Kesä on kermavaahtoa ja mansikoita, valoisia pitkiä iltoja ja pyöräretkiä metsän läpi uimarannalle, jossa kalliolla voi maata ja antaa auringon hieroa ihoa kuumilla säteillä.
Jumalan huone - 461 s.
- esikoisteos
- ilmestynyt 2019
- kansi: Sanna-Reeta Meilahti
- Bazar Kustannus Oy
- kirjaston kirja
Tapahtumat sijoittuvat pääosin Pohjois-Karjalaan. Kolmen eri-ikäisen naisen kautta kerrotaan Martikaisen suvun tarinaa 1930-luvulta nykyaikaan. Kaikkiin osioihin liittyy jotenkin uskonto, evankelis-luterilaisuus ja etenkin sen sisällä toimiva herätysliike, lestadiolaisuus.
Vanhin kertojista on sota-ajan lapsi, vuonna 1922 syntynyt Aili, joka on vahvimmin mukana lestadiolaisuudessa, on ollut lapsesta saakka. Nuorena tyttönä Aililla oli tyttökaveri, Inkeri, joka ei ollut yhtään äidin eli ämmä-Eevan mieleen, koska Inkerin isä on pappismies, vapaamielinen vielä, ja sellaisiin omavanhurskaihin kirkonmiehiin ämmä-Eeva suhtautuu nurjamielisesti. Ovat yksiä perkeleen sanansaattajia.
Äiti oli kieltänyt menemästä myös työväenyhdistyksen talolle, joka on synnin esikartano, käärmeensikijöiden pesäpaikka, jossa jumalattomat tanssivat, juovat ja rienaavat Jumalaa.
Aililla on sisko, Vieno, jonka aviomies Mauri olisi ollut myös Ailille mieleen, aikanaan. Tosin sota on muuttanut Mauria, josta tulee pelätty ja vihattu mies. Aili puolestaan on mikä on, ja hänellä oli omat salaisuutensa.
Vienolla on viisi lasta: Kaisa, Pirjo, Niilo, Paavo ja vuonna 1960 syntynyt Maria, joka on toinen kertoja. Marian ollessa pieni, tapahtuu perheessä todella ikäviä asioita ja lapset ovat kovilla. Onneksi lapset osaavat ja haluavat huolehtia toisistaan. Aikaa myöten Maria alkaa kyseenalaistaa lestadiolaisuutta, mutta miten muut siihen suhtautuvat? Ja mihin Maria aatoksissaan päätyy?
Kolmas tarinoitsija on vuonna 1985 syntynyt Elsa, jonka täti Maria on.
Myös Elsa on pienenä joutunut istumaan aikuisten kanssa seuroissa.
- Aina joku rääkypentu häiritsee saarnaajan puhetta, mutta ei se haittaa, koska ei niistä saarnoista muutenkaan ymmärrä mitään. Ne kertovat aikuisten asioista, huorintekemisestä ja Jeesuksesta.
Elsa on suvusta ensimmäinen, joka tosissaan alkaa protestoida lestadiolaisuutta vastaan. Niinpä Elsa päättää tehdä kaikki synnit, joista on aina varoitettu. Tätä varten syntyy muistilista, johon voi ruksata tehdyt synnit. Listassa on mm. tanssiminen, tv:n katselu, musiikin kuuntelu, meikkaaminen, hiusten värjääminen, alkoholin juominen ja humalassa oleminen, esiaviollinen seksi, valehtelu, varastaminen ja mitä listaan vielä mahtaakaan tulla. Miten Elsa "onnistuu" syntilistansa täytäntöönpanossa?
Ainakin yritys on kova, siitäkin huolimatta, että jo kotona asuessa moitteita ja haukkumisia tuli.
- "Huorraamassako sitä on oltu", isä jyrähtää.
Miten tarinan naisille ja heidän läheisilleen käy? Ja millaisia salaisuuksia ja luurankoja vuosikymmenten kuluessa putkahtaa esiin?
Kolme naista, kolme samaa sukua olevaa naista kertoo sekä suvun että omista asioistaan omalta kantiltaan. Välillä läpikäydään pitkiäkin ajanjaksoja ja toisinaan vain muutamia vuosia. Vaikka kertojat ja ajat muuttuvat, niin kertomusta on helppo seurata. Ja vaikka sukua piisaa, niin on keskitytty vain tiettyihin ihmisiin. Onneksi niin, sillä muuten olisi ollut vaikea hahmottaa kuka kukin on. Silti en olisi pannut pahakseni sukutaulua. En muutenkaan ymmärrä miksei henkilöluetteloa käytetä enemmän.
Kirjan nimen perusteella luulin, että uskontoa olisi ympätty mukaan enemmänkin, mutta onneksi niin ei ole tehty. Nyt se on vain yksi tarinan elementeistä.
Kulunein sanoin, voin todeta: tarina on hyvä ja kirjoitettu mallikkaasti. Murrettakin on, muttei liikaa:
- Elä unoha vanhempies opetuksia ja Jumallaa. Mualima viepi niin heleposti mukannaan nuoren ihmisen.
Henkilöhahmoista pidin myös. Kaikilla kolmella naisella on ollut rankka elämä, omalla tavallaan. Ainoa, mistä kuitenkin olisin halunnut typistää on Elsan nuoruuden aika. Aika, jolloin Elsa on jo muuttanut opiskelemaan. Aika, jolloin syntilistan kohtia läpikäydään. Vähempikin biletys, ryyppääminen ja rällästäminen olisi riittänyt. Kaverit eivät tiedä Elsan taustaa, eivätkä tule tietämäänkään. Porukka tuumaa:
- Et niinku ne suviseurat on ainoo mahis harrastaa seksiä ennen avioliittoa, ku muualla vahditaan niin tarkkaan...Ja pedareitahan ne kaikki lessut on.
- Haluaisin vetää kaikkia turpaan. Ei ole oikeus arvostella, kun eivät tiedä mistään mitään.
Yhteenveto: Taas hyvä esikoiskirja. Kannattaa lukea.
Syyskuun aurinko valuttaa viimeisiä säteitään pihaan ja saa tokkuraiset kärpäset pörräämään laiskasti ympäriinsä. Valkoiset koivunrungot ovat kuin keltaisella maalanneet, pystyyn tökätyt harvat siankarvapensselit, latvoissaan kuivuuden kopristamat kuolleet lehdet.
P.S. Kansi on hieno upotettuine naiskuvineen.
+++++++++
Vain pari sanaa kirjailijasta:
Katja Kärki, synt. 1985, asuu Rovaniemellä. Kirjailija on koulutukseltaan äidinkielen, kirjallisuuden ja suomi toisena kielenä -opettaja ja sanataideohjaaja. Kärki on kokeillut monia harrastuksi, mutta lukeminen ja kirjoittaminen ovat kulkeneet aina mukana. Kirjailija haaveilee luomutilasta ja lemmikkilampaista.
(Lähde: Bazarin kirjailijasivu)
**********
Ilmestyneet teokset:
Jumalan huone 2019
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://facebook.com/kirjarouvanelamaa
Insta: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti