Me emme tiedä mitään murhapaikasta, tekovälineestä tai motiivista. Emme edes tiedä, onko kyseessä murha, tappo vai puhdas vahinko.
Tulevan sarjan päähenkilö on saamelaistaustainen ylikonstaapeli Nea Guttorm, joka on entinen Oslon keskusrikospoliisin profiloija. Nea pakenee epäonnistunutta parisuhdettaan Pohjois-Norjassa sijaitsevaan pieneen kylään. Mies oli ollut mustasukkainen, mutta mahtoiko olla suhteen ainoa mustankipeä. Tässä on Nealla miettimistä.
Nean ryhmä on pieni, siinä työskentelee vain viisi henkilöä: tutkintasihteeri Kajsa, Emil Hansson sekä vähäpuheinen, mutta tarkka kuuntelija, toisen vuoden harjoittelija Johan, esimies Robert eli "Bobby" ja turkkilaistaustainen Tanya.
Sopeutumista helpottaa Tanya, joka on Nean entinen työtoveri Oslon ajoilta. Lisäksi Nea on Tanyan Damla-tytön kummitäti.
Nean ensimmäinen keissi on tuntematon vainaja, joka on löytynyt purosta keskeltä metsää. Henkilö on selvästi raa'asti tapettu ja häneltä on viety silmät. Hyvin pian vainajan henkilöllisyys selviää, mutta kuka ja millainen tämä vilpittömän ystävällinen, menestynyt ja vähäpuheinen henkilö oli ollut?
Kerran, istuessaan autossa Bobbyn kanssa oli Nealle tullut käsittämättömiä rytmihäiriöitä, joille ei tuntunut löytyvän syytä. Nealla on aavistus, mutta Bobby pelästyy, on huolissaan ja alkaa kysellä.
- Autossa jaettujen erikoisten hetkien vuoksi hänen oli ollut pakko kertoa Bobbylle kyvystä, joka joskus toi hänelle vihjeitä meneillään olevasta tutkinnasta.
Mutta useimpiin kysymyksiin Nealla ei ollut vastauksia. Kyky ei tullut pyytämällä eikä Nea pysty kuvailemaan kykyä tarkemmin, saati että tietäisi mihin se perustuisi.
-Joskus yhteys vain aukesi, ja hän tiesi.
Nea oli havainnut kykynsä jo kouluaikoina, mutta tiennyt jo silloin ettei asiasta voisi puhua, pitäisi unohtaa. Unohtaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, vaikeneminen oli.
- Se oli jotain, mistä Nea oli salaa sekä ylpeä että häpeissään. Se antoi hänelle tunteen että hän oli osa jotain suurta ja vahvaa.
Keskusrikospoliisin profiloijana kyky oli ensin hiipunut ja lopulta kokonaan kadonnut. Kyky oli ollut pitkään poissa, mutta nyt se on tullut takaisin. Onko se hyvä vai huono asia? Ainakin Nea alkaa muistella menneisyyttään ja saamelaista äitiään.
- Äiti ei kestänyt sitä . Elämää kahden maailman välissä, tavallisen norjalaisen ja perinteisen saamelaisuuden puristuksessa. Joten hän häipyi. (...) Häipyi minne? (...) Ylös. Tunturiin.
Nea oli silloin kahdeksan.
Murhakeissin tutkimukset vievät myös arktiselle tutkimuslaitokselle ja huumeliigojen jäljille. Voisiko purosta löytyneen henkilön surmaaja olla lähtöisin huumepiireistä? Eri vaihtoehtoja käydään läpi, mutta onko Nean kyvyistä mitään apua?
Tarina etenee suht' rauhallisesti kauniissa norjalaisissa maisemissa. Luontokuvaukset ovatkin eräs kirjan vahvuus.
- Kuvailen tarkasti tunturikihujen kissamaisen naukunan, pitkät pystöjouhet ja häijyn kulmikkaat nokat. Kerron, miten aurinko kuumenee kuin hitaasti kypsyvä hedelmä. Miten valo täyttää ja turvottaa pikkuruiset koivunlehdet, jotka uhmaavat kylmää tuulta.
Kirjassa on useita lyhyitä välilukuja, joiden kertoja tilittää mm. rakkautaan, lintujen elintapoja sekä selostaa *) altruismia. Minusta näitä välilukuja on liikaa, sillä ne katkaisevat ikävästi juonikulun. Mietin, että olisin jopa pärjännyt kokonaan ilman näitä tai ainakin vain muutamalla.
Entä miten Kuusela oli päätynyt sijoittamaan kirjansa tapahtumat Norjaan? Sitä on moni miettinyt ja kysynytkin, myös Turun kirjamessuilla. Asiaan ei liity sen kummemmin muuta mystiikkaa kuin että tapahtumapaikat iskivät voimalla alitajuntaan. Ja jollei alitajunta anna rauhaa, niin paras sitten totella. Kuusela ei myöskään ole mikään Norjan vakikävijä, joten miten hän sai luonnon ja paikat tuntumaan niin aidoilta. Kirjailija kertoi käyttäneensä lähdekirjallisuutta sekä Google Mapsia, joskin jotkut paikat ovat kuvitteellisia. Lisäksi luonnon kuvailussa on tietysti kirjailijan biologin ammatista ollut hyötyä. Olivat menetelmät mitä hyvänsä niin hyvin on onnistuttu.
Hieman henkilähahmoista:
Ryhmästä oikeastaan vain päähenkilö tuli tutuksi, muttei tarpeeksi. Nea, jolla on oma tapansa tulkita asioita. Selvännäkijän (tai mikä sitten lienee) kykyä ei onneksi käytetä tarinassa liikaa tai ainakaan se ei häirinnyt minua.
Nean Oslosta lähtöä ja tuloa pohjoiseen olisi voinut vähän pohjustaa. Nyt päähenkilö tavallaan vain putkahtaa norjalaiseen pikkukylään. Sen verran olin myös utelias, että olisin halunnut tietää lisää Nean menneisyydestä, parisuhteesta ja miksei hänen äidistäänkin. Mikä sai äidin häipymään tuntureille ja jättämään kahdeksanvuotiaan tyttärensä? Millaista Nean elämä oli ollut Oslossa ja millainen parisuhde oli ollut?
Myös Tanya on hahmo, johon haluaisin tutustua lisää. Mikä on hänen tarinansa Oslosta pohjoisen pikkukylään?
Ehkäpä näitäkin asioita valotetaan seuraavassa osassa, joka ilmestyy kesällä 2022. Ei kun odottelemaan.
Lue, jos kiinnostaa psykologinen jännäri, maustettuna pienellä yliluonnollisuudella sekä kauniilla pohjoisen luonnolla ja maisemilla.
Puiden latvuksista kuului äkkiä talitiaisen vimmaisen iloinen säe. Nean rinnassa alkoi hitaasti sulaa jotakin, minkä hän oli kuvitellut jäätyneen kiinni.
P.S. Altruismi tarkoittaa epäitsekästä ja pyyteetöntä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edun edelle. Altruismin vastakohta on egoismi.
(Lähde: Wikipedia)
+++++++
Kirjailija, biologi, filosofian tohtori
Saija Kuusela, synt. 1979. Asuu Jaalassa. Kirjailija on aloittanut Katseen kirjoittamisen jo vuonna 2015 jolloin oma ihmissuhdemyrsky valtasi mieltä ja kirjoittaminen tuntui hyvältä purkautumisväylältä. Ensimmäinen versio valmistui yhdeksässä kuukaudessa, mutta sitten kului kolme vuotta ennen kuin Kuusela tarttui käsikirjoitukseen uudelleen.
Luonto on aina ollut kirjailijalle tärkeä, jo oman ammatinkin kautta. Oli siis selvää, että metsät, tunturit ja järvet oli kirjoittava romaaniin mukaan.
*******
Ilmestyneet teokset:
Katse 2021
Tulossa: Vyöry kesällä 2022
Olen kiinnostunut tästä. Tykkään yleensä yliluonnollisuudesta mausteena.
VastaaPoistaNo niin, sitten vain lukemaan.
PoistaEn liiemmin pidä yliluonnollisuudesta, mutta tässä sitä on maltillisesti.