Ben Macintyre: Vakooja ja petturi - tieto - tositarina

 

KGB oli se, mihin Oleg Gordijevski syntyi. Se muovasi häntä, rakasti häntä, viekastutti ja vahingoitti ja oli vähällä myös viedä hengen.

Ben Macintyre: Vakooja ja petturi, 443 s/ 458 s. /sis. valokuvia - tosielämän vakoojatarina - suom. ilm. 2020 - The Spy and the Traitor. The Greatest Espionage Story of the Cold War - suomennos: Aura Nurmi - kannen suunn. Gray318 - Atena Kustannus Oy ********* arvostelukappale
 

Vakooja ja petturi on todella tuhti tietopaketti. Se on myös tositarina, joka kertoo KGB:n everstistä, hänen urastaan, paljastumisesta M16:n vakoojaksi eli petoksesta, luopumisesta, rohkeudesta sekä paosta Neuvostoliitosta vuonna 1985. Kirjan takakannessa sanotaan:" Kukaan toinen vakooja ei ole onnistunut tunkeutumaan yhtä syvälle KGB:n ytimeen ja välittämään yhtä tärkeitä tietoja lännelle kuin Oleg Antonovitš Gordijevski - nämä tiedot muuttivat koko kylmän sodan suunnan."
Gordijevski toimi Britannian M16:n salaisena kaksoisagenttina 1970- ja 1980-luvuilla työskennellessään Neuvostoliiton suurlähetystöissä Kööpenhaminassa ja Lontoossa. 

Teos alkaa aika kylmäävästi kun käy ilmi, että joku on mennyt Olegin asuntoon omilla avaimilla tai tiirikoilla, mutta tehnyt kohtalokkaan virheen. Ovessa on kolme lukkoa, mutta Oleg käyttää vain kahta, sillä kolmanteen ei ole avainta. Nyt kuitenkin kaikki kolme lukkoa ovat kiinni. 
Joku on kavaltanut hänet. KGB tarkkaili häntä. Vakoojat vakoilivat nyt vakoojaa.
Vuosi on 1985.

Asuntoon ja puhelimeen asennettiin huomaattomat mikrofonit ja kattolamppuihin kätkettiin kameroita.
Asentajien poistuttua KGB:n oma lukkoseppä kävi lukitsemassa asunnon - kaikki kolme lukkoa.

10.10.1938 syntynyt Oleg Antonovitš Gordijevski on KGB-sukua, sillä isä oli palvellut koko ikänsä KGB:ssä. Gordijevskit elivät osana vakoojayhteisöä, asuivat vakoojille osoitetussa kerrostalossa, söivät tiedustelu-upseereille erikseen varattua ruokaa ja seurustelivat muiden vakoojaperheiden kanssa. Gordijevski oli KGB:n lapsi. Siispä ei ihme, että Oleg päätyi samalle uralle kuin isoveljensä ja isänsä.
Tosin rakastavaa perhettä leimasi kaksinaamaisuus. Isä jumaloi puoluetta, vaikka sisimmässä asui pelko. Pelko itsensä ja perheensä puolesta. Olga-äiti oli ulospäin KGB-vaimon perikuva, mutta hiljaisuudessa halveksi järjestelmää. Isoäiti puolestaan rikkoi lakia palvomalla salaa kiellettyä Jumalaa.

Miksi sitten kielellisesti lahjakas Oleg liittyi järjestöön, jonka ideologiaa oli jo alkanut kyseenalaistaa? Houkuttimena lienevät olleet kunnianhimo, hyvä palkka (joskaan raha ei ollut koskaan Olegille tärkeä) ja muut edut, mahdollisuus matkustaa ulkomaille sekä isoveli Vasili, joka kouluttautui illegaaliksi eli vailla suojaavaa peitevirkaa toimivaksi agentiksi.

