Olen tuntenut kuoleman jo kauan, mutta nyt kuolemakin tuntee minut.
Jules Monreau on ollut moottoripyöräonnettomuudessa. Herättyään koomasta mies alkaa läpikäydä menneisyytensä vaiheita, aloittaen ajasta, jolloin tapahtui tuhoisa onnettomuus, joka varjosti koko lapsuutta.
- Mikä tekee ihmisen elämästä sellaista kuin se on?
Jules on kertoja ja tarina alkaa vuodesta 1980, jolloin kaikki oli vielä vielä hyvin. Jules on seitsemän, Marty kymmenen ja Liz yksitoistavuotias. Perheessä on kaikki hyvin, kunnes vanhemmat kuolevat äkillisesti ja lapset lähetetään sisäoppilaitokseen, joka ei ole mikään loistelias, vaan halpa valtiollinen maaseutuoppilaitos. Koulussa Jules joutuu eroon sisaruksista, koska on nuorempi. Reippaasta pojasta tuli arka ja yksinäinen, kunnes tapasi Alvan, jolla on omat murheensa.
Tarina etenee nykyaikaan asti kertoen sisarusten elämästä ja valinnoista sekä myös Alvasta. Toisinaan sisarusten välit katkeavat palatakseen taas yhteen. Sisaruksilla on myös erilainen tapa käsitellä orpouttaan. Marty omistautuu työlleen, Liz heittäytyy elämään, eikä pysty sitoutumaan ja Jules on epätietoinen mies, jonka unelmat eivät oikein tahdo totetutua.
Koulun jälkeen Jules ja Alva loittonevat toisistaan vuosiksi, kunnes jälleen kohtaavat, mutta eroavat uudelleen. Jules ei pysty unohtamaan Alvaa.
- Se hiljainen toivo, jota olin kaikki vuodet elätellyt, oli tapaamisemme jälkeen sammunut. Siitä lähtien suhtauduin kohtalooni välinpitämättömästi, ja elämässäni seurasi merkityksetön ajanjakso, jonka saattoi heittää pois kuin papertollon.
Mitä välissä olleiden vuosien aikana on tapahtunut?
Kertomus on yleisilmeeltään surullinen, mutta siinä on myös toivoa. Kaikki ei ole menetetty, vaikka välissä olisi tapaamattomia vuosia. Sisarusten ja lapsuudenystävien suhteet ovat silti katkeamattomia.
Julesin onnelliset lapsuusvuodet saivat nopean lopun. Nuorena tunsi eläneensä väärää elämää. Mites Jules käsittelee suruaan ja miten se seuraa mukana koko elämän. Ilo, suru, toivo, rakkaus.
Tarinan alku ja loppu olivat hyviä, mutta jostain syystä väliosa ei oikein vetänyt. Silti, pidin kirjasta, sen tarinasta ja kirjailijan tavasta käsitellä aihetta. Kannattaa lukea.
++++++++
Kirjailija
sveitsiläis-saksalainen Benedict Wells, synt.1984 Münchenissä. Mies on syntyjään Benedict von Schirach ja kuuluu *) sorbilaiseen jalosukuiseen perheeseen. Wellsiä pidetään nuoren polven kirjallisena lupauksena.
*******
Ilmestyneet teokset:
Yksinäisyyden jälkeen 2021 (ensimmäinen suomennos)
Kirjaa on käännetty 37 kielelle ja sitä on myyty 1.5 miljoonaa kappaletta. Kirja on voittanut ilmestyessään (2016) Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon.
Wellsiltä on ilmestynyt myös suomentamattomia kirjoja.
P.S. Sorbit eli vendit on pieni slaavilainen kansa, jonka perinteinen asuma-alue sijaitsee Lausitzissa, Saksan ja Brandenburgin osavaltioissa Saksassa. Sorbeja on nykyisin noin 60 000.
(Lähde: Wikipedia)
..................................
Vuoria joka puolella. Vuoria, jotka näyttivät soran ja pensaiden pikselöimiltä, vuoria, joiden kasvot näyttivät murenevan.
Kirja sisältää kymmenen eriaiheista novellia, jotka on julkaistu lehdissä vuosien mittaan.
Eräässä kertomuksessa Alice on töissä vaatekaupassa ja asuu kimppakämpässä. Alice haluaisi näyttelijäksi, mutta äiti ei suostu enää maksamaan toista näyttelijäkurssia. Alice päätyy nettiin kauppaamaan pihistämiään alusvaatteita.
Toisessa novellissa kerrotaan 11-vuotiaasta tytöstä ja hänen ystävästään, 13-vuotiaasta Marionista. Marion asuu tilalla, jossa touhutaan huumeiden kanssa. Marionin äiti mm. opettaa tyttöjä käyttämään vakuumikonetta, jolla huumetta pakataan muovipakkauksiin. Lisäksi tarinassa käsitellään tyttöjen seksuaalisuutta. Nuorempi tytöistä on vielä untuvikko sillä saralla, mutta Marion tietää jo kikkoja miten miehiä voisi vietellä.
Jostain syystä suurin osa näistä novelleista ei puhutellut minua. Muutama oli hyvä ja erottui joukosta, mutta muiden tapahtumat katosivat samantien mielestä. Jotenkin kuvittelin myös, että tarinoiden punaisena lankana olisi daddy - isi, mutta perhesuhteita olikin vain muutamissa tarinoissa. Kirjan nimi saattaa johtua myös erään novellin nettinimestä DaddyXO. Tällä nimellä kolmekymmentäviisivuotias nainen kirjoittaa toisinaan chatroomeissa, kun ei halua käyttää Thora18-nimeä. Tällöin Thora esiintyy nuorena ja seksuaalisesti viattomana ja tämä typeryys ihastuttaa miehiä.
Joidenkin novellien tarinat jäävät auki, kuten esimerkiksi Juna koilliseen-novellissa, jossa isä oli menossa poikansa kouluun, koska poika oli tehnyt jotakin sellaista, jonka takia erotettiin koulusta. Mitä poika oli tehnyt? Sitä tarina ei kerro.
Kaikissa novelleissa on yhteistä se, etteivät ole kovin mukavia. Jos tarinoita olisi ollut enemmän, niin saattaa olla, että olisin jopa keskeyttänyt.
222 sivuun mahtui kymmenen novellia, joten kirja on nopeasti luettu.
Luin Tytöt ilmestyessään ja olen kirjoittanut kirjapäiväkirjaani mm. näin: "Alku lähti hyvin, mutta sitten tarina alkoi hiipua ja jäi loppujen lopuksi turhan ohueksi. Minulle olisi riittänyt nuorten tyttöjen elämän kuvaukset ilman aikuisen Evien osuuksia."
Tytöt -kirja sijoittuu 1960-luvun lopun Kaliforniaan, jossa 14-vuotias Evie päätyy hippikulttiin. Teoksen taustalla on Charles Manson ja hänen "perheensä", joka koostui nuorista henkilöistä. "Perhe" syyllistyi useisiin murhiin, joista kuuluisin oli elokuvaohjaaja Roman Polanskin vaimon, Sharon Taten, murha.
++++++++
Emma Cline, synt. 1989 Sonoma, Kalifornia
********
Ilmestyneet teokset:
Tytöt 2016 - Daddy 2021 (novellikokoelma)
Lisäksi Clineltä on ilmestynyt suomentamattomia novelleja.
Kommentit
Lähetä kommentti