värjäytyi vaaleanpunaiseksi ja heijastui syvänsinisenä kiiltävästä vedestä.
Kirjalijanimen synty: Nilla on lyhenne omasta nimestä ja isän etunimi on Kjell.
Ilmestyneet teokset:
Kolmas suomennettu osa ilmestyy ruotsiksi keväällä 2024, joten emmeköhän saa suomennoksen pian sen jälkeen.
Minä en perustanut esikoisesta. Tuli jotenkin semmoinen mässäilyfiilis niistä kaikista kauheuksista. Nuuskaaminenkin kiinnitti huomion. Silti on aina iloinen asia kun suomalainen kirjailija menestyy. Ei ole helppoa ujuttautua Ruotsin markkinoille, kun siellä on niin valtava tarjonta pelkästään paikallista dekkaria.
VastaaPoistaJokaiselle jotakin, näinhän se menee. Tuo huutokauppajuttu on kyllä mielenkiintoinen.
Poista