Metro oli tulossa. Hän onnistui pysähtymään ennen laiturinreunaa ja kääntyi. Hän näki miehen, joka oli tönäissyt häntä.
Varjot silmien alla on Dekkariviikon toinen kirja (2/7). Huomenna julkaistava teos ei ole olekaan varsinainen dekkari, vaan jotain muuta. Pysy kuulolla.
Kirjablogistien kirjaviikkoa emännöi tänä vuonna Niina Kirjakissa -blogista.
Suomalaissyntyinen Arto on entinen narkomaani, jonka edesmennyt Sofia-vaimo oli myös ollut entinen huumeiden väärinkäyttäjä. Pariskunta oli elänyt villiä elämää ollen välillä kuivilla ja sitten taas retkahtaneet. Sofia lopetti aineet kun tuli raskaaksi, sitten opiskeli, hoiti yksivuotiasta Bodilia ja maksoi laskut.
Pariskunta asui yhdessä, vaikka jossain vaiheessa Sofia sai tarpeekseen. Ja Arto sortuu usein. Mies yrittää päästä kuiville, mutta tekee milloin mitäkin hommia saadakseen rahaa: välittää huumeita ja karhuaa rahoja. Väkivalta ei kuitenkaan ole Arton juttu ja niinpä mies ryhtyi taas tekemään sitä mitä osasi, eli varastamaan autoja. Näin jatkuu kunnes Sofia kuolee.
Arto ei voi ymmärtää vaimonsa kuolemaa, sillä heidän pieni tyttönsä oli ollut Sofialle kaikki kaikessa.
- Sofian kuoleman jälkeen kaikki oli, ihme kyllä, mennyt askel askeleelta eteenpäin. Hän oli saanut työpaikan, hoitanut hommansa, pysynyt kuivilla. Saanut pidetyksi Bodilin huoltajuuden.
Huoltajuuden saaminen oli tietysti edellyttänyt aineista luopumista. Lisäksi kunnan perhetyöyksikkö on usein yhteydessä ja tekee yllätyskäyntejä, vaikka aikaisin aamulla.
- Arto heräsi ovikellon soittoon. (...) Arto vilkaisi puhelintaan: kymmentä vaille kahdeksan.
(..) Ajattelimme tulla moikkaamaan sinua ja Bodilia ja kysymään kuulumisia. Sopiiko, että tulemme sisään.
Nyt Bodil on kuusivuotias, esikoululainen ja hieman pikkuvanha puheissaan. Ikävä kyllä Bodilkaan ei välty kuulemasta vanhemmistaan. Eskarissa juttu kulkee.
- Dennis (esikoulukaveri) sanoi että äiti oli hemmetin narkkari, Bodil mutisi. Ja mä sanoin että eipäs ollut. Silloin Dennis sanoi että olipas.
- (...) Ethän sä ikinä sorru?
En.
Lupaatko?
Lupaan.
Jos sä kuolet niin mulla ei oo ketään.
Isällä on täysi työ selittää lapselle vaikeita asioita. Käy voimille.
- Arto lysähti istumaan vessanpöntön kannelle. Hautasi kasvot käsiinsä ja antoi kyynelten tulla. (...) Meidän tytöllä on liikaa painolastia. Ei lapsen pitäisi joutua moisia miettimään.
Arto oli töissä koulun keittiössä, kunnes tapahtui ikävä välikohtaus, johon Arto oli syytön. Työttömyys oli kuitenkin edessä. Sofian ystävä auttaa ja Arto saa töitä, mutta vain pariksi tunniksi päivässä. Siivoamisesta saa kovin vähän tienestiä, joten Arto alkaa miettiä muita vaihtoehtoja. Ovatko ne rehellisiä vai rikollisia? Kuinka paljon tyttären huoltajuus painaa vaakakupissa?
Sofian kuolemakaan ei jätä rauhaan. Arto haluaa selvittää miksi kävi niin kuin kävi.
Tarina sijoittuu Södermalmille, Tukholman suurimpaan kaupunginosaan. Kirjassa on monta teemaa: mm. rikollisuus, huumeet, rakkaus, vastuu läheisistä, yhteiskunta ja kaipuu. Artolla on ikävä vaimoaan ja Bodililla äitiään. Isä ja lapsi yrittävät pärjätä yhteiskunnassa, jossa monet tietävät lapsen vanhempien ikävistä taustoista. Välillä tuntuu ettei kukaan usko, kerran narkki aina narkki. Taistele siinä sitten tuulimyllyjä vastaan. Ei ole helppoa.
Ärlemalm käsittelee hienosti isän ja lapsen välistä suhdetta. Bodil on havainnoiva ja utelias pieni tyttö, jolla on loputtomasti kysymyksiä, joihin Arto jaksaa aina vastata ystävällisesti.
Kertomuksessa on paljon heidän dialogiaan, joka onkin teoksen parasta antia. Terhi Vartia on tehnyt hyvää työtä suomentaessaan isän ja pikkutytön välisiä sydäntäsärkeviä keskusteluita.
Kirja pistää lukijan ajattelemaan miten vaikeata on yrittää ponnistaa huonoista lähtökohdista.
Onko huumeidenkäyttäjäisästä yksinhuoltajaksi? Voiko entiselle addiktille antaa töitä? Mitä jos taas retkahtaa? Mitä jos sortuu rikoksen poluille? Miten lapselle silloin kävisi? Mikä elämässä on tärkeintä?
Ärlemalm käsittelee teemoja uudenlaisella tavalla, eikä osoittele mihinkään suuntaan. Kirja on kaiketi sijoitettu dekkarigenreen, mutta minusta siinä on hyvin paljon muutakin.
Koko ajan lukiessani toivoin, että tarina saisi onnellisen lopun. Kävikö niin? Sitä en voi paljastaa.
Ei mikään helppo kirja, mutta kirjailija hallitsee aiheiden käsittelyn. Varjot silmien alla on nopealukuinen, sillä Ärlemalm kirjoittaa lyhyitä lukuja ja dialogia on paljon. Kannattaa lukea.
Arto katsoi piirustusta. Siinä oli Sofia, Bodil ja hän itse. Bodililla oli reppu selässään, ja repusta pilkisti kaniini. On aurinko ja puu ja he seisovat ruskeanvihreällä niityllä.
++++++++
Kirjailija
David Ärlemalm, synt. 1975 Tukholmassa
********
Ilmestyneet teokset:
Varjot silmien alla 2021
sekä vielä suomentamaton Som natten 2021 (Gansteriromaani, mutta veikkaisin siinä olevan paljon muutakin.)
:::::::::::::::::
Kirjakaupat nostavat esiin kesän lukusuosikkeihin kuuluvaa rikoskirjallisuutta viettämällä kahdeksatta valtakunnallista Dekkariviikkoa.
Kommentit
Lähetä kommentti