Sari Rainio & Juha Rautaheimo: Vainajat eivät vaikene, 1. osa - dekkari

 

Prologista: Tänä iltana joku oli tarttunut tikkaisiin vapisevin käsin ja kiivennyt hitaasti ylöspäin, yksi kauhunsekainen askel kerrallaan.

R & R eli Sari Rainio & Juha Rautaheimo: Vainajat eivät vaikene, 477 s. - 1. osa Mortui non silent -sarjaan - cozy crime - ilm. 2021 - kansi: Elina Warsta - Siltala ********saatu kustantajalta

Vainajat eivät vaikene aloittaa uuden sarjan, jonka päähenkilöinä ovat Helsingin poliisilaitoksen väkivaltayksikön rikosylikonstaapeli Ville Karila sekä oikeuslääkäri Viola Kaario. Ykkösosan tapahtumat sijoittuvat vuoden 2009 jouluiseen Helsinkiin ja alkuvuoteen 2010. Helsingin voidaan sanoa olevan myös yksi kirjan pääteemoista ja tapahtumat sijoittuvat Palmu-maisemiin.

Joulukuu 2009
Rikosylikonstaapeli Ville Karila makoilee työpaikkansa vanhalla sohvalla kun puhelimen soittoääni havahduttaa. Ääni tulee päivystäjän puhelimesta, jota leikillisesti sanotaan Mustapekaksi. Johtokeskuksen mukaan olisi normaalilta vaikuttava tapaus, jossa kuusikymmentäyksivuotias naishenkilö oli löydetty kuolleena kotoaan. 

- Isä ei ollut saanut tyttäreeensä yhteyttä muutamaan päivään, joten hän oli mennyt tarkistamaan, oliko tällä kaikki hyvin.

Karila lähtee Etu-Töölön Karhutalon hulppeaan asuntoon ja huomaa, että vaikka kuolema näyttää luonnolliselta niin jokin asetelmassa häiritsee. Tapausta tutkitaan tarkemmin ja käy ilmi, että kyseessä on henkirikos. 

Arvoasunnon roskakorista löytyy postikortti, jossa on Tauno Palon kuva. Tutkimuksissa selviää, että vainajan elämässä on ollut Paloa muistuttava mies. 

Mitä Hannele Lainelle oli tapahtunut ja kuka on syyllinen? Karila & kumppanit alkavat saada tarpeekseen kun mitään ei tapahdu. Mystistä tummaa miestä ei löydy eikä tutkinta liikahda minnekään. Karila on kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että joku tärkeä palanen puuttuu vielä. Mutta mikä? Se on vielä ratkaisematta. Auttaako tutkintaa kun löytyy toinen vainaja?

Tarinaa rikastuttavat "Musta vihko"-luvut, joissa joku henkilö kertoo minämuodossa tapahtumia ja tuntojaan. Viholla on tärkeä osuus tarinassa, kuten on myös oranssilla sohvalla.

Aika muhkea esikoinen, ajattelin kun sain käsiini tämän kirjan, 477 s. Kattaakohan tarina näin paljon sivuja? Olen "vähemmän on enemmän" -ajattelun kannalla ja dekkareissa pidän yleensä siitä, että sattuu ja tapahtuu sähäkästi. Mutta poikkeuksiakin on. Joskus on mukava viivähtää leppoisien ja hitaasti etenevien tarinoiden parissa. Onko tämä sellainen dekkari? On ja pikkuisen ei. Yleisvaikutelma on positiivinen, ja koska kyseessä on cozy crime-dekkari, niin tyyliin kuuluvat polveilevat ja pitkät kuvailut. Siitä huolimatta "tavaraa" on hiukan liikaa. 

Olen lukenut Rautaheimon muistelmateoksen ja osasin aavistaa, että (tarpeettomia?) yksityiskohtia saattaisi olla tulossa. Monia rönsyjä olisi voinut vähentää:

- Taulun oikeassa laidassa mustan viivan yli kulki punainen pystyviiva, jonka viereen oli kirjoitettu vihreällä tussilla...

Lukukokemuksessani pahimmat notkahdukset olivat kuitenkin alkupuolella olevat kymmenien sivujen mittaiset ruumiinavauksen kuvailut sekä Karilan ja muutaman muun poliisin kokonaisen luvun saanut yksityiskohtaisesti kerrottu helmikuinen madesafari Hiittisten saaristossa. Minusta kalaretki ei ollut tarpeellinen juonen kannalta. 

Henkilöistä pidin, vaikka alussa uusien ihmisten lista tuntui pitkältä. Lukiessa hahmot kuitenkin tulivat tutuiksi, kuten myös muutamien yksityiselämä. Ville Karila on onneksi leppoisa tyyppi ja mukava puoliso Leena-avovaimolleen. Miehen puheessa vilahtavat Tuntemattoman sotilaan repliikit ja joskus Ville intoutuu selostamaan ja jakamaan ohjeita untuvikoille, kuten rikoskonstaapeli Tommi Pohjalaiselle. Mukavaa, että Pohjalaisellekin oli annettu tarinassa tilaa.

Tutkintasihteeri Felicia "Lissu" Lehmonen on aika isossa roolissa. Monesti tuntuu, että Lissu on ajantustenlukija. Jotain pyydetään tehtäväksi ja kas, Lissu on sen jo hoitanut.

- Tutkinnanjohtaja ei tuntunut vuosienkaan kokemuksen kautta tottuvan siihen, että tutkintasihteeri oli häntä aina askeleen edellä.

Kiinnostavin hahmo on eittämättä oikeuslääkäri Viola Kaario. 

- Viola Kaario teki vaikutuksen kaikkiin, jotka kohtasivat hänet ensimmäisen kerran.

Leveähartainen Viola oli häkellyttävän pitkä . Kasvot olivat pitkänomaiset ja kalvakat ja silmät koleakatseiset, lähes mustat. Lisäksi Kaariolla oli omat tapansa hoitaa obduktio, jossa tärkeätä oli vainajan kunnioittava kohtelu.

- ...hänen oli vaikea aloittaa ruumiinavausta, ellei hän saanut avattavana olevalle vainajalle sopivaa muinaisegyptiläistä loitsua mieleensä. (...)

- Minä olen Atum, joka loi itse itsensä äitinsä sylissä, joka antoi sakaaleja alkuvedessä oleville.  

Viola Kaariolla on omat luurankonsa, joista on vuosikymmenet vaiennut. Jotain niistä tietää Ville Karila, mutta hänkään ei kaikkea.

Jotain Kaariosta paljastetaan, mutta jotain on jätetty myös seuraavaan/seuraaviiin osiin. Ville on poliiseista ainoa, joka on päässyt Violan lähelle ja miksi näin, siihen on syynsä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä tai ole varma millainen "suhde" näillä kahdella on. 

Mukana tarinassa myös vanhemmat rikoskonstaapelit Ari Lehtinen ja Minna Perkola sekä tekninen tutkija Pekka Jalava sekä muutamia muita pienemmissä rooleissa.

Porukkaa johtaa lempeällä kädellä rikosylikomisario Pekka Honkaniemi, joka puolestaan intoutuu välillä käyttämään komisario Palmun lausahduksia. 

Olisiko yksi sitaatteja käyttävä henkilöhahmo riittänyt?

Tämänkin kirjan, kuten muutaman muunkin, mukana tuli Kirjasuunnittelijoiden killan lehtinen, jossa kirjan kansisuunnittelija Elina Warsta kertoo ko. kannen suunnittelun taustoista ja tekemisestä. Kansiluonnoksista näkee miltä kirjasarja tulee näyttämään vierekkäin. Kirjan selässä ylhäällä näkyy osa Helsingin siluettia ja siluetti tulee täydentymään seuraavissa teoksissa. Kts. kuva alla.

Kivoja nämä lehtiset. 

Kirjan lukeminen sopi hyvin ajankohtaa, sillä tarinassa eletään joulun odotusta ja kirjaa lukiessani niin minäkin, melkein samoin päivämäärin. Sari Rainio tunnustaa olevansa armoton jouluihminen ja se myös näkyi tekstissä.

Vaikka tiivistystä kaipasinkin, niin viihdyin mainiosti tämän nostalgisen kirjan parissa. Joulun odotus ja kaupunkikuvaukset olivat mukavia. Joskin välillä tuntui kuin olisin elänyt ajassa kauempana eikä vuosina 2009-2010. Niinpä tavoiteltu vanhan ajan tunnelma on saavutettu.

Tarina on leppoisa ja niin on ollut tarkoituskin. Juha Rautaheimo sanoi kirjamessuilla, että on omassa työssään nähnyt riittävästi raakuuksia eikä enää halunnut kuvailla sellaisia. 

Kirjailijaparin työskentely vaikuttaa saumattomalta. Ehkä voisi kärjistäen sanoa, että toinen hoiti faktan ja toinen fiktion. Entä paljonko tarinassa on totta? Rautaheimo myöntää, että taustalla on löyhästi tositapahtumia. Tämä  todetaan jo alkulehdellä: Tässä kirjassa esiintyvillä henkilöillä ei ole vastinetta todellisuudessa - paitsi silloin, kun heillä on. (R & R)

"Auervaara" -aihe tuli mukaan elävästä elämästä. Tämän verran kirjailijat tunnustavat. 

Kahvila Ekberg ja Napoleonin leivos, nam. Sellaisen minäkin aina valitsin kun kahvilassa kävin. Nykyään muualla asuvana Ekbergillä käynnit ovat hiipuneet, mutta seuraavalla Helsinki-käynnillä sitten.

Dekkari on ehdolla Vuoden 2022 Johtolanka-palkinnon saajaksi. Onnittelut ja pidetään peukut pystyssä!

Kirja loppuu maaliskuuhun 2010 ja siitä alkaa suoraan toinen osa. Sarjaan on suunniteltu viittä osaa.

Niitä odotellessa. 

Onni on se, joka on sokea. Onnellinen ihminen ei ole varuillaan, onnellinen ihminen on tyhmä kuin saapas, hidasjärkinen ja kovakalloinen. Hän ei halua minkään asian tekevän onneensa säröä, hän on valmis sulkemaan silmänsä kirkkailta ja täysin päivänselviltä asioilta.

++++++++

Kustannusosakeyhtiö Siltalan toimituspäällikkö, kirjailija

Sari Rainio, synt. 1975

Eläkeellä oleva rikosylikomissario ja väkivaltarikosyksikön tutkinnanjohtaja, kirjailija

Juha Rautaheimo, synt. 1952

Kuvasin Sari Rainion ja Juha Rautaheimon Helsingin kirjamessuilla lokakuussa 2021.

 

*******

Ilmestyneet teokset:

Hermo - Murharyhmän mies - muistelmateos (toim. Sari Rainio) 2019 - Vainajat eivät vaikene 2021 -

Tulossa: Ennakkotiedoista poiketen 2. osa Mortui non silent ilmestyy vasta tammikuussa 2023.