Olemme riippuvuudessamme yksin. Pankkitilin saldo, maineikas ystäväpiiri ja tunnettu sukunimi eivät merkitse mitään. Loppujen lopuksi kaikkien on selvittävä itse - ensin yhdestä päivästä, sitten toisesta ja vielä seuraavasta.
Tämä ei ole mikään tavallinen muistelmateos tai poliittinen kirja, vaikka kyseessä onkin poliitikon ja istuvan presidentin poika. Hunter kertoo kirjassaan pääosin elämästään, jota alkoholi ja huumeet varjostivat. Kirja kertoo syöpään kuolleesta isoveljestä, Beausta. Kirja kertoo siitä miten Hunter selviytyi kuiville. Kirja kertoo myös kuinka suuri vaikutus perheen tuella ja rakkaudella on vaikeissa tilanteissa.
Teos alkaa neljäkymmentäkuusivuotiaan Beaun kuolemasta. Veli oli saanut kuulla diagnoosinsa kaksi vuotta aiemmin ja siitä lähtien Beau toisti aina kahden sanan mantraa: Beautiful things. Kauniita asioita. Nämä kaksi sanaa viittasivat ihmissuhteisiin, paikkoihin, hetkiin - ihan kaikkeen.
Vuonna 1972, Hunterin ollessa melkein kolmen ja Beau lähes neljän, pojat ovat autossa, pikkusisko Naomi istuu kopassa etupenkillä ja äiti ajaa. Ja sitten rysähtää. Äiti ja Naomi kuolevat onnettomuudessa. Maissintähkiä kuljettava traktori perävaunuineen iskeytyi auton kylkeen.
Beaulta oli muiden vammojen ohella murtunut jalka. Hunter sai vakavan kallonmurtuman.
Sairaalassa Beau kuiski koko ajan: "Rakastan sinua. Rakastan sinua. Rakastan sinua." Näistä hetkistä alkaen Beau oli Hunterin paras ystävä, sielunkumppani ja johtotähti.
Ensimmäisen kerran Hunter maistoi alkoholia kahdeksanvuotiaana. Poika oli napannut pöydältä sampppanjalasin tietämättä sisällöstä. Tietoisesti Hunter joi alkoholia ensimmäisen kerran 14-vuotiaana ja high schoolissa tuli neronleimaus: tuntui kuin kaikki ongelmat ratkeaisivat. Viina poisti estot, epävarmuuden ja valitettavan usein myös terveen järjen. Eikä aikaakaan kun mukaan tuli kokaiini. Tuli myös rakkaus, Kathleen, raskaus ja naimisiinmeno, opiskelut oikeustieteellisessä ja lisää lapsia.
Samalla juominen kiihtyy. Hunter yritti lopettaa monta monituista kertaa, mutta luisui aina takaisin. Tutuiksi tulivat katkaisuasemat ja AA:t - ei vaikutusta. Pari raittuspäivää ja taas mentiin. Parista oluesta kasvoi puolikas vodkapullollinen ja sitten kokonainen.
Isä ja veli yrittivät auttaa. Järjestivät hoitoon ja olivat mukana AA:n tilaisuuksissa. Kumpikaan auttajista, Beau ja Joe-isä, eivät ole käyttäneet päihteitä.
Eikä aikaakaan kun mukana ovat jälleen huumeet. etenkin crack, jota Hunter jopa opetteli itse valmistamaan.
Hunterin ei tarvinnut rahoittaa addiktiotaan rikollisin toimin, mutta kyllä miestä vedätettiin. Vietiin rahat, myytiin huonoa ainetta, "lainattiin" luottokorttia, siipeiltiin.
