Hallin Janne on varmaan useimmille tuttu nimi historiasta, mutta moniko tietää mistä Janne on tullut kuuluisaksi.
Janne eli Juhani Heikki Juhaninpoika Mattila oli kaksikymppinen murhamies. Kirjassa Bagge kertoo Jannen taustaa, tehtyjä rikoksia ja mitä sitten tapahtuikaan.
Tarina alkaa vuodesta 1867 jolloin parikymppinen Janne makaa kaltereiden takana odottamassa tuomiota. Vankilapappi käy päivittäin tivaamassa tunnustusta, mutta Janne vain käskee painumaan helvettiin. Janne voi huonosti, lavantauti vaivaa.
Seuraavaksi palataan taaksepäin.
- Mattilan talo Hallinpenkin mäessä oli kestikievari Hämeenlinnan ja Jyväskylän välisen maantien varressa.
Mattila oli mm. monen postikuljetttajan, *) kamasaksan, *) laukkuryssän, rosvon ja korttiryövärin pysähdyspaikka. Janne näki lapsesta saakka kaikenmaailman kulkumiehiä ja jo silloin mielen valtasi kaipuu. Kaipuu päästä pois kaikesta arkisesta.
Jannen äiti oli vaalea, hiljainen ja ahkera hämäläinen. Juho-isä oli pitkä ja tumma. Enkä veressä virtasi mustalaisverta. Janne itse oli jo rippikouluikäisenä pitkä ja komea nuorukainen, jolla oli kauniit mustat kiharat. Janne osasi esiintyä ja laulaa. Maatöiden teko ei maittanut, mutta kortinpeluu kiinnosti - ja tytöt, joiden aitan ovia Janne koputteli.
Janne kierteli markkinoilla pelaamassa ja pian nuorukainen tunnettiin Hallin Hurjana, joka peittosi kaikki korttipelissä ja hevoskaupoissa.
Janne oli kova naistenmies, mutta 12-vuotiaana Mattilaan piiaksi päätynyt Santra oli ykköstyttö.
Nuoresta iästään huolimatta Janne eli rahaa vaativaa elämää. Tytöt vaatimuksineen tulivat kalliiksi ja tilakin alkoi rapistua. Lisäksi Janne halusi kihlata Santran. Rahaa olisi siis saatava jostakin. Laukkuryssiltäkö? Mutta onko heillä riittävästi massia mukana? Kuuleman mukaan Mäkeläisen Matillla olisi postilaukussaan kymmenentuhatta markkaa. Sillä summalla pärjäisi jo aika kauan, vaikka osa pitäisi antaa roistokaverille, eli Santulle. Tuumasta toimeen.
Postikärryt pysäytetään, rahat viedään ja piilotetaan ja posteljooni tapetaan. Näin Hallin Jannesta tulee murhamies. Nuorukaiset jäävät tietysti kiinni, vaikka Janne oli yrittänyt rustata itselleen alibia. Pappi käy vankilassa tunnustusta tivaamassa, mutta ylpeys ei anna myöten tunnustaa. Entä rahat, joko kätkö on löydetty? Sitten Janne sairastuu ja henkitoreissaan tunnustaa kaiken. Ikää on kohta kaksikymmentäyksi ja edessä on jo kuolemantuomio.
- Tuomitsen teidät molemmat koko vuoden 1734 Ruotsin lain ankaruudella ryöstöstä ja murhasta sekä rahakirjeen varastamisesta menettämään oikean kätenne ja päänne poikkihakattaviksi ja teilattaviksi.
Suomessa ei kuitenkaan enää tuolloin toimeenpanna kuolemantuomiota. Kun tuomio vahvistetaan miehet määrätään saamaan neljäkymmentä paria raippoja ja passitetaan elinikäiseen pakkotyöhön Siperiaan.
Näin matka alkaa, mutta miten se loppuu?
Osa kaksi sijoittuu Amerikkaan, jonne Janne jossain vaiheessa päätyy. Kultaaa olisi tarkoitus lähteä kaivamaan, mutta ryntäys oli ollutta ja mennettä. Mitä Janne sitten tarinan mukaan tekee ja mikä oli miehen kohtalo? Sen jätän kertomatta. Lukekaa itse.
