Val McDermid: 1979, 1. osa

 

Vuosi oli alkanut vaikeasti ja muuttui yhä pahemmaksi. Jouduttiin kestämään lumimyrskyjä ja lakkoja, löytyi lojumaan jätettyjä ruumiita, tuli sähkökatkoja, oli terrorismin uhka...

Val McDermid: 1979, 383 s. - suom. ilm. 2023 - 1. osa Allie Burns -sarjaan - alkup. teos ilm. 2021 - suomennos: Marja Luoma - kannen suunnittelu: Päivi Puustinen - Otava 

...Vuosi 1979 oli yhtä katastrofien sarjaa. Paitsi jos sattui olemaan toimittaja, niin kuin Allien Burns. Hänen ammattikunnalleen toisten vastoinkäymiset tarjosivat tilaisuuden, johon kannatti tarttua.

Esittelyteksti kustantajan sivuilta:

"Uraauurtavan trillerisarjan avaus aikamme arvostetuimpiin kuuluvalta rikoskirjailijalta.

Vuosi 1979 ei käynnistynyt Glasgow’ssa hyvin: sähkökatkokset ja poliittinen sekasorto olivat vasta alkua. Toimittaja Allie Burnsille huonot uutiset ovat kuitenkin mahdollisuus löytää elämänsä juttu. Allie on kuitenkin nainen miesten hallitsemassa maailmassa.

Murtautuakseen ulos naistoimittajan ahtaasta muotista Allie yhdistää voimansa kollegansa Danny Sullivanin kanssa. Kaksikko pääsee jopa suunnitteilla olevan terrori-iskun jäljille. Mutta sitten tutkivasta journalismista tulee hyytävän henkilökohtaista.

1979 aloittaa ylistetyn sarjan, joka seuraa Allie Burnsin vaiheita viidellä eri vuosikymmenellä."

Kun näin Val McDermidin nimen Otavan katalogissa hihkuin innosta. Olin lukenut McDermidin teoksia 2000-luvun alussa ja 1900-luvun lopussa. Dekkarit olivat (ainakin siihen aikaan) tosi jännittäviä ja ahmin aina uuden kirjan sellaisen ilmestyessä. Kirjoissa oli jännittävyyttä ja koukuttavuutta, kuten hyvissä dekkareissa kuuluukin olla. Odotukset olivat siis tosi korkealla.

Siinä vaiheessa kun olin lukenut sata sivua eli reippaasti yli sen minkä yleensä annan kirjalle armoa, eikä vieläkään ole tapahtunut mitään jännää, olen ymmälläni. Missa on "vanha" Val McDermid (jota muuten aikoinaan luulin pitkään mieheksi)? Vain samojen asioiden pyörittelyä ja politiikkaa. En tuossa vaiheessa vielä hikeentynyt, sillä ajattelin loppupuolella olevan jotain tositositosi jännää ja hyytävää. No, ei minusta ollut, ei samanlaista kuin vanhoissa teoksissa. 

On tosin mielenkiintoista lukea, kuinka naistoimittaja yrittää päästä ammatillisesti eteenpäin ja kuinka toimituksen miehet ryöväävät Allien hyvät aiheet. Mene sinä tyttö kirjoittamaan seurapiirijuttuja kun et ymmärrä mitään politiikasta tai talousrikoksista -tyyliin. 
Kirjassa on hyviä teemoja. On poliittista levottomuutta, lakkoja ja tuo esittelyssä mainittu IRA:n terrori-isku -aihekin, mutta käsitteytapa on kumman vaisu.
Ajankuva on hyvää, mutta siinä se...ainakin minulle. Makuasioitahan nämä, mutta minä tahdon "vanhan" McDermidin takaisin.

Seuraava Valin kirja on nimeltään 1989, alkup.ilm. 2022. Luenko sen? Jään miettimään, ehkä saatan antaa nykyiselle Valille toisen mahdollisuuden. 

++++++
Kirjailija, ent. toimittaja
Val McDermid, synt. 1955 Skotlannissa. McDermid oli nuorena lukijana kiinnostunut rikoskirjallisuudesta ja huomannut, että Yhdysvalloissa naisdekkaristien määrä oli kasvussa. Niinpä nuori kirjailija päätti kokeilla samaa Britanniassa. 
Val McDermid on kirjoittanut lukemattomia kirjoja, joista vain osa on suomennettu.

******
Ilmestyneitä suomennoksia:
Kate Brannigan -sarja:
Sammunut syke 1998 - Takaisku 1999

Hill/Jordan -sarja:
Piinapenkki 2001 - Kahlekuningas 2002 - Viimeinen kiusaus 2005
Näistä molemmista on ilmestynyt myös suomentamattomia osia.

Annie Burns -sarja:
1979 2023 - 

Lisäksi kirjailija on kirjoittanut Lindsay Gordon ja Karen Pirie -sarjoja sekä lukemattomia itsenäisiä teoksia. Miksiköhän suomentaminen aikoinaan lopetettiin? Minä ainakin jäin kaipaamaan kunnon jännäreitä.