Annika Eronen: Ristiinan enkeli, 3. osa - dekkari


 
Taas rasahdus. Me emme ole täällä yksin. Emme ole olleet koko aikana. Se tuijottaa meitä, vaanii pensaikossa ja puiden takana valmiina hyökkäämään. Tämä on sille hirviölle vain leikkiä.

Annika Eronen: Ristinan enkeli, 342 s. - ilm. 2020 - 3. osa Hannu Savolaisen tutkimukset -sarjaan - Myllylahti *********kirjaston kirja

Tarina alkaa vuodesta 1993, jolloin pari nuorukaista samoilee peloissaan metsässä, josta vanhat ihmiset olivat varoittaneet. 
Sanoivat, etteivät linnutkaan pesineet täällä, eivätkä hirvet astuneet tänne jalallaan. 

Nykyisyys:
Maanviljelijä Lasse Kangas asuu itsekseen, hoitaa tilaansa ja käy ammatikseen virittämässä ihmisten pianoja. Lasse muistelee entisiä aikoja. Anni-sisko oli ollut ärsyttävä pieni lapsi, hemmoteltu. Silti Lasse oli omalla tavallaan palvonut pikkusisartaan ja kun ei ollut saanut hyväksyntää tältä oli kiusaamisella yrittänyt kerätä huomiota. Anni oli kuollut viisivuotiaana ja silloin Lassen elämä oli romahtanut.

Lasse muisteli myös myös nuoruutensa aikaisia ystäviään. Heitä oli ollut neljän hengen poppoo, joka oli viettänyt aikaansa yhdessä. Yksi porukasta oli kuollut jo lukioaikana. 

Eräänä iltana puolen yön aikoihin Lasse havahtuu talosta kuuluvaan kolahduksiin. Mistä äänet tulevat? Lasse lähtee keittiöön eikä voi uskoa näkemäänsä todeksi.

Rikoskomisario Hannu Savolainen on tullut Savoon naisystävänsä Lauran ja tämän teini-ikäisen tyttären Sera-Linan kanssa. Kissat Leevi ja Kawaii olivat jääneet hoitoon. Ristiinan S-Marketin edessä Savolainen kohtaa pian eläkkeelle jäävän konstaapeli Vili Röngän. Rönkä oli työskennellyt uransa alkuaikoina Hämeelinnassa, jolloin Hannu oli ollut Vilin esimies. 
Pihalla Rönkä kertoo alueella tapahtuneesta rikoksesta ja mainitsee myös pikkuisen Anni Kankaan, jonka kuolemaa ei ole koskaan pidetty rikoksena. Rönkä ottaa esille myös erään 1990-luvulla tapahtuneen lukiolaisen kuolemantapauksen.

Kuultuaan vast'ikään sattuneesta kuolemasta Savolainen kiinnostuu ja haluaisi vilkaista rikospaikkaa. Tapaus ei tosin liity mitenkään Savolaiseen, joka sattuu kaiken lisäksi olemaan lomalla. Hups, mitäköhän muut lomalaiset, Laura ja Sera-Lina tuumivat. Sitten Rönkä soittaa ja ehdottaa tapaamista. Laura on nokosilla, joten ei kai haittaisi jos ihan nopeasti kävisisi rikospaikalla. 

Mitä rikospaikalla selviää? No niin paljon, ettei Savolainen malta pitää näppejään erossa vaan uhraa tutkimuksiin perheen yhteisiä lomapäiviä. Pikkuhiljaa Hannu uppoutuu entistä syvemälle tapauksen selvittämiseen ja huomaa, että pinnan alla on enemmänkin kaikenlaista. Onko Savolainen lopulta itsekään turvassa?
Ja onko vanhoilla tapauksilla mitään yhteyttä uusiin? Miksi metsä on pelottava edelleen? Ja onko siellä tapahtunut jotakin kamalaa?
- Siinä metsässä on oikeasti jotakin pahaa. Se eksyttää ihmisiä. Ja eläimiä. Jo isoäitini puhui aikoinaan, kuinka karja oli yllättäen vauhkoontunut ja juossut sinne suinpäin kuin pirun käskemänä.

Hyvää juonenkehittelyä kahdella aikajanalla. Pientä mystiikkaa on tässäkin osassa, mutta löytyykö sille luonnollinen selityksensä? Kirjailija on kertonut pitävänsä kissoista, joten mukana ovat myös Hannun kissat Leevi ja Kawaii.    

Tapahtumat ovat sijoittuneet myös Ristiinan seudulle koska paikka on kirjailijalle tuttu. Eronen on viettänyt siellä lapsuudenkesiään. 

Henkilöhahmoista pidin. Hannu Savolaisen tuntuu olevan vaikeata hellittää työasioista edes lomalla, muttei silti taida olla hirveä työnarkomaani. Vaikuttaa leppoisalta mieheltä, joka pitää huolta läheisistään. Naisystävä ei vaikuta kovin saarnaavalta tyypiltä vaikka Hannu paahtaa menemään loman aikana, joskus jopa salaa. Mutta kun mukaan astuu Lauran entinen miesystävä niin mustasukkaisuus nostaa päätään. Hannu havahtuu, että kannattaisi pitää parempaa huolta parisuhteesta.
Pidin myös tavasta miten Hannu käsittelee Lauran tytärtä Sera-Linaa.

Myös muut tarinan hahmot olivat hyviä ja sopivan erilaisia.

Kaiken kaikkiaan näppärä dekkari, jossa on riittävästi tapahtumia ja taidokkaasti solmitut tarinat eikä liikaa henkilöitä. Pidin!

P.S. Kirjasta poiketen taivutan Rönkä-nimen muotoon Röngän enkä Rönkän kuten tekstissä. Tunnen pari Rönkää ja he taivuttavat oman nimensä Röngän, joten toisenlainen taivutus tuntuu oudolta. 

Onnea ei tehdä, vaan se tunnistetaan. Se on kuin päiväunet pihakeinussa, puiden keväiset silmut tai niin maukas pannukakku, että sitä tulee syötyä ihan liikaa.

+++++++++
Kirjailija, vapaa toimittaja
Annika Eronen, synt. 1977. Asuu Lempäälässä

Annika Eronen Tampereen Kirjaviikolla marrraskuun lopussa 2020
(ⓒPiritta's photo)

********
Ilmestyneet teokset:
Hannu Savolaisen tutkimukset:
Kaivo 2017 - Yöhön kadonnut 2018 -  Ristiinan enkeli 2020

Tulossa: Neljäs osa, jonka työnimenä on Kissa joka kehräsi kuolemaa. Eronen kirjoittaa kirjan yhdessä puolisonsa kanssa ja dekkari ilmestyy vuonna 2021, syksyllä mahdollisesti.  
Tarina kertoo menettämisestä ja surusta.

Kommentit