Kaikkein synkin aika Hunterilla oli Beaun kuoleman jälkeen. Silloin millään ei ollut mitään väliä. Viiden vuoden sisällä avioliitto oli hajonnut, Hunteria oli uhattu aseella ja työt hoidettiin, jos hoidettiin. Mielessä oli vain mistä ja milloin saisi lisää huumetta. Asuinpaikkana jopa halpa crack-motelli, jossa yö maksoi 59 dollaria. Pahimmillaan Hunter poltti crackia päivän jokaisena tuntina.
Hunter oli luvannut veljensä kuolinvuoteella lopettaa päihteiden käytön. Se onnistui, mutta vasta muutamien vuosien kuluttua. Ensin oli pitänyt käydä aivan pohjalla.
Paranemisestaan Hunter kiittää isänsä ehdotonta ja veljensä ikuista rakkautta, joka on kannatellut kuolemankin jälkeen. Mutta suurimman kiitoksen saa Melissa, jonka Hunter tapasi satunnaisten tuttavinsa kautta. Melissa hävitti huumeet ja alamaailman yhteystiedot. Hunteristä tuntui mahdottomalta, että oli löytynyt ihminen, joka halusi tehdä töitä ongelmien ylittämiseksi - miehen, joka on crack-narkomaani, alkoholisti, juorulehtien kestojulkimo ja poliittinen syntipukki.
Melissa on nykyään Hunterin vaimo ja heillä on vuonna 2020 syntynyt poika, Beau Jr.
Lukuisat katkaisuhoidot eivät saaneet Hunteria kuiville, vaan sen teki rakkaus.
Paitsi ylläolevista aiheista, Hunter kirjoittaa ympärillään olleista poliittisista skandaaleista sekä liiketoimista ulkomailla (etenkin Burisma-kaasuyhtiön tapaus). Myös silloinen Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on otettu mukaan, sillä presidentti mustamaalasi Hunteria lähes päivittäin. Trumpin kampanjasivuilta saattoi jopa ostaa Where's Hunter -t-paidan: kaksikymmentäviisi dollaria, koot S-3XL
Hunter sanoo:
- Edustin Donald Trumpille pelkoa, ettei häntä valittaisi toiselle presidenttikaudelle. (...) Trump uskoi, että jos hän pystyisi tuhoamaan minut ja sitä kautta isäni, hän voisi passittaa näyttämöltä jokaisen kunnollisen ehdokkaan kummastakin puolueesta ja siirtää samalla huomion pois omasta korruptoituneesta käytöksestään.
Hunter toteaa, ettei tämän kirjan kirjoittaminen ollut helppoa. Joskus se oli puhdistavaa, joskus aiheutti painajaisia. Usein edelleenkin ensimmäinen asia aamulla herätessä on crack. Hunter kirjoittaa:
- Toipuvan ongelmakäyttäjän on tärkeää kertoa totuudenmukaisesti kokemuksistaan, mutta mukana on aina riski vanhan himon heräämisestä henkiin - ja se voi olla vittumainen hirviö.
Nykyään Hunter Biden asuu perheensä kanssa Kaliforniassa. Mies on havainnut, että maailmassa on paljon kauniita asioita, joista voi olla kiitollinen. Hunter koettaa muistaa ne joka päivä ja yrittää pysyä erossa huumeista, vaikkakin tiedostaa vaaran ja opettelee elämään hetkessä tuntematta jatkuvaa syyllisyyttä tai häpeää. Ja maalaa - maalaa koska haluaa, maalaa koska on sisäinen pakko, maalaa koska tuntee luomisen vimmaa.
Toivon, että mies onnistuu!
Tämä on tarina minun matkastani. Sieltä tänne.
++++++++
Kirjailija, lakimies, taiteilija
Hunter Biden, synt. 1970 Wilmington, Delaware, Yhdysvallat.
Hunter on työskennellyt asianajajana, perustanut yrityksiä ja tehnyt hyväntekeväisyyttä sekä ollut mukana isänsä Joe Bidenin vaalikiertueilla.
*********
Ilmestyneet teokset:
Kauniita asioita 2021
Kommentit
Lähetä kommentti