Eräänä suunnanmuutoksena on voinut ollut 22-vuotiaan Olegin viettämä puolivuotinen Saksassa. Opiskeluiden loppuvaiheessa Oleg lähetettiin Itä-Berliiniin hankkimaan työkokemusta Neuvostoliiton suurlähetystön kääntäjänä. Tuona aikana alettiin rakentaa Berliinin muuria, joka järkytti suuresti Olegia.
Elämä DDR:ssä oli myös kovin erilaista kuin kotimaassa.

Työ S-esikunnassa oli tylsää ja turhauttavaa, pelkkää paperinpyöritystä. Oleg oli päässyt kurkistamaan toisenlaiseen maailmaa, joka nyt alkoi vetää puoleensa. Niinpä mies päättää avioitua.
- Halusin ulkomaille mahdollisimman pian, mutta poikamiehiä ei lähetetty ulkomaankomennuksille. Minulle tuli kiire löytää vaimo.
21-vuotias, älykäs ja sanavalmis Jelena opiskeli saksanopettajaksi ja Oleg vakuutteli itselleen, että rakasti Jelenaa. He kihlautuivat ja menivät naimisiin vailla suurempaa romantiikkaa. Nyt Olegilla oli mahdollisuudet ylenemiseen ja Jelena puolestaan pääsisi pois Moskovasta.
- Kyseessä oli järkiavioliitto KGB:n malliin, vaikkei kumpikaan sitä toiselle myöntänyt

Tämä järkiavioliitto kuitenkin alkoi nitistä ja natista, ja Kööpenhaminassa ollessaan Oleg rakastui. 28-vuotias Leila Alijeva oli konekirjoittajana Maailman terveysjärjestössä. Leila oli myös KGB:n kasvatti. Pari tutustui työstäessään kommunistisen nuorisoliikkeen lehteen artikkelia, joka ei muuten koskaan ilmestynyt. Leila oli kovin erilainen kuin Jelena, sosiaalinen ja avoin. Suhteen vaaliminen oli hyvin vaarallista ja vaati paljon järjestelyitä. Lopulta Oleg erosi ja meni naimisiin Leilan kanssa ja he saivat kaksi tyttöä, Marian ja Annan. Rakkaudesta huolimatta Oleg ei kuitenkaan pystynyt olemaan vaimolleen rehellinen ja kertomaan työstään koko totuutta.

Gordijevski nimitetään Neuvostoliiton Tanskan suurlähestystön KGB:n rezidentuuraan ja huomaa siellä kuinka vapaasti tietoa on saatavilla. Nyt mies on altis tutustumaan M16:n henkilöihin ja ryhtymään kaksoisagentiksi. Aie jäi kuitenkin tauolle. 

Mutkien kautta Oleg nimitetään KGB:n Lontoon residentiksi vuonna 1985. Tällöin yhteistyö M16:n kanssa lopulta alkoi.  M16:n palvelukseen miestä puolestaan vetivät monet erilaiset asiat, mm. ulkoisen maailman poliittiset ja ideologiset seikat. Oleg oli perehtynyt länsimaiseen kirjallisuuteen ja oman maansa historiaan, niin että ymmärsi sosialistisen onnelan olevan valhetta. Lisäksi Gordijevski vihasi neuvostomusiikkia ja sensuuria, joka kielsi länsimaisen klassisen musiikin. Puolen vaihtoon liittyi romantiikkaa ja seikkailua sekä ehkä kapinaa isää vastaan.

