Unessa hän käveli niityllä, jonka heinä ulottui kainaloihin. Keskipäivän aurinko lämmitti poskia, värit paloivat epätodellisen kirkkaina. Satoja hyönteisiä. Perhosia, sudenkorentoja. Kärpäset liimaantuivat ihoon, tunkivat silmiin, suuhun.
Arttu Tuominen:Verivelka, 408 s.- ilmestynyt 2019- 1. osa Delta-sarjaan - kansi: Mika Tuominen- WSOY *** kirjaston kirja
Uusi sarja, uudet henkilöt. Ketkä jäävät elämään seuraaviin osiin, nähtäväksi jää.
Nyt mukana kuitenkin on mm. vs. komisario Jari Paloviita Porin poliisin rikostutkintayksiköstä. Mies, jolla on kovaa komentoa kotona pitävä kaunis Terhi-vaimo ja kaksi pientä tytärtä, Sara ja Sini.
Ylikonstaapeli Henrik "Härkä" Oksman on pitkä ja kuiva kuin kuusen osa. Hänellä oli kapeat, kulmikkaat kasvot, ohuet huulet ja pistävät mustat silmät, joiden tuijotuksessa oli jotain julmaa. Oksman on ollut Paloviidan pari ennen tämän viransijaisuutta. Oksman on älykäs, erikoinen ja hänellä on tietynlaisia tapoja, joita yrittää salata töissä ollessaan, Mies on naimaton.
Oksmanin parina on tällä hetkellä Linda Toivonen. Lindalla on tytär. Myös Lindalla on eräs ongelma, jonka ei halua tulevan ilmi.
Linda ja Henrik saavat komennuksen eräälle mökille, jossa on sattunut rikos. Perillä on hankalaa, sillä syksyisen pimeyden ja sateen takia mökin sohjoista pihaa on vaikeata tutkia.
- Tuuli oli raju ja heidän oli pidettävä hupuista kiinni, eivät ne olisi lentäneet päästä. Kasvot kastuivat heti ja kylmää marraskuun sadevettä valui heidän kauluksistaan.... Lammikot poreilivat, kengät upposivat mutaan ja renkaidenjälkiin.
Mökki puolestaan on täynnä miehiä ja naisia, kaikki enemmän tai vähämmän ympäripäissään.
- Tyhjiä pulloja lojui kaikkialla. Niitä oli satoja. Viina- ja kaljapulloja ja tölkkejä kaikissa väreissä... Sisällä leijui ummehtuneen viinan ja tupakan katku.
Siitä sitten rupeat setvimään syyllisiä ja syyttömiä.
- Silminnäkijöitä on paljon. Heitä on kuullusteltu alustavasti, mutta se on ollut haastavaa. Suurin osa ainakin kahden promillen humalassa...
Miten selvitä? Ja mitä siis oikein on sattunut ja kuka porukasta on syyllinen?
Tarina itsessään ei tietystikään ole näin yksinkertainen, vaan mukaan sekoitetaan mm. tapahtumia vuodelta 1991, jolloin tietyt henkilöt olivat vielä pojankoltiaisia. Käytiin koulua, riideltiin, tapeltiin, kiusattiin kavereita, jouduttiin kiusattaviksi ja tietysti ihastuttiin tyttöihin ja puhuttiin heistä.
- Tytöllä on ruskeat kiharat hiukset, jotka ryöppyävät selkään kuin vesiputous ja hohtavat ikkunasta purkautuvassa valossa kuin ne palaisivat
Tehtiin kaikenlaisia kolttosia, jotka eivät aina olleet hyväksyttäviä.
- Vai tällaista peliä. Tietävätkö vanhempanne?
Pojat olivat erilaisten kotien kasvatteja. Oli varakkuutta, köyhyyttä, alkoholismia ja muutakin ikävää. Lasten välisille suhteille kotiolot sen sijaan ovat toisarvoisia. Kavereita silti ollaan, pidetään toisen puolta ja luotetaan.
- Luvataan, että pysytään aina ystävinä. Ihan sama missä asutaan ja mitä ollaan. Aina ystäviä.