Tarinaa kertoo Hallinpenkin renki Aleksanteri Marianpoika eli Santeri tai Santtu, joka oli osallisena rikoksiin. Molempien miesten elämä päättyy aikanaan ja Santeri toteaa lopuksi:
- Sinä se hiiri olit, Janne. Minä olen mies. (...) Helvetissä tavataan, Janne!
Kirja jakautuu kahteen osaan: Siperian kutsu ja Amerikan kutsu. Luvut ovat lyhyitä ja jokainen niistä alkaa värssyllä:
Hallin Jannen silmät ne loisti
kuin taivaan kannella tähdet
Must' oli tukka mutt' mustempi mieli
kun Mustalaismäelle lähti
Onpa aikamoinen historiallinen tarina, joka muistuttaa mieliin myös sen miten rikostutkinta ja rangaistukset ovat vuosisatojen myötä muuttuneet ja kehittyneet.
Sääli, että komea nuori mies oli tuhonnut elämänsä rikoksilla nuoresta pitäen. Mitä Janne lopulta tekee ja miten miehelle käy? Kirjaa varten Bagge on kahlannut aikamoisen määrän tausta-aineistoa, joka löytyy kirjailijan nettisivuilta (linkki alla).
Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu pienoisromaani. Kirjaa lukee kuin juonivetoista dekkaria. Tiedänpähän nyt ainakin mitä Hallin Janne on otaksuvasti touhunnut.
Vanhahtavat kannet (Ossi Hiekkala) sopivat hyvin aiheeseen.
Korppi kuiski hiljaa ympärilläsi. Jossain rasahti oksa, jänis pinkaisi tien poikki ja katosi etelään, Kuhmoisten suuntaan. Kuu pysyi piilossa. Mitätön kaitale se olisi ollutkin.
*) P.S. Kamasaksa tarkoittaa kiertelevää kauppiasta ja laukkuryssät ovat itäsuomalaisia kulkukauppiaita, jotka harjoittivat laukkukauppaa. Nimitys laukkuryssä juontuu kauppiaiden käyttämistä suurista nahkaisista repuista.
+++++++
Kirjailija
Tapani Bagge, synt. 1962 Keravalla ja asuu Hämeenlinnassa. Mies on kirjoittanut päätoimisesti aina vuodesta 1983 alkaen ja sen kyllä huomaa, sillä ilmestyneitä kirjoja on toistasataa: rikosromaaneja, novellikokoelmia, nuortenromaaneja, lastenkirjoja ja muutakin tuotantoa, kuten näytelmiä, kuunnelmia jne.
Bagge on saanut useita palkintoja tuotannostaan. Lisäksi kirjailija on opettanut vuosia Oriveden opistossa = Dekkaripaja.
Jos haluatte tutustua kirjailijan tuotantoon, niin suosittelen poikkeamaan kotisivuilla:
Tapani Bagge - kirjailijan nettisivut
********
Ilmestyneitä teoksia on niin paljon, etten luetteloi niitä tässä. Jokainen voi halutessaan itse googlailla. Tässä vain Elvira Noir - ja Väinö Mujunen -sarja.
Elviira Noir -sarja:
Pikku enkeli 2016 - Pirunsaari 2017 - Pitkä kosto 2019
Tuleeko tähän sarjaan jatkoa? Mahtaako tuottelias kirjailija sitä itsekään tietää.
Valkoinen hehku 2009 - Sininen aave 2011 - Musta pyörre 2012 - Punainen varjo 2014 - Sinimusta kyyti 2020 - Keltainen Cadillac 2021 - Punamusta baby 2022 -
Tulossa: Pomminvihreät renkaat - ilmestyy syyskuussa 2023
...................
Kustantajalle kiitos kirjasta!
Suomessa on lyhyessä ajassa tullut usealta kirjoittajalta Villin Lännen tarinoita. Suorastaan länkkäribuumi käynnissä.
VastaaPoista