Marko Lönnqvist: Elämäni gangsterina

Marko Lönnqvist:
Elämäni gangsterina
toimittanut: Jarkko Sipilä
355 s.
kannen ulkoasu: Timo Ahola
Crime Time
Facebookin kilpailusta voittamani kirja

Marko Lönnqvist
  (s. 1976?? - kuollut 4/2018)






Kirja on Marko Lönnqvistin vankilassa kirjoituskoneella kirjoittama muistelmateos.  Jarkko Sipilä ohjasi kirjoittamista, editoi ja käsitteli tekstiä. Prosessissa oli siis haasteensa.
Lönnqvist on kouluttautunut pariin ammattiin, ollut naimisissa ja lapsiakin on.

Miksi kirja on kirjoitettu? Kirjailija vastaa näin: Syitä kirjan kirjoittamiseen oli kaksi. Ensinnäkin vankilassa on helvetin tylsää. Tässä oli tekemistä. Ankeassa sellissä voi muistella hyviä aikoja. Niitä jengissä oli paljon lopusta huolimatta. Toinen syy oli kolikot.
Lönnqvist oli MC Cannonballin jäsen kahdeksan vuotta ja järjestäytyneen rikollisuuden tutkijat ovat nimenneet miehen yhdeksi maan vaarallisimmasta rikollisista. Lönnqvistillä tuli erimielisyyksiä järjestön johdon kanssa ja tilanne kärjistyi väkivallaksi, joka lopulta johti miehen vankilaan.
Kirjan tarinat jakautuvat kolmeen osaan. Ensin on Nousu, joka kertoo kirjailijan nuoruudesta ja tekosista Tapiolan jengissä. Toinen osa on Uho, jossa paneudutaan jengielämään. Kolmas osa Tuho keskittyy tapahtumiin, jotka johtivat ammuskeluun ja vankilaan.

En yleensä sukupuolita kirjoja, mutta tämä on selkeästi äijäkirja. Kirjasta uhkuu testosteroni ja lisäksi kirjoitustyyli on roisi ja täynnä kirosanoja. Lönnqvist käyttää myös paljon sanoja, jotka eivät tavalliselle ihmiselle aukea. Ymmärtämistä helpottamaan on alkuun tehty 11-sivuinen sanasto, johon on vielä kirjoitettu jengisanasto erikseen. Pari esimerkkiä: Hörhö = Vanki, jolle vankila on toinen koti - jopa ensimmäinen. Ja ainoa. Infinitydonitsi = Kumia polttamalla syntynyt kahdeksikkoa muistuttava kuvio asfaltissa. Siepit = Ottaa päähän, saada raivari. Siderocker = Liivin sivulla olevat merkit.  
Kirjassa puhutaan miesten jutuista, kuten naisista, autoista ja moottoripyöristä. Kyllästymiseen asti ajellaan valtavilla ylinopeuksilla milloin minnekin.

Veikkaan, etten ehkä olisi kirjaa lukenut jollen olisi sitä voittanut. Äijäjutut puuduttivat ja sisältö oli yksinkertaisempi kuin odotin. Onneksi Jarkko Sipilä on ollut toimittamassa eli tehnyt kirjasta suht luettavan, luulen minä. Olihan tämä kurkistus uuteen maailmaan.
Kirjalle on tulossa jatkoa, sanoo Lönnqvist, mutta taitaa jäädä lukematta.

P.S. Kansainväliset moottoripyöräkerhot tulivat Suomeen 1990-luvun alussa. Markon kerho on kotimainen.