Lasse Nousiainen: Itärajatapaus - huumorikaunoa

"Samanlaisia ootte kaikki aina olleet. Ei tarvitse enää odottaa joulukorttia tältä puolelta sukua."

Lasse Nousiainen: Itärajatapaus, 188 s. - ilm. 2019 - kansi: Mika Tuominen - Aula & Co ******* Kirja kustantajalta, kiitos!

Ollaan unelmien kesälomamatkalla, minä Sami, äiti ja isä.
- Luvassa oli iloinen Itä-Suomi ja sukulaisten tarjoamia herkkuja, kävelylenkkejä metsään, retkiä uimarannalle...

Helsingistä ollaan lähdetty, ja jo ensimmäisessä sukulaispaikassa eli Ossi-serkun pihalla kohtaamme ongelmia. Isä heittelee käpyjä ikkunaan, heiluu pihalla ja potkii pihan puupalikat nurin ja lopuksi heittää kepin katolle. Miksi näin? Koska kukaan ei tulee avaamaan ovea, vaikka minä selvästi näin liikettä verhojen takaa ja sisävalojakin oli päällä. Ei muuta kuin autoon istumaan ja matka jatkuu.

Äiti ja isä ovat vähän kiukkuisia ja pohtivat jo etteivät ensi jouluna lähtisikään Itä-Suomeen. Voisi matkustaa vaikkapa Berliiniin. Noh, nähtäväksi jää.

Seuraava etappi on isän Pekka-veljen luona. Äiti ajoi pihaan ja kun pysäytti auton niin väripanoksia alkoi osua autonikkunoihin ja isäänkin.
- Älä Pekka ammu enää.
- Antaudutteko?
- Antaudutaan.

Huumorinsa kullakin, vaikkei isä tykännytkään siitä, että velipoika poksutteli värikuulia uuden sähköauton kylkiin ja taisi siinä muutama kuula osua muuallekin, esim. isän polveen. Kovin ovat veljekset erilaisia. Pekan luona on sentään kaikenlaista puuhastelua ja minutkin raahasivat ongelle. Loppujen lopuksi ei se onkireissu hullumpi ollut. Miehet kalastelivat ja minä sain touhuta omiani rannalla.

Kuten sisaruksilla usein, niin tässäkin tapauksessa sukset menevät vähän ristiin. Tosin nyt taisivat äiti ja sedän vaimo Minna ottaa vähän yhteen.
- Keittiössä oli herkullinen ateria, jota äiti ei osannut kehua.... Minna oli laittanut lenkkimakkaran väliin paksuja siivuja juustoa ja iskenyt siihen pieniä nakkeja.
Noh, ymmärsinhän minä sen, sillä äiti pitää Helsingissä sellaista ravintolaa, jossa asiakkaita kohdellaan kuin jäniksiä. Eli äiti ei lihaa syö.

Muutenkin äiti kaipaisi jo ihmisten ilmoille, joka tarkoittaa kunnon suihkumahdollisuutta ja wifiä.
Ja kun aamulla heräämme on isäntäväki lähtenyt päiväksi pois - poikiaan leiriltä hakemaan. Niinpä mekin nostamme kytkintä mukanamme lasku, jonka isän veli oli kirjoittanut.
- Tässä eriteltyinä kaikki kulut kahden yön majoituksesta ja tilinumero.
-... Siis ne haluaa satakakskymppiä makkarasiilistä ja kahdesta yöstä!

Ja matka jatkuu...

Seuraavaksi Mervi-tätiä tervehtimään. Mahtaisiko siellä olla yhtään kivampaa? Ainakin saan hiippailla pihalla kanoja katsomassa. Mutta mikä ihme pihalla haisee - yök! Selvisihän se. Täti ei tykkää pihanaapureistaan koska nämä rakensivat mökkeröisen tontin rajalle ja kostoksi täti on tilannut lastin... no, sitä itseään... ja kippauttanut sen rajan pintaan. Haluaisinpa olla näkemässä mitä naapurit tuumivat kun tulevat kotiin.

Isällä olisi vielä edessään kirjailijahaastattelu Itäradiossa. Äiti jaksaa vähän väliä muistuttaa isää ottamaan kuvia ja laittamaan someen, kirjailijasivuilleen. Isä touhuaa kameran kanssa ja samalla muistelee tädin kanssa lapsuutta, kunnes täti saa loistavan ajatuksen. Mahtaakohan äiti ilahtua?
- Eiköhän lähdetä nakkikioskille koko porukka?

Aamupalan jälkeen olisi tarkoitus ajaa vielä Joensuuhun mummoa tapaamaan ja isällä olisi se haastattelu.
- Täti laittoi pöytään kaiken, missä parasta ennen  -päiväys oli ylittynyt.
Minua se ei niin haitannut, mutta äiti söi vain pakastevadelmia ja mustikoita. Maitoa ei enää ollut, koska täti oli lurauttanut lopun valkovenäläiseensä.

Mummon taloyhtiön pihalla saimme heti vanhan miehen huudot niskaamme. Äiti oli parkkeerannut auton pihan ainoalle vieraspaikalle.
- Siihen ei saa jättää.
- Eiks tässä ole vieraspaikka?
- Se on varattu miniälle. Se tuo piirakat aina lauantaina ja tästä on hyvä kantaa munavoit sisälle.
Äiti jättää silti auton vieraspaikalle ja lähdemme porraskäytävään. Mutta, mutta, käytävässä on kauhea meteli, kovaäänistä musiikkia. Kuinka ollakaan se kuuluu mummon asunnosta. Mutta mummo ei päästä sisään. Mitä on meneillä? Kostotoimet, ne ovat meneillään.

Sisään päästään aikanaan ja mummo selvitteli mökän syytä. Mitäs sitten keksittäisiin?
Äiti jää mummon kanssa opettelemaan lanttukukon tekoa ja siitäkin tuli toraa, kun mummo halusi laittaa sekaan sianlihaa. Onnekseen äiti on lähdössä festivaaleille tapaamaan yrittäjätuttuaan ja saamaan uusia ideoita ravintolaansa varten, ja minä pääsin isän mukaan radion toimitukseen, Haastattelu ei mene ihan niin kuin isä oli toivonut, sillä juontaja, Simo-Matti ei ollutkaan tutustunut isän kirjoihin. Isä-parka!

Ei ole helppoa olla mummonkaan luona ja äiti alkaa olla jo vähän hiilenä ja haikailee kotiin.
Äiti ja isä olivat ajatelleet, että voisin jäädä mummolle vähäksi aikaa, mutta muuttavat sitten erään episodin jälkeen mielensä. Minulle se sopi paremmin kuin hyvin. Ai että kaikkien mielestä oli taas kivaa päästä kotiin.

Kyllä oli aikamoinen Itärajareissu, vaikka en minä, Sami, niin tosissaan sitä ottanut. Ei minun tarvitse, sillä minä olen... erityinen.

Kirja kertoo huumorin keinoilla mm. sukukateudesta, sukulaisten pärjäämisestä keskenään sekä myös naapurivihasta ja menneisyyden salaisuuksista.
En ole mikään suuri huumorikirjojen ystävä, mutta tästä pidin. Sujuvaa sanailua ja pöljäilyä oli sopivasti ja tarina kantoi. Voin kuvitella, että joissain suvuissa saattaa tällaista ollakin.
Muutama "nöksähdys" oli ehkä liikaa. (Minulle sana oli uusi)
 - Mummo nöksähti pyykkituvalla harmaahattuiselle miehelle ja joutui puolustautumaan nyrkeillä.- 

Pari sanaa kirjailijasta:
Toimittaja, käsikirjoittaja ja komediantekijä Lasse Nousiainen työskentelee Yle Kulttuurissa.

Lasse Nousiainen Helsingin Kirjamessuilla 2019 kertomassa bloggareille kirjastaan.

********
Ilmestyneet teokset:
Konttaava koomikko 2017 - Itärajatapaus 2019

^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest
Twitter

Kommentit