Päivi Alasalmi: Sudenraudat - kauno - historia - tositapahtumat

 

Susi oli julistanut hänelle sodan, ja hän vastasi siihen kaikella tulivoimallaan. Hänellä ei ollut paljon kuulia, mutta ei hän monta tarvinnutkaan. Yksi riittäisi.

Päivi Alasalmi: Sudenraudat, 408 s. - ilm. 2021 - historia / perustuu tositapahtumiin - kansi: Timo Numminen - Gummerus ********kirjaston kirja

Eri pitäjien kirkonkirjojen mukaan susi surmasi vuosina 1880 - 1881 Turun seudulla ainakin kaksikymmentäkaksi lasta. 

Näistä tapahtumista alkaa tarina, joka sijoittuu Turkuun ja Mynämäelle. Romaanin pääosassa on tietysti susi. Tarinassa pohditaan kaunokirjallisin keinoin mikä sai suden tai susiparin hyökkäämään lasten kimppuun? Mitkä olivat suden oikeudet, vai oliko niitä?

Aapeli Mehtälä oli menossa katsomaan olivatko sudenraudat lauenneet. Olivathan ne, mutta raudoissa ei ollut kuin sudenkäpälä - harmaankellertävä ja leveä kuin limppu, selkeästi täysikasvuisen suden. Susi oli mieluummin järsinyt jalkansa poikki kuin jäänyt rautoihin. Aapeli irrottaa käpälän ja siitä tulee hänen onnenkalunsa. Mutta missä susi on? Aapeli oli päättänyt löytää tämän kolmijalkaisen jo senkin takia, että sudennahasta saisi rahaa, jolla voisi korjata torppaa. Niin, ja raudatkin pitäisi maksaa sepälle.

Kartanontytär Henny Caldonius, joka asuu talvet Turussa ja kesät Mynämäellä perheen kartanossa, istuu nyt Aurajoen rannalla maalaamassa. Rakkaudessa petetty kaksikymmentäkuusivuotias Henny on päättänyt unohtaa miehet ja miettii tulevaisuuttaan. Hennyn toiveena olisi järjestää taidenäyttely, jonka tuotolla voisi matkustaa Pariisiin.

- ...hän maalaisi Pariisin keskiaikaisia kirkkoja ja goottilaisia katedraaleja, kujalla juoksevia rupipolvisia lapsia ja puistossa kuhertelevia pariskuntia, konjakilta ja myskiltä tuoksuvia herrasmiehiä...

Matti Hillberg on jäänyt leskeksi kolme vuotta aiemmin ja hoitaa yksin yhdeksänvuotiasta Tildaa ja viisivuotiasta Emmaa. Elanto on tiukilla, sillä susi oli raadellut perheen Ruusa-lehmän edelliskesänä . Myös Matti haaveilee susien ja ilvesten pyydystämisestä. Sudennahasta saisi kaksikymmentä markkaa ja ilveksestä kymmenen. 

Joitakin vuosia aiemmin oli ollut kovat nälkätalvet ja Matinkin sukua oli kuollut ruuan puutteeseen.

Mynämäen kirkkoherra Herman Caldonius oli ollut hautautua ruumiiden alle. Tällöin kirkkoherra oli pyytänyt Mattia ryhtymään haudankaivajaksi. Matti sai joka työpäivä pappilassa lämpimän ruuan, ja se pelasti hänen henkensä. Kirkkoherra antoi Matille myös kyläläisten maksamat multarahat, jotka oikeastaan olisivat kuuluneet kirkolle. Aikuisesta sai markan ja lapsesta viisikymmentä penniä. 

Eetri Ahlroos on Sanomia Turusta -lehden toimittaja, joka yrittää löytää uusia uutisia. Aiheita löytyy kun sudet alkavat riehua Mynämäen tienoilla. Ensin ne raatelevat koiria, lehmiä ja lampaita, mutta siirtyvät sitten pikkulapsiin. Näitä uutisia alkaa tulla enemmän ja enemmän ja paikkakuntalaiset ovat huolissaan. Lapsia ei saisi päästää yksin minnekään, ei edes omalle pihamaalle. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät tämän.

Eetri päättää kirjoittaa sävähdyttävän artikkelin aiheesta:

- "Sudet pienten lasten kimpussa". On vain ajan cysymys, milloin sudet hiipiwät öiseen Turkuun ja sieppaawat pahaa-aavistamattoman lapsukaisen aiwan kaupungin sydämestä. Annammeko me käydä niin pistämättä yhtään wastaan?  (...) Teitä täytyy waroittaa. Meidän on pelastettava lapsemme!

Paikkakunnan miehet eivät onnistu susia tappamaan, joten Hennyn isän aloitteesta perustetaan susitoimikunta, joka aloittaa varainhankinnan julkisilla keräyslistoilla. Toimikunta miettii erilaisia sudenmetsästystapoja. Kaikilla ei olisi varaa hankkia sudenrautoja tai haulikoita, joten puhutaan susiloukuista, sudenkuopista ja susitarhoista. Jopa myrkyttämisestä, mutta siinä on se vaara, että myrkky saattaisi tappaa kesällä metsässä laiduntavaa karjaa.

Lopulta toimikunta päättää kutsua paikalle kuuluisat itäsuomalaiset Vornasten sudenmetsästäjät eli isän ja hänen kaksi poikaansa.

