Oman päänsä hoitaminen, maltin säilyttäminen. Se on vaikeinta. Se osoittaa onko mestari vai ei.
Tommi Laiho: Rikotut, 371 s. - 2. osa - ilm. 2023 - kansi: Folk/Kimmo Kivilahti - Myllylahti
Tarina alkaa pysäyttävästi. Mies opettaa nuorta jälkikasvuaan rikolliseksi.
Neljäkymmentä vuotta myöhemmin ohiajavasta autosta ammutaan kahta henkilöä Helsingin Kalliossa. Kumma tapaus, sillä uhrit ovat tyystin erilaisia. Voisiko olla niin, että toinen ammuttiinkin vahingossa. Vanhempi rikostutkija Karita Haapakorpi alkaa tutkia tapausta.
Samaan aikaan psykiatri Amina Rehmannin vastaanotolle saapuu tyylikäs, mutta arka henkilö. Tämä istuu designtuolissa puolustuskannalla ja epäluuuloisena. Silmät pälyilevät ympäristöä. Amina yrittää saada asiakasta puhumaan:
- Sinun ei tarvitse täällä ollessa puhua mitään mistä et halua, mutta yleensä se helpottaa. Kaikki jää meidän välille.
Amina yrittää voittaa asiakkaan luottamuksen. Lopulta henkilö kertoo pelkäävänsä ja olevansa ansassa. Ja sitten ryntää ulos. Amina pohtii mitä tehdä. Pitäisikö kertoa Karitalle, luottamuksella tietenkin.
Eikä kulu aikaakaan kun vastaanotolle hyökätään.
Entä kuka on epävarma henkilö, joka pohti:
- Hän on uskossa. Hän ei ole uskossa. Hän kuuluu kirkkoon. Hän on etäällä sen toiminnasta. Hän on yksin. Hän on yhtä. Hän on sitoutunut. Hän ei tiedä miksi.
Kirjan pääosissa ovat edelleen vanhempi rikostutkija Karita Haapakorpi, hänen ystävättärensä, psykiatri Amina Rehnmann. Amina ja Karita olivat entisiä työtovereita, kunnes Amina vaihtoi ammattia. Lisäksi tarinassa on kuiva tilastotieteilijä Juha Huhtala.
Pidän päähenkilöistä, jotka kytkeytyvät tavalla tai toisella toisiinsa. Ensimmäisessä osassa hahmojen väliset yhteydet ja yksityselämä selviää tarkemmin, joten ei niistä nyt enempää.
Uhanalaisissa ihmettelin tekstin monisanaisuutta (... sen tärkeimmän hetken ikinä ikinä ikinä ikinä, mies rakas mies istumassa vierellä, pitämässä kädestä, poika on viaton täydellinen särkyvä suojaton hyvyys rakkaus lahja ilo onni kaunis puhdas hyvä rakkaus rakkaus minun rakkaus minun kaikkeni.) Totuin kyllä tyyliin ajan kanssa. Toisessa osassa tällaista tekstiä ei ollut, enkä kaivannutkaan sitä. Lyhyitä virkkeitä sen sijaan on, kuten esim. : Kenties. Tuskin. Vastaus tulee olemaan ylivoimainen. Kaikki vastaan hän.
Minua tämä ei liiemmin häirinnyt. Toisaalta tällainen kirjoitustyyli katkoo tarinan jouhevuutta.
Vielä yksi oikoluku olisi tehnyt terää, sillä tekstiin on jäänyt on outoja sanajärjestyksiä ja lauseita, kummallista sanankäyttöä (esim. tekisin yhden puhelun), puuttuvia possessiivisuffiksia, yhdyssanavirheitä, teepaketti muuttuu kahvipaketiksi.
Tarina itsessään on kerrottu hyvin ja asioihin on paneuduttu, tosin olisin hieman tiivistänyt mm. ihmissuhteiden yksityiskohtaista kuvailua.
Mielenkiintoisinta oli isän ja pojan välinen suhde. Voiko kuvatunlaisesta pojasta tulla muuta kuin rikollinen vai pystyykö sellaisesta lapsuudesta pyristelemään irti?
Rikotuissa rikokset, henkilöhahmot ja Helsinki-kuvaukset muodostavat oivan kokonaisuuden. Entä mihin kirjan nimi "Rikotut" viittaa? Se saattaisi osoittaa dekkarin henkilöitä: rikollisia, Karitaa, jolla on kipukohtansa, ja menneisyyden ongelmansa. Aminaa, jota suku on lytännyt niin ettei nainen usko ikinä olevansa kenenkään rakkauden arvoinen sekä Juhaa, joka yrittää löytää itsevarmuutta.
Tommi Laiholla on sana hallussa, joten lukekaapa ensin Uhanalaiset (linkki alla) ja sitten Rikotut.
Plussaa kannesta, joka on yhtä hyvä kuin ensimmäisessäkin osassa.
Takakannessa sanotaan: psykologinen, henkilövetoinen rikosromaani, jonka ydinteema käsittelee niitä tarinoita, joita itsellemme kerromme. (...) Voiko ihminen muutttua vai olemmeko oman tarinamme vankeja loppuun asti?
Ihmisen verso kokee elämänsä aikana kaksi mullistavaa päivää. Sen jolloin syntyy ja sen jolloin tietää, miksi on syntynyt. Jälkimmäistä kutsutaan tarkoituksen löytämiseksi. Jokaisella on omansa, mikäli pysähtyy sitä pohtimaan. Harva tekee niin.
Linkki 1. osaan: Uhanalaiset, 1. osa
Kustantajalle kiitos kirjasta!
Kommentit
Lähetä kommentti