Robert Seethaler: Kokonainen elämä, 130 s. - suom. ilm. 2020 - Ein ganzes Leben 2014 - suomennos: Raimo Salminen - kansi: Sanna-Reeta Meilahti - Aula & Co ********* kirjaston kirja
Andreas Egger oli noin nelivuotias kun hänet tuotiin syrjäiseen laaksoon suurtilallisen luokse. Pojan äiti oli kuollut ja Hubert Kranztocker oli vastentahtoisesti ottanut kälynsä lapsen luokseen. Andreaksen lapsuus Hubertin luona ei ollut helppo, sillä poikaa kuritetaan tämän tästä.
- Tapansa mukaan Kranztocker oli liottanut raippaa vedessä notkistaakseen sen (...) Egger ei koskaan huutanut, mikä yllytti Kranztockeria lyömään entistä kovemmin.
Miksi Andreas saa selkäänsä? Siihen ei paljon tarvittu: läikkynyt maito, homeinen leipä, karkaamaan päässyt lehmä tai väärin mumistu iltarukous.
Kerran Hubert oli joko unohtanut liottaa raipan tai se oli liian paksu tai lyönti oli liian kova ja kun mies löi, kuului vartalosta ilkeä rusahdus eikä Andreas enää liikkunut. Käynti sairaalassa olisi ollut liian hintava, joten naapurikylän luunsuoristaja kutsuttiin paikalle. Jalkaan laitetaan rasvaa ja se lastoitetaan, mutta eihän siitä enää kunnollista tullut ja Andreas joutui ontumaan loppuelämänsä.
Pahoinpitelyn sattuessa Andreas oli kahdeksanvuotias, mutta loppuiko lyöminen tähän tapaukseen?
Kahdeksantoistavuotias Andreas rikkoo vahingossa savisen vellikulhon ja Hubert komentaa Andreaksen hakemaan raipan ja pistämään sen veteen notkistumaan.
- "Housut alas!" hän käski. Egger risti käsivarret rinnalle ja pudisti päätään.
"Katsos mokomaa, äpärä haluaa panna vastaan tilanomistajalle" (...) "Lyöpäs, niin minä tapan sinut!" Egger ärähti.
Se olikin sitten viimeinen pisara ja Andreas sai lähteä.
Andreas Egger oli raajarikko, mutta silti vahva nuorimies eikä vieroksu töitä. Saatuaan riittävästi rahaa kokoon Andreas tekee vuokrasopimuksen pienestä tontista ja sillä seisovasta heinäladosta, josta tekee itselleen kodin. Tontti sijaitsee viisisataa metriä kylän yläpuolella ja sinne pääsi kipuamaan vain pientä polkua pitkin. Eikä maapalakaan ollut oikeastaan minkään arvoinen, kivikkoinen, jyrkkä ja karu. Andreas saa raivatuksi pienen kasvimaan ja tekee kodin ympärille matalan aidan ja säleveräjän, jota voisi pitää joskus auki, jos joku sattuisi tulemaan kylään.
Sitten kylään saapuu tyttö, josta Andreas ei saa silmiään irti, ei vaikka majatalon isäntä on käskenyt pitämään näpit erossa. Mutta minkäs nuoret luonnolleen voivat.
Sitten kaikki menee pilalle, sillä luonto tekee tepposensa ja Andreaksen elämä muuttaa suuntaansa.
Tulee myös sota. Seitsemäntoistavuotiaana Andreas ei ole kelvannut kutsunnoissa kampuran jalkansa takia, mutta nyt kelpaa. Sota loppuu, mutta reissulla meni kahdeksan vuotta ja kun Egger palaa kylään on kaikki taas muuttunut. Kanat ja siat ovat kadonneet ja köysiratojen myötä tilalle ovat tulleet turistit suksineen. Mutta ei hätää, Andreas keksii itselleen taas uudenlaista työtä.
Aika kuluu ja Eggeristä tulee vanha muistamaton mies, mutta joka siitä huolimatta on onnellinen.
- Kuten kaikki ihmiset oli hänkin elämänsä aikana elätellyt kuvitelmia ja unelmia. Osan niistä hän oli toteuttanut itse, osan hän oli saanut lahjaksi.
Andreas ei saa unta, nousee ja lähtee ulos.
- Lumien alettua sulaa, silloin kun maasta varhaisina aamuhetkinä nousi usvaa ja eläimet kömpivät esiin koloistaan ja onkaloistaan, Andreas Egger kohtasi Kylmän Rouvan.
Andreas näkee hahmon ja seuraa sitä, mutta Kylmä Rouva katoaa, eikä Andreas näe sitä enää ikinä.
Surullisen, haikean, koskettavan kaunis tarina, jossa kaupan päälle on vielä upein kosinta johon olen koskaan kirjallisuudessa törmännyt.
Jotenkin tuntui kuin kirjassa olisi ollut paljon, paljon enemmän sivuja, teksti oli niin täyteläistä. Miten ihmeessä Seethaler on saanut mahtumaan niin paljon näin vähään sivumäärään? Olin niin viehättynyt tarinasta, että olisin kyllä viihtynyt pidempäänkin Andreas Eggerin parissa.
Saarnaan usein liian pitkistä, turhaan venytetyistä kertomuksista. Tässä on nyt hyvä esimerkki siitä, ettei tarvita neljääsataa sivua kertomaan hyvää tarinaa. Kirjassa on vain 130 sivua, mutta siihen mahtuu hienosti kokonainen ihmiselämä, lapsuudesta vanhuuteen. Tähän pystyy vain taitava kirjailija.
Luin äskettäin kirjan (Esmeranlda Santiago: Sokeriplantaasin valtiatar), josta sanoin, että kuuluu kevään parhaimpiin kaunokirjallisiin teoksiin, mutta ihan samaa on sanottava tästä. Upea kirja, suosittelen.
"Vielä ei ole aika", hän sanoi hiljaa, ja talvi peitti laakson vaippaansa
++++++++
Kirjailija, näyttelijä:
Robert Seethaler, synt. 1966 Wien /Itävalta. Kirjailija asuu sekä Berliinissä että Wienissä.
********
Ilmestyneet suomennokset:
Tupakkakauppias 2017 - Kokonainen elämä 2020
^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Twitter
Kommentit
Lähetä kommentti