Valitettavasti tämäkin dekkari loppui aikanaan. En ollut malttanut jäädä makustelemaan, vaan tarina imaisi mukaansa. Olin odottanut tätä opusta, koska olin utelias tietämään millaisen tarinan Tuominen on tällä kertaa punonut. Odotus palkittiin, sillä tämä dekkari on niiiiin hyvä! Pidin tarinasta ja henkilöhahmot ovat hyviä, joskin kaikkien menneisyydestä olisin halunnut tietää enemmän. Miksi Jari Paloviita elää sellaisissa olosuhteissa kuin elää? Ja miksi on salannut tiettyjä asioita? Mitä Lindalle on tapahtunut ja mitkä syyt ovat johtaneet ongelmiin? Ja Oksman, ihan "timantti" tyyppi, mutta hänenkin kohdallaan menneisyys kiinnostaa.
Arttu Tuominen:Verivelka, 408 s.- ilmestynyt 2019- 1. osa Delta-sarjaan - kansi: Mika Tuominen- WSOY *** kirjaston kirja
Uusi sarja, uudet henkilöt. Ketkä jäävät elämään seuraaviin osiin, nähtäväksi jää.
Nyt mukana kuitenkin on mm. vs. komisario Jari Paloviita Porin poliisin rikostutkintayksiköstä. Mies, jolla on kovaa komentoa kotona pitävä kaunis Terhi-vaimo ja kaksi pientä tytärtä, Sara ja Sini.
Ylikonstaapeli Henrik "Härkä" Oksman on pitkä ja kuiva kuin kuusen osa. Hänellä oli kapeat, kulmikkaat kasvot, ohuet huulet ja pistävät mustat silmät, joiden tuijotuksessa oli jotain julmaa. Oksman on ollut Paloviidan pari ennen tämän viransijaisuutta. Oksman on älykäs, erikoinen ja hänellä on tietynlaisia tapoja, joita yrittää salata töissä ollessaan, Mies on naimaton.
Oksmanin parina on tällä hetkellä Linda Toivonen. Lindalla on tytär. Myös Lindalla on eräs ongelma, jonka ei halua tulevan ilmi.
Linda ja Henrik saavat komennuksen eräälle mökille, jossa on sattunut rikos. Perillä on hankalaa, sillä syksyisen pimeyden ja sateen takia mökin sohjoista pihaa on vaikeata tutkia.
- Tuuli oli raju ja heidän oli pidettävä hupuista kiinni, eivät ne olisi lentäneet päästä. Kasvot kastuivat heti ja kylmää marraskuun sadevettä valui heidän kauluksistaan.... Lammikot poreilivat, kengät upposivat mutaan ja renkaidenjälkiin.
Mökki puolestaan on täynnä miehiä ja naisia, kaikki enemmän tai vähämmän ympäripäissään.
- Tyhjiä pulloja lojui kaikkialla. Niitä oli satoja. Viina- ja kaljapulloja ja tölkkejä kaikissa väreissä... Sisällä leijui ummehtuneen viinan ja tupakan katku.
Siitä sitten rupeat setvimään syyllisiä ja syyttömiä.
- Silminnäkijöitä on paljon. Heitä on kuullusteltu alustavasti, mutta se on ollut haastavaa. Suurin osa ainakin kahden promillen humalassa...
Miten selvitä? Ja mitä siis oikein on sattunut ja kuka porukasta on syyllinen?
Tarina itsessään ei tietystikään ole näin yksinkertainen, vaan mukaan sekoitetaan mm. tapahtumia vuodelta 1991, jolloin tietyt henkilöt olivat vielä pojankoltiaisia. Käytiin koulua, riideltiin, tapeltiin, kiusattiin kavereita, jouduttiin kiusattaviksi ja tietysti ihastuttiin tyttöihin ja puhuttiin heistä.
- Tytöllä on ruskeat kiharat hiukset, jotka ryöppyävät selkään kuin vesiputous ja hohtavat ikkunasta purkautuvassa valossa kuin ne palaisivat
Tehtiin kaikenlaisia kolttosia, jotka eivät aina olleet hyväksyttäviä.
- Vai tällaista peliä. Tietävätkö vanhempanne?
Pojat olivat erilaisten kotien kasvatteja. Oli varakkuutta, köyhyyttä, alkoholismia ja muutakin ikävää. Lasten välisille suhteille kotiolot sen sijaan ovat toisarvoisia. Kavereita silti ollaan, pidetään toisen puolta ja luotetaan.
- Luvataan, että pysytään aina ystävinä. Ihan sama missä asutaan ja mitä ollaan. Aina ystäviä.
Valitettavasti tämäkin dekkari loppui aikanaan. En ollut malttanut jäädä makustelemaan, vaan tarina imaisi mukaansa. Olin odottanut tätä opusta, koska olin utelias tietämään millaisen tarinan Tuominen on tällä kertaa punonut. Odotus palkittiin, sillä tämä dekkari on niiiiin hyvä! Pidin tarinasta ja henkilöhahmot ovat hyviä, joskin kaikkien menneisyydestä olisin halunnut tietää enemmän. Miksi Jari Paloviita elää sellaisissa olosuhteissa kuin elää? Ja miksi on salannut tiettyjä asioita? Mitä Lindalle on tapahtunut ja mitkä syyt ovat johtaneet ongelmiin? Ja Oksman, ihan "timantti" tyyppi, mutta hänenkin kohdallaan menneisyys kiinnostaa.
Entä mitä on tapahtunut tytölle, joka oli mukana vuonna 1991?
Jotkut asiat tietysti selvisivät. Paitsi että - selvisivätköhän sittenkään? Tuominen on sujuvakynäinen tarinaseppo, joka näyttää dekkari dekkarilta vain parantavan tahtia. Eikös seuraava osa voisi jo pikkuhiljaa ilmestyä, pliis. :D
Miinustakin muuten annoin: "Älä sinä ala opettamaan meille... " Nimittäin, huolimatta suomen kielen lautakunnan suosituksesta (2014), en tule ikinä hyväksymään "alkaa tekemään" -muotoa. Joo, kieli kehittyy ja muuttuu, mutta minä en hyväksy. Piste.
Mitä vanhemmaksi tulet, sitä enemmän osaat arvostaa aikaa. Se on kuin joen pohjalle kertyvää sakkaa. Sitä ei kannata pöyhiä, sillä sen mukana pintaan saattaa nousta asioita, joiden laskeutuminen kestää taas vuosia.
P.S. En harrasta nyrkkeilyä, joten tekstissä esiintyvä termi "jab" oli minulle vieras. Jab on nopea lyönti, joka ei ole kovin voimakas. Jabien tarkoitus onkin yleensä väsyttää vastustajaa tai pitää tämä kauempana.
(Lähde: Urbaani sanakirja)
P.P.S. Eipä päästy tässäkään kirjassa lasagnesta eroon!
++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Arttu Tuominen, synt. 1981, asuu Porissa ja on koulutukseltaan ympäristöteknologian insinööri. Mies harrastaa veneilyä, kalastusta ja kirjallisuutta. 7-vuotiaana Arttu ilmoitti vanhemmilleen, että hänestä tulee kirjailija. Samoihin aikoihin aloitti ensimmäistä "romaaniaan", johon piirsi hienot kannet. Tarinassa oli mukana inkkareita ja länkkäreitä. Tämä ensitekele ei valitettavasti koskaan valmistunut tai Tuominen ei ainakaan muista.
Esikoisromaania mies aloitti 2012 ja sen jälkeen kirjoittaminen on ollut jokapäiväistä. Kirjailija sanoo olevansa järjestelmällinen kirjoittaja, joka haluaa hyödyntää vapaat kirjoitushetkensä tehokkaasti. Tuominen on valikoiva lukija, joka lukee paitsi dekkareita niin myös kaikenlaista perusproosaa.
(Lähde: Myllylahden kirjailijasivu 2018)
Verivelasta:
Kirjailija sanoo WSOY:n sivuilla mm. näin: Joskus tarinat kirjoittavat itse itsensä, Verivelan kohdalla kävi juuri niin. Tuominen halusi kirjoittaa aikuisuuden ja lapsuuden välisestä kontrastista, lupauksista, kiusaajista ja kiusatuista, rakkaudesta ja ikuisesta ystävyydestä.
***********
Ilmestyneet teokset:
Labyrinttisarja:
Muistilabyrintti 2015 - Murtumispiste 2016 - Silmitön 2017 - Leipuri 2018
Delta-sarja:
Verivelka 2019
Lisäys 8.8.2019 Tampereen Taiteiden yön haastattelusta: Näillä näkymin Delta-sarjaan on tulossa 5-6 osaa. Toinen osa, Hyvitys ilmestyy toukokuussa 2020.
Edit 2. 12.2.2020. Suomen dekkariseura on myöntänyt Vuoden johtolanka -palkinnon viime vuoden parhasta dekkarista Verivelalle. Onnea!
%%%%%%%%%%%%%
Tällä kirjalla osallistun dekkariviikolle, jonka järjestää Saana kirjablogista Lukeva peikko
https://www.lukevapeikko.com/
^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti