Vera Vala: Aprikoosiyöt - kauno dekkarivivahtein

 

Kaikilla meillä on oma tarinamme kannettavana, ja jos en ole muuta oppinut, niin ainakin tiedän, että jokaisen elämä on yhtä arvokas.

Vera Vala: Aprikoosiyöt, 368 s. - ilm. 2021 - kansi: Eevaliina Rusanen - Gummerus *******kirjaston kirja

Kohta nelikymppinen Laura tuntuu olevan jumissa elämänsä kanssa. Gradu on kesken, työpaikat ovat vaihtuneet ja haave kirjailijan ammatista on hiipunut. 

- Unelma toisensa jälkeen oli haihtunut vuosien myötä. - Koko kirjoittaminen...se oli sitä tyypillistä höpötystäni. (...) ..vaihdoin haaveammattia useammin kuin lempibändiä. 

Lisäksi suhde miesystävän kanssa tylsistyttää. Oloa ei helpota isosiskon erinomaisuus. Kati on kahdeksantoista vuotta vanhempi, älykäs ja hyvin elämässään menestynyt, mutta jotenkin sisko on jäänyt etäiseksi. Saattaa johtua suuresta ikäerosta. Kati on kyllä neuvomassa ja onpa välittänyt työpaikankin Lauralle, palkanlaskentaa tilitoimistossa. Lisäksi Lauraa huolettaa äidin muistisairauden nopea eteneminen. 

Laura oli ollut siivoamassa vanhempiensa kotitaloa. Laatikoissa oli vanhoja kirjeitä, joita Laura unohtui lukemaan. Äidin vanhan reseptikirjan välissä oli avaamaton kuori, jota Laura luuli omakseen ja avasi. Sisällöstä huomaa että kirje on tarkoitettu jollekin toiselle, kenelle? Äidillekö? Vanhan kirjeen sisältö jäi mietityttämään.

- Kirjekuori ja sen sisältö polttivat. Tai pikemminkin Lauran mieltä kärvensivät kirjekuoren herättämät kysymykset. Kunpa äiti olisi ollut jälleen oma itsensä.

Isältä ei viitsi kysyä ja äidiltä ei enää voi. Ehkä isotäti tietäisi jotain. Laura päättää lähteä Italiaan etsimään vastauksia kun saa tiedon, että Aino-täti on joutunut sairaalaan, oli pudonnut raunioilta. Onnettomuusko? 

Aino asuu Roomassa ja hänellä on loma-asunto Tolftan vuoristossa. Sinne Laura on nyt suuntaamassa kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Isotädin ollessa sairaalassa Laura asuu kauniissa Villa Albassa Harlekiini-kissan ja Cujo-koiran kanssa. Laura oli löytänyt koiran loukkaantuneena tien poskesta ja vienyt eläinlääkärille. Kuinka ollakaan, Laura tunsi lääkärin, ihmisen menneisyydestä. Mitä mies täällä teki? Alex oli ollut aikoinaan kirjeystävä ja he olivat tavanneet viimeksi parikymmentä vuotta sitten. 

- Minä luulin, että sinä palasit Yhdysvaltoihin, Laura onnistui sanomaan.

- Niin minä palasinkin, vain tullakseni takaisin, Alex sanoi.

Tarttuessani kirjaan luulin sitä toisenlaiseksi. Alun perusteella pohdin olisiko tulossa rakkaustarina Italiassa tai jotain sen suuntaista, viihteellistä kuitenkin. Rakkautta ei toki ole unohdettu, mutta mukana on yllättävän paljon dekkarin aineksia. Ne antoivat kertomukseen mukavasti lisäpontta. Etenkin kahden aikajanan menneisyyden kertoja, joka aluksi jää salaisuudeksi. Toisella aikatasolla kertoja on Laura.

Tarinassa pohditaan lisäksi sisarusten välisiä suhteita sekä perheenjäsenten tekemiä valintoja...  ja salaisuuksia. Salaisuuksia tuntuu olevan yhdellä sun toisella.

Laura miettii menneisyyttään. Oliko aikoinaan tehnyt oikeita ratkaisuja? Millainen elämästä olisi tullut, jos olisi valinnut toisin? Kaduttaako? 

- Tässä samassa keittiössä hän oli syönyt aamiaista sisällään kupliva huumaava riemu, jolle vain ensimmäistä kertaa rakastunut uskaltaa antautua. 

Arvelin saavani myös annoksen Italiaa, enkä ollut väärässä. Italialaisia maisemia, italialaisia ihmisiä ja  elämäntapaa sekä ruokaa, jopa henkilömuisteluiden yhteydessä.

- Lauralle täti oli joka tapauksessa yhdistynyt vuosien ajan tuoreen basilikan, tomaattikastikkeen ja pannulla ruskistuvan lihan tuoksuihin. 

Ja ne aprikoosit, oikein vesi nousi kielelle. Aprikoosit kulkevat tarinassa mukana niin hillona kuin aprikoosipuina ja niiden kukintoina. Kauniita kukkia, kuten kansikuvasta näkee.

Upea kansi antaa viitteitä Italian luonnosta, tuoksuista, väreistä ja tietysti aprikooseista.

Tuo kansi... se on yksi kauneimmista, joita olen nähnyt. Syötävän ihana!

Tekstistä huomaa, että Italia on kirjailijalle tuttu ja rakas. Eikä ihme, sillä Vera Vala on asunut Italiassa yli kaksikymmentä vuotta ja Aprikoosiöissä mainittu Tolftan vuoristo on Valalle tuttua seutua, sillä kirjailija on avioitunut Tolftassa ja pariskunnalla on paikkakunnalla loma-asunto. 

Tunteet, kuten rakkaudet ja mustasukkaisuus sekä kipukohdat on kuvailtu aidosti ja hienosti, kuten psykologiaa opiskelleelta kirjailijalta saattaa odottaakin. 

- Jos sinulla on mahdollisuus rakastaa, älä epäröi. (...) Älä anna pelolle valtaa, vaan uskalla heittäytyä reunan yli. Sillä sinä et putoa, vaan lennät. (...) Jos hyväksyy rakkauden, saa ainakin ne muutamat ohikiitävät onnen hetket, jolloin maailma pysähtyy vihdoin paikoilleen.

Alun pienen jähmeyden jälkeen aloin todella pitää kirjasta. Tuntui kuin olisin ollut itsekin tapahtumissa mukana. Ja, kuten jo aiemmin sanoin pidin kirjan dekkarimaisuudesta. Plussaa yllätyksestä. 

Jos tekee mieli tehdä nojatuolimatka Italiaan, niin lukekaa Aprikoosiyöt. 

Lintujen äänet olivat jo kadonneet, mutta sirkkojen siritys jatkui yhä aivan kuin rakkauden huumassa soittelevat hyönteiset eivät olisi huomanneet auringon laskeneen.

+++++++

Kirjailija, ent. lentoemäntä, kieltenopettaja ja kääntäjä

Vera Vala., synt. 1976 Seinäjoki. Asuu Milanossa.

******

Ilmestyneet teokset:

Arianne de Bellis-sarja

Kuolema sypressin varjossa 2012 - Kosto ikuisessa kaupungissa 2013 - Villa Sibyllan kirous 2014 - Tuomitut 2015 - Milanon nukkemestari 2016 - Suden hetki 2018

Muut:

Aprikoosiyöt 2021

Tulossa: Italialainen peli (Salla Kotka -sarjan avaus) - ilm. elokuu 2022