Monenlaisia ajatuksia ja epäilyjä pyörii ilmassa ja Oleg määrätään palaamaan Moskovaan. Gordijevski epäilee, että hänet on käräytetty. Ennen Lontoosta lähtöä Olegille, hänen vaimolleen ja kahdelle tyttärelleen on laadittu pakosuunnitelma. Tarkoitus olisi päästä Moskovasta diplomaattiautojen peräkonteissa Vaalimaan kautta ensin Suomeen, ja sitten Lontooseen. Toisessa autossa olisi Oleg ja toinen tytär ja toisessa autossa Leila-vaimo ja toinen tytär. Tarkkoja suunnitelmia tehdään, mm. miten lapset olisi nukutettava, jotta olisivat peräkontissa hiljaa. Kun pako vuonna 1985 tulee ajankohtaiseksi, se ei ole ihan tällainen, sillä Oleg pakenee yksin. Monimutkainen ja jännä pako, johon liittyy junia, bussi, autoja, harhautuksia ja vainukoiria. Koiria hämättiin perunalastupussilla ja likaisella vauvanvaipalla. Loikasta tiesi myös Supon silloinen päällikkö Seppo Tiitinen.

M16:ssa oleva myyrä, joka oli kavaltanut Olegin KGB:lle paljastui v. 1994. Ilmiantaja oli CIA:ssa toimiva vakoilija, jonka pontimena oli raha, toisin kuin Olegilla, jolla oli ideologia.

Teos sisältää paljon, paljon muutakin kuin Oleg Gordijevskin tarinan. Toki Oleg on tarinan runko, mutta ympärillä on runsaasti tapahtumia ja paljon minulle tuntemattomia ihmisiä.
Kirja kertoo mm.  PET:stä (=Tanskan poliisin tiedustelupalvelu), KGB:stä, CIA:sta ja sen palkkalistoilla olevista henkilöistä, Tähtien sodasta, salaisuudesta, joka saattaisi muuttaa maailmaa - tai tuhota sen. Kylmä sota kuumeni niin että ydinsodan mahdollisuus tuntui realistiselta.
Mukana myös Margaret Thatcher ja Ronald Reagan ja monet, monet muut.

On tietoja, on pohdintaa. Mikä ajaa ylipäätään vakoojaksi? Romantiikka, mahdollisuus salaiseen ja jännittävään elämään.  Tiedustelutoiminta vetää puoleensa runsain joukoin siipeensä saaneita, yksinäisiä ja kertakaikkisen outoja tapauksia. Ja salaista valtaa.

On suuri määrä yksityiskohtia: viesti kuitattiin vastaanotetuksi kietomalla sininen teipinpala johdon ympärille puhelinkopissa, joka oli keskimmäinen viiden kopin rivissä Adam and Eve Courtilla.
tai
...juusto-sipulisipseissä on muhevasti tuoksuva sekoitus sipuli- hera- ja juustojauhetta sekä rypälesokeria, suolaa, kaliumkloridia, arominvahventeita, natriumglutamaattia, 5'-ribonukleotidejä, hiivaa, sitruunahappoa ja väriaineita.
jne.

Kirjan aihe on mielenkiintoinen, pala historiaa, mutta toteutus on rönsyilevä. Jos kuitenkin jaksaa kahlata kirjan läpi, niin onhan Oleg Gordijevskin elämä ollut todella mielenkiintoista. Ja mikä tuuri ettei ole jäänyt rysän päältä kiinni. Ei edes silloin kun sai tietämättään totuusseerumia ja joutui "tenttiin". 
Tuhtia sisältöä kevensi hieman 30 valokuvasivua, joissa kuvia Olegista, perheestä, eri henkilöistä ja paosta. Jännittävä tarina, joka on totta. 

Ben Macintyre on haastatellut Oleg Gordijevskia kolmen vuoden aikana turvatalossa yli kaksikymmnetä kertaa ja nauhoittanut keskusteluita yli sata tuntia.

Kirjan lopussa on lista koodinimistä, valikoima kirjallisuutta sekä viitteitä.

P.S. Oleg Antonovitš Gordijevski on vuonna 1985 tuomittu poissaolevana kuolemaan maanpetoksesta. 
Eronnut Gordijevski asuu uuden nimen turvin turvatalossa Englannissa (näin lukee kirjassa Olegin kuvan kuvatekstissä). Teloitustuomio on edelleen voimassa ja M16 vartioi kylmän sodan arvokkainta vakoojaansa.

^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit