En ole päättänyt, montako päivää olen Katermassa, en pakkaa paljoa mukaan. Kun olen itsekseni mökillä, pärjään vähällä.
Millainen ihminen ja nainen Sylvi Kekkonen oli julkisuuden takana. Tarina alkaa kun Sylvin ystävä Marja-Liisa Vartio kuolee kesällä 1966 ja Sylvi lähtee mökille, Katermaan. Siellä Sylvi muistelee ja "puhuu ääneen" Marja-Liisalle. Eletään elokuuta vuonna 1966.
Sylvi on ajanut ajokortin 61-vuotiaana, koska pariskunta oli saanut kuningatar Elisabethilta auton lahjaksi.
- Kiiltävä Morris Mini, sinistä ja kermanvalkeaa, söötti kuin karamelli, hyvä ettei silkkinauhaa kiedottu ympärille. Se oli osoitettu Suomen presidenttiparille, mutta eihän tällaisia autoja lahjoiteta miehille...Mikä merkillinen lahja. Liian hyvä peli seisoakseen tallissa pölyttymässä.
Ja eihän Urholla ole edes ajokorttia.
Sylvi nauttii mökkielämästä koiransa Isan kanssa, Isabella eli Isa on ahne ahmatti, münsterinseisoja.
- Olen maalainen, vanhan maailman ihminen. Maaseutu on lasillinen kylmää kaivovettä hellepäivänä, lypsylämmin maito ennen nukkumaanmenoa.
Sylvi ei viihtynyt kerrostalossa eikä keskellä kaupunkia olevassa presidentinlinnassa. Senpä vuoksi oli ihanaa muuttaa Tamminiemeen, sillä siellä on puita, meri ja Seurasaaren metsä.
Paras paikka on kuitenkin Katerma, Suomusjärven mökki.
- Talo kumartuu puoleeni, kun seison pihassa. Katerma, rakas talo, se nyökkää ja sanoo, että minua on odotettu. Punaiseksi maalatut seinät, ei ikkunoita tielle päin vaan järvelle.
Katermassa Sylvi saa olla rauhassa eivätkä kyläläiset tuppaa vierailemaan, vaikka ohikulkiessaan hidastavatkin askeleitaan, kurkottavat kaulaa. Olisiko presidentti paikalla?
- Kyllä täällä mukavaa porukkaa asuu, pitävät varmaan minua erakkona, kun tänne tullessani olen mieluusti omissa oloissani.
Katermassa sielu lepää, yksinäisyydessä. Voi lukea vanhoja päiväkirjoja ja on aikaa itselle, on aikaa miettiä erilaisia asioita. Muistella miten Urho kiinnitti huomiota kaunisnimiseen Sylviin Etsivässä Keskuspoliisissa. Muutkin tytöt olivat Urhosta kiinnostuneita, mutta hän iski silmänsä minuun, nuorempaan kortistojärjestäjä Uinoon.
Mutta miten sitten kävikään vuosien kuluessa.
- Kuvittelinko oikeasti, että rakkaus kestää... Mutta niin vain hän vei minut mukanaan ja melkein kaksikymmetä vuotta olin ihan täynnä häntä. Vielä pitkään sittenkin kun jo tiesin, että hän katseli minun ylitseni muita naisia.
Kaiken keskellä, julkisuudessa, Sylvi eli pystypäin, piti yllä kulisseja, mutta sisin suri. Yksinäisyys on ollut läsnä ja kaipaus rinnassa.
- Yksinäisyys läpäisi minut kuin pommin räjähdyksestä kuuluva maan järinä, tuntui selkäytimessä asti, olin soitin, jota kukaan ei soittanut.
Välillä sormia ja ranteita särkee, muttei ole ketään hieromassa...
Toisaalla kuvanveistäjä Essi Renvall yrittää tehdä Sylvistä rintakuvaa, muttei ole tyytyväinen, ei saa otetta Sylvistä, ei ratkea, ei aukea näky. Essi haluaa tietää kaiken henkilöstä muotokuvan takana, haluaa syvemmän tarinan.
- Nyt sitten savi ei tahdo lähteä muovautumaan. Oikeaan suuntaan. Se lapsuus, se oli hänelle niin tärkeä, mihin kätken sen? Ehkä posken pehmeään kaareen, ehkä pehmeään leukaan? Viattomaan hymyyn.
- Sylvin ihon alle näen, iho on ohut, ja koko ihminen jotenkin värisee. Mutta sitten äkisti kääntyy esiin jotain jäänkovaa...Se kova pitää saada muotokuvaan mukaan.
Essi elää toisenlaisessa maailmassa, jossa maksamaton sähkölasku ja nälkä ovat joskus vieraina. Essi on veistäjä, joka on ankara itselleen.
- En ole tunteilevainen saati selitteleväinen ihminen, ainut jolle olen selitellyt on verottaja ja sillekin niin vähän kuin mahdollista kun alkaa heti tehdä mieli huutaa perkelettä. Siksi kyllä ankaruus minulle sopii. Muttaa jos se kääntyy kovuudeksi, en voi tätä työtä enää tehdä.
Sylvi ajattelee, että kaikki muuttaa häntä: aika, äitiys, sodat, Urhon nousu pääministeriksi ja presidentiksi, työ, kirjoittaminen, ihmiset ympärillä, sairaus, kivut, lääkkeet, Urhon naiset, ihmisten puhumiset, lastenlapset, koirat ja Katerma.
Nousen kohta Miniin ja ajelen omaa vauhtiani täältä kaupunkiin, lyhyen ajon, pitkän mielen matkan.
...Takaisin Urhon luo.
Venho on onnistunut hyvin Sylvin ajatuksien tulkkina. Niin hyvin, että melkein hyppään Sylvin nahkoihin. Tunnen ikävän ja yksinäisyyden ja sen millaista on ollut elää toisen ihmisen, vahvan miehen, varjossa.
Aluksi mietin miksi kirjassa on Essi Renvall-lukuja, mutta hyvin pian oivalsin kuinka hyvin ne täydensivät Sylvin tarinaa. Eikä pidä unohtaa Sylvin ystävää Marja-Liisa Vartiota, joka myöskin oli läsnä, omalla tavallaan. Kuten myös Ester - sellainen uskollinen sisäkkö, luotettava kuin keskikesän kallio.
Johanna Venho on kirjoittanut kirjan, jossa hienot sanat kietoutuvat kauniiksi köynnökseksi, josta kuitenkin surun piikit pistävät.
Tiedän, että kirjassa kansipapereiden alla olisi Essi Renvallin piirros Sylvistä. Valitettavasti kirjaston kirjoissa on muovit päällä, joten en pääse katsomaan kuvaa. Täytyy mennä kirjakauppaan ja raottaa siellä kansia.
Edit
Ensimmäinen nainen on Finlandia-ehdokas (7.11.2019) Onnea ❤️🌹
Sylvi Kekkonen oli kirjailija ja tasavallan presidentti Urho Kekkosen puoliso ajalla 1.3.1956 - 2.12.1974 eli kuolemaansa asti. Kekkosilla oli kaksi lasta, kaksoset Matti (1928-2013) ja Taneli (1928-1985). Urho Kekkonen, syntyi 1900 ja kuoli 1986.
Sylvi Kekkoselta ilmestyneet kirjat:
Kiteitä 1949 - Kotikaivolla 1952 - Käytävä 1955 - Amalia 1958 - "Hurri", antologiassa Sitä koiraa en unohda koskaan 1969
Sylvia Salome Kekkonen, os. Uino
(1900 - 1974)
Aina jokin liike meissä toteutuu. Jokin muutos tapahtuu. Vaikka se ei olisi se, mistä oli haaveiltu, se on kuitenkin elämä.
+++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Johanna Venho, kirjailija, runoilija, toimittaja, synt. 1971. Sanoo olevansa riippuvainen liikkumisesta metsässä, vedessä & salilla ja lukee aina kuin voi. Talvi-iltoina meditoi sukkia kutomalla.
(Lähde: Johanna Venhon kotisivut).
Venho pitää myös blogia.
https://johannavenho.wixsite.com/venho/blogi
(© Piritta's foto)
**********
Ilmestyneet teokset:
Runot: Postia Saturnukseen 1998 - Ilman karttaa 2000 - Yhtä juhlaa 2006 - Tässä on valo 2009 - saaren runot 2017
Romaanit: Syntysanat 2011 - Revitään rikki se rakkaus 2013 (Jaana Seppänen & Johanna Venho)
Kaukana jossain on onnenmaa 2015 - Ensimmäinen nainen 2019
Lisäksi: Novelleja, esseitä ja runoja antologioissa sekä toistakymmentä lastenkirjaa.
P.S. Sylvi Kekkosen auto, joka ilmeisesti on ajossa vieläkin (tai oli ainakin IL:n artikkelin mukaan v. 2018). Kuva-idea Venhon blogista, kiitos.
Kuva: Janne Tervola (Kauppalehti 2016)
P.P.S. Muuten, Sylvi Kekkosella oli sama syntymäpäivä kuin minulla 12.3.
^^^^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Tämä on kyllä yksi tämän vuoden parhaimmista kirjoista. Ja kansikuva on ihana <3
VastaaPoistaNiin onkin, ehdottomasti. Kaunista tekstiä, mutta samalla surullista. Ei ole ollut Sylvillä helppo elämä julkisuuden paineessa, mutta pystypäin kantoi roolinsa. ❤️
Poista