Kasvattaminen tuntuu siltä kuin paiskoisi kourakaupalla pikkukiviä ja toivoisi, että edes yksi osuisi.
Romaanin kuvauksessa sanotaan."Psykologinen trilleri vanhemman vastuusta. Mihin ikinä lapsi päätyykään, hän vetää sinne vanhempansa."
Romaani kertoo kahdesta yhdeksänvuotiaasta pojankoltiaisesta, jotka eivät osaa erottaa oikeaa väärästä sekä siitä miten vanhemmat yrittävät ratkaista lastensa ongelmia sekä mitä kaikkea lapsen eteen voi ja saa tehdä.
Tarina alkaa kun Laura näkee Mirellan (= toisen pojan äiti) kuvan lehdessä ja alkaa miettiä mistä aiheista hän olisi puhunut toimittajalle.
-1. Lapset olivat kohtuuttomia. Se on heidän oikeutensa. 2. Lapsi saa vanhemmasta esiin pahimman. 3. Äidin tehtävä on suojella lastaan. 4. Mihin ikinä lapsi päätyykään, hän vetää sinne vanhempansa.
Lauraa oli pyydetty hakemaan Pyry pois koulusta ettei tämä vaarantaisi muita lapsia. Koulun pihalla Pyry uhkailee opettajia pitkällä oksalla ja karjuu:
- "Tapan sut!" Tunnistin lapseni äänen ja hidastin askeleita. (...) Pysähdyin hetkeksi koulun tontin rajalle vetämään ylleni tarvittavaa asennetta.
-" Mä meen sinne sisään, vitun homo!"
Ei riitä, että opettajat ovat helisemässä pojan kanssa, myös naapurit valittavat, etunenässä naapurin Räsänen. Perheneuvolastakin pitäisi kuulema hakea apua. Mutta ei Pyry ole aina ilkeä:
- Pyry mönki syliin ja kiersi kätensä kylkiluitteni alle. (..) "Tarvitsen äitihajua."
Laura tuumii, että jollei Pyryllä ala mennä paremmin Helsingissä niin he voisivat muuttaa takaisin Keski-Suomeen.
Pyryllä ei ole ystäviä, koska aina sattuu jotain ikävää. Sitten poika tutustuu koulutoveriinsa, Rafaeliin ja heistä tulee kaveruksia. Mutta myös Rafaelilla on käyttäytymisongelmia. Ja miten käy kun kaksi levotonta poikaa alkaa yhdessä touhuta? Laura on alkuun onnellinen kun Pyry on vihdoin löytänyt itselleen kaverin. Josko poika nyt rauhottuisi? Laura saa myös vapaa-aikaa ja opiskelurauhaa koska Pyry viihtyy Rafaelin luona. Poikien kaveruuden myötä myös äidit ystävystyvät vaikka naisilla on erilainen tausta.
Laura on yksinhuoltaja ja he asuvat Pyryn kanssa yksiössä kun taas Mirella on poliitikon vaimo, jolla ei ole rahasta pulaa.
Myös Mirella on ollut iloinen lasten ystävyydestä.
- Rafaelilla ei ole koskaan ollut yhtä hyvää kaveria kuin Pyry. Hänellä on ollut kavereita, mutta ei samanlaista. Ei yhtä tiivistä suhdetta kehenkään. Pyry näki Rafaelissa jotain erityistä.
Ajan myötä käy ilmi, että äidit suhtautuvat erilailla poikiensa tekemisiin. Mirella katsoo enemmän läpi sormien:" Pojat ovat poikia"-asenteella. Mirella tuntuu sallivan pojaltaan kaikenlaista käytöstä, eikä vaikuta olevan kovin huolissaan.
- Säännöt olivat välttämättömiä, mutta ne muodostivat myös väistämättä kanjoneita, joista oli tavattoman työlästä kiivetä pois.
Pitäisikö joillekin lapsille sallia enemmän? Entä mitä hillittömälle, uteliaalle ja äänekkäälle lapselle aiheuttaa liika tiukkuus tai nujertaminen? Millä keinoin lasta voisi auttaa/muuttaa?
Äideillä on paljon pohdittavaa.
Laurallakin oli ollut omanlaisensa menneisyys, lapsesta alkaen. Vanhemmat olivat eronneet ja isä oli muuttanut ulkomaille. Nuoruudessakin oli ollut haasteensa. Kirjassa kerrotaan myös Lauran suhteesta Pyryn isään.
Millainen menneisyys Lauralla oli ollut? Miltä järkyttävältä tapahtumalta äitien pitää suojella poikiaan? Mihin uhrautuminen johtaa? Oliko poikien ystävyys sittenkään hyvä asia? Kenelle kuuluu pääasiallinen kasvatusvastuu? Koululle? Vanhemmille? Molemmille? Mikä on isien vastuu? Millaisia nuorukaisia pojista kasvaa? Säilyykö poikien ystävyys aikuisuuteen asti?
Takakannessa kirjan sanotaan olevan psykologinen trilleri vanhempain vastuusta. Lukija pohtiikin ja jännittää tarinan edetessä mitä Pyry ja/tai Rafael mahtavat tehdä ja käykö jollekin vielä huonosti? Sitten tapahtuu jotakin, jossa kahden perheen vanhempien on mietittävä mitä tehdä. Voisiko omat lapsensa uhrata? Mitä sanoo omatunto?
Pelkäsin, että romaani olisi raskaampi. Onneksi ei ollut. Tarina kertoo vaikeiden lasten ongelmista ja siitä miten vanhemmat ja opettajat yrittävät selviytyä niistä järjissään.
Rankasta aiheesta huolimatta pidin kirjasta ja hyvin etenevästä tarinasta. Joskin erään rakastumiskuvion olisin jättänyt pois. Minusta se ei tuollaisenaan oikein antanut mitään lisää. Kirjan mielenkiintoisinta antia olivat ajat, jolloin Pyry ja Rafael olivat pikkupoikia.
Kirjassa on kaunis kansi.
Vanhemman tehtävä on rakastaa lastaan eniten silloin, kun hän ei ansaitse sitä.
P.S. Lasten ja nuorten pääsy psykiatriseen hoitoon heikentyi vuonna 2021 erityisen paljon. Pahimmillaan elokuussa jopa 30% prosenttia psykiatrialle ohjatuista joutui odottamaan yli kolme kuukautta. Todellisuudessa jonot ovat paljon pidemmät. (Lähde: THL)
P.P.S. Muuten, jos kerrostalossa valittaa naapurista huoltoyhtiöön, isännöitsijälle, hallituksen jäsenelle yms. niin ko. henkilö ei saa kertoa eteenpäin kuka on valittanut.
+++++++
Vapaa toimittaja, kirjailija
Maria Mustranta, synt. 1976. Asuu Helsingissä.
*******
Ilmestyneet teokset:
Sokeita hetkiä 2017 - Äidin tehtävä 2022
Kuulostaa varsin hyvältä! Tällaisesta aiheesta varmasti saa hyvän trillerin.
VastaaPoistaItse asiassa tämä ei oikeastaan ole kirjoitettu perinteiseen trillerin muottiin, vaikka jännitystä onkin.
Poista