Vornasten kunniaksi järjestetään juhlavastaantotto, jossa Henny oli tanssinut hetken sinisilmäisen komean miehen kanssa. Kuka mies on? Henny haluaisi tietää vaikkeivät miehet tällä hetkellä liiemmin kiinnosta. 

Vornaset eivät onnistu susijahdissa toivotunlaisesti, mutta onneksi oululainen majuri Raimund Thuring päättää tarjota apuaan. Majuri, hänen aseveljensä Kurt Penzen, kahdeksan lukaasia (eli ammattimaisia petojenmetsästäjiä) sekä vielä kaartinpataljoonalaisia ja poropaimenia saapuu paikkakunnalle. Jo nyt on ihme, jollei tällä porukalla saada susia tapetuiksi.
Miten porukka onnistuu?

Tarina kertoo susien lisäksi myös tuon ajan naisten asemasta, josta Henny on hyvä esimerkki.

Hylätty Henny on siis naimaton kaksikymmentäkuusivuotias eli vanhapiika, kuten tuon ikäisiä tavattiin kutsua. Vanhemmat haluaisivat Hennyn avioituvan, mutta tämä ei halua naida ketään, jota ei rakasta. 

Hennyllä on tietysti myös oma mielipiteensä susista:

- Susiakin tarvitaan. Ei tietenkään näitä täällä riehuvia lapsensyöjäsusia, mutta muuten, lajina metsissämme ja erämaissamme. Luonto on ehyt ja hyvä tällaisenaan, emmekä me saisi puuttua liikaa sen kiertokulkuun.

Myös fennomania ja svekomania ovat esillä ja tahollaan Henny miettii Caldonius-nimensä suomentamista. Olisiko Kalmansuo, Kalla tai Kylmälahti hyvä nimi tai ihan joku muu. Henny tekee valintansa joka selviää kirjan lopussa.

Hieman hitaan alun jälkeen täyteläinen tarina pääsee vauhtiin ja susien metsästyksestä tulee jännittävää seurattavaa. Montako lasta sudet vielä ehtivät siepata ennen kuin päätyvät turkiksiksi? Miten käy lasten jotka vanhempien kielloista huolimatta lähtevät pihalle piilosille? 

Lapsiaan suojelemassa olivat niin kartanonomistajat kuin torpparitkin. Rikkailla oli aseita ja köyhillä ei. Rahvaalla ei ollut varaa, lupaa eikä käyttöoikeutta ampuma-aseisiin. Lapset ovat kuitenkin kaikille kultaakin kalliimpia. Lapsia pitää suojella.

En muistanut historiasta tällaista traagista tapausta, jossa susi tai susipari sai niin paljon murhetta aikaiseksi. 

Rankkaa aihetta kevensi Hennyn elämän kuvaukset. Muuttuiko Hennyn mielipide miehiä kohtaan ja löytyikö rakasta? 

Puoleensavetävä ja kiinnostava tarina, jossa on mainiota ajankuvaa ja luontokuvausta. 

Vaikuttava historiallinen romaani. 

Osa kirjan henkilöistä on oikeasti ollut olemassa, mutta suurin osa ei. Kirjailija on ottanut vapauksia hahmojen käsittelyssä. 

Alasalmi on tehnyt kirjaa varten mittavan taustatyön: lukenut lähdemateriaalia ja kierrellyt kirjan tapahtumapaikoilla, varsinkin Mynämäellä.

P.S. Vuonna 1973 rauhoitettu susi (Canis lupus) on Suomessa erittäin uhanalainen laji, joka oli vaarassa kadota ihmisten takia. Suomessa on nykyään 279 - 321 yksilöä ja niitä on eniten Lounais-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Susien ei tiedetä vahingoittaneen ihmistä vuoden 1882 jälkeen. Metsästyskoirat, kotieläimet ja porot ovat sen sijaan edelleen vielä vaarassa. 

Susi on yksi Suomen suurpedoista karhun, ilveksen ja ahman ohella. 

Susia on vihattu ja vainottu kautta aikojen: esim. Keski- ja Pohjois-Euroopasta ne hävitettiin lähes sukupuuttoon 1800-luvulla.

(Lähde: Poimittu WWF:n susisivuilta) 

Tuuli tarttui nenäliinaan ja tempaisi sen taivaalle. Se nousi ylöspäin ilmavirran mukana ja katosi hänen kätensä ulottuvilta kuin riemusta kirkuva tiira, vimmainen villieläin, jolla oli vietit ja vapaa tahto.

+++++++

Kirjailija, käsikirjoittaja, luovan kirjoittamisen ohjaaja ja luennoitsija 

Päivi Alasalmi,s ynt. 1966. Asuu Akaassa. Monipuolinen kirjailija on julkaissut mm. novellikokoelmia romaaneja ja satukirjoja.

Päivi Alasalmi Anne Flinkkilän haastattelussa Tampereen kirjamessuilla joulukuussa 2021

*******

Ilmestyneet romaanit

Saana 1988 - Lopettajat 1990 - Onnellisia ihmisiä 1992 - Vainola 2000 - Metsäläiset 2000 - Ystävä sä naisen 2002 - Tuo tumma nainen 2006 - Valkoinen nainen 2008 - Joenjoen laulu 2013 - Pajulinnun huuto 2015 - Siipirikon kuiskaus 2017 - Riivatut 2018 - Alamaailman kuningatar (vain äänikirja) 2019 - Häkkilinnut (vain äänikirja) 2020 - Sudenraudat 2021 - Kyy povellani (vain äänikirja) 2021.

Wikipediasta löytyy kirjailijan muu tuotanto.