Trilogian päätösosa Loppupeli kokoaa kahden aiemman osan tapahtumat yhteen. Tarina pureutuu kuolemaan, jota pidetään selvänä itsemurhana, mutta eräs henkilö on eri mieltä.
Lupaus on esikoisdekkari, ja aloitus Cold case -sarjaan. Tarinan taustalla on tositapahtuma vuodelta 1992 eli kadonneen nuoren naisen katoaminen.
Daniel Cole: Loppupeli, 390 s. - Räsynukke -trilogian päätösosa - suom. ilm 2019 - Endgame 2019 - suomennos: Jaakko Kankaanpää - Gummerus ********* kirjaston kirja
Keski-ikäinen mies löytyy sisäpuolelta lukitusta huoneesta. Miehellä on luodinreikä vasemmassa ohimossa ja ase vieressään. Huoneessa on yksi ikkuna, sekin suljettu. Tehtaan muovi peitti yhä lukkoa, jota ei ollut avattu koskaan. Teknisen tutkimuksen mukaan aseessa oli vain miehen sormenjäljet, ja ne pitivät yhtä vainajan vasenkätisyyden kanssa. Ainoa mahdollinen johtopäätös: itsemurha.
Mies oli William "Wolf" Fawkesin ystävä ja työtoveri, eläkkeelle jäänyt rikosylikonstaapeli Finlay Shaw. Tapausta hieman tutkittuaan Wolf on vakaasti sitä mieltä, että kyseessä ei ole itsemurha. Kaikki muut pitävät ajatusta pähkähulluna, mutta Wolf pysyy kannassaan ja päättää vaikeuksistaan huolimatta yrittää todistaa itsemurhan murhaksi. Onko Wolf oikeassa vai väärässä?
Wolfin tilanne on tällä hetkellä vähän huono, sillä hänellä on rajalliset mahdollisuudet tutkia tapausta. Miksi? En paljasta mihin tilanteeseen Wolf on joutunut, asia selviää toisessa osassa.
Mukana tutkinnassa ovat myös Emily Baxter, poliisipäällikkö Christian Bellamy, komentaja Geena Vanity sekä entinen poliisi, nykyinen yksityisetsivä Edmunds.
Yksityiselämääkin on, sopivasti, ja päätösosassa selviää miten kahden henkilön välisessä rakkaussuhteessa lopulta käy.
Tarina etenee kahdessa tasossa, nykyvuosissa ja vuodessa 1979.
Trilogiasta sanoisin, että pidin Räsynukesta, jossa oli vähän erilainen tarina. Lisäksi kirja oli kirjoitettu johdonmukaisemmin kuin seuraavat osat. Jo Marionettia pidin kerronnaltaan sekavana ja sitä samaa tyyliä jatkoi Loppupeli. Kaipasin myös paluuta vanhoihin tapauksiin, siis kertausta muodossa tai toisessa. Ei voi olettaa, että lukija muistaa kaikki edellisen kirjan tapahtumat. Kakkososa loppuu koukkuun, ja sitäkin olisi voinut päätösosassa avata vielä lisää. Hyvä tarina ja taito kirjoittaa tekstiä ei pelastanut sekavuudelta. Plussaa annan "Paha ukko" -piirroksista. Ensimmäinen osa siis hyvä, mutta kaksi seuraavaa olivat lässähdys, voi mikä pettymys.
++++++++
Kirjailija:
Brittiläinen Daniel Cole, synt. 1983 ja asuu Bournemouthissa. Kirjailija on toiminut myös ensihoitajana.
***********
Ilmestyneet teokset:
Räsynukke 2017 - Marionetti 2018 - Loppupeli 2019
----------------------
Rikostarkastaja Therese "Tess" Hjalmarsson saa komennuksen lähteä tutkimaan erästä murhaa. Tessiä lähtö harmittaa, sillä hänellä olisi tutkimukset kesken selvittämättömiä rikoksia tutkivan cold case-ryhmän kanssa. Nykyisyys kuitenkin ajaa menneisyyden ohi.
Malmössä ja Kööpenhaminassa on meneillään raiskausten sarja. Tutkijaryhmä saa pohdittavakseen onko tapauksilla yhteyttä toisiinsa. Tekijät / tekijä osoittautuu todella taitavaksi, sillä hänestä ei jää mitään jälkiä, ei hiuksia eikä sormenjälkiä. Raiskatutkaan eivät ole pystyneet tunnistamaan tekijää.
Kunnes...
Tess Hjalmarsson ja hänen työparinsa Marie Erling joutuvat astumaan ikäviin tilantesiiin. Raiskattujen ja heidän läheistensä ja mahdollisten todistajien puhuttamiset ovat raskaita.
Tess haluaisi myös saada päätökseen erään vanhan katoamisen, etenkin kun on luvannut kadonneen äidille selvittävänsä tapauksen, oli lopputulos mikä tahansa. Aika ei vain tahdo riittää kaikkeen.
Tessin töitä haittaa myös nykyinen suhde, mustasukkainen ja kontrolloiva asuinkumppani.
Tarina etenee vuosissa 2018 ja 2002
Lupauksen taustalla on tosielämää eli v. 1992 tapahtunut nuoren naisen selvitämättä jäänyt katoaminen Mariestadissa.
Ikävästä aiheesta huolimatta Frennstedt tuntuu lupaavalta dekkaristilta. Kirjoittaa kiihkoilematta, mutta paneutuu tapahtumiin. Yksityiselämää on, mutta juuri sen verran sopivasti, että lukija pääsee tutustumaan hahmoihin ja heidän elämäänsä.
Alku on vähän junnaava, muttei liian tylsä. Tess Hjalmarssonin hahmo tuntuu ihan hyvältä, kuten muutkin henkilöt. Etenkin erikoinen psykologi ja profiloija Carsten Morris, joka kummasti aina katoaa jonnekin eikä häneen saada mitään yhteyttä. Tarinassa kerrotaan minne Morris katoaa ja miksi.
Kaipasin lisää tapahtumia, erilaisia tapauksia. Tästä huolimatta ihan luettava ja sujuva dekkari. Sitä paitsi annan aina esikoisdekkaristille vähän "armoa". Seuraavaa osaa odotellessa.
+++++++++
Kirjailija ja rikosreportteri
Tina Frennstedt, synt. 1969 Lundissa
**********
Ilmestyneet teokset: Lupaus 2019
^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti