Toinen dekkari kertoo sosiaalisen median negatiivisista puolista ja toisessa kirjassa kaksi nuorta tyttöä lähtee Thaimaahan pitämään hauskaa kohtalokkain seurauksin.
Tässä Sehlstedtin toisessakin dekkarissa on pääosassa some. Tällä kertaa etenkin tubetus.
- Linn Alvén on yksi Ruotsin tunnetuimmista Youtube -profiileista, jolla on satojatuhansia seuraajia, etenkin nuoria tyttöjä.
- Viimeinen postaus Linnin Youtube -kanavalle tehtiin kahdeksas maaliskuuta viisitoista yli kolme aamulla.
Tällöin Linn oli ollut viettämässä 18-vuotissyntymäpäiviään ja katosi kotimatkalla.
Aida asuu yhdeksänkuukautisen vauvansa Alicen kanssa väliaikaisesti Kajanin luona. Aida sisko oli ollut Kajanin tohtoriopiskelija. Aida on freelance-toimittaja nettilehti Probonossa ja nyt siis äitiyslomalla. Joskin Linnin tapaus alkaa kiinnostaa, eikä Aida malta pitää näppejään erossa.
Kajan Berglund on kriminologian professori, jolta poliisi on pyytänyt apua katoamistapauksen selvittämisessä. Ja jotta kuvio ei olisi liian helppo, niin Kajanin ex-mies sattuu olemaan tutkimusta johtava poliisi Mikael "Micke" Lund, joka puolestaa asuu nykyään syyttäjä Charlotta Floran kanssa.
Julia on lukioaikana satuttanut pelissä polvensa ja eturistiside oli revennyt. Käydessään salilla Julia alkoi ladata treenikuvia. Tilillä oli ollut tuhat seuraajaa, ja kaksi vuottta myöhemmin Juliasta oli tulossa yksi sosiaalisen median isoimmista ruotsalaisista treeniprofiileista yli sadallatuhannella fanilla. Tällaiseen tulokseen Julia ei olisi päässyt ilman Johania.
Kirja kertoo mitä kaikkea sosiaalisessa mediassa voi pahimmillaan sattua. Se ei ole auvoista eikä ihanaa. Se on järkyttävää. Tarina on hyvin kirjoitettu ja pisti taas miettimään millaisessa maailmassa elämme. Tosin suomen kieltä olisi voinut vähän hioa ja muutamia sanoja "avata" tai suomentaa. Kts P.P.S.**) Lisäksi aika moni henkilö on pantu tyyliin-puhumaan: Se on tyyliin hieno. Se on kyllä tyyliin ihan parasta. Yksi henkilö olisi riittänyt.
Kirjailija kertoo kirjan lopussa: *)Alex Minassian tappoi 1. huhtikuuta 2018 kymmenen ihmistä Torontossa. Ennen tekoaan hän kirjoitti Facebookissa: "Incel-vallankumous on vasta alussa."
Sehlstedt oli juuri kirjoittamassa Koskematon-kirjaa ja teki tutkimuksia incel-foorumilla, josta luki reaaliajassa ylistyksiä joukkomurhalle. Koskematon on todellisuuden inspiroima, vaikka se on fiktiota. (Myös Älä silmä pieni-kirjan tarinan tausta on tosimaailmasta.) Romaanissa käytetään myös autenttisia, foorumeilta otettuja lainauksia.
*) Netistä löytyy miehestä ja tapauksesta lisää.
P.S. Kirjailija kertoo incelistä: ryhmä, jossa naisia halveksitaan. Miehet syyttävät naisia siitä etteivät ole saaneet naista. Heillä on mielestään oikeus lyödä naista/kumppaniaan siksi, että hän on heidän mielestään käyttäytynyt flirttailevasti. Jakavat netissä naisista halventavia ja seksistisiä kuvia, usein kostotarkoituksessa.
P.P.S. Tekstissä käytettyjä sanoja. Influensseri?
Sana on johdettu influencer-sanasta ja tarkoittaa vaikuttajaa, eli henkilöä jonka sanalla tai mielipiteellä on merkitystä tietyn ihmisryhmän sisällä. (Lähde: Checkout).
Mansplaanaava (poliisi). Otaksun, että on johdettu sanasta mansplaining, joka tarkoittaa ilmiötä, jossa mies kommentoi tai selittää asiaa itsevarmasti, otaksuen tietävänsä enemmän kuin henkilö, jolle puhuu (usein naiselle) ja ymmärretään vallankäytön muodoksi. (Lähde: Wikipedia).
Teet siis wallraffit? Günter Wallraff on saksalainen toimittaja ja kirjailija, joka on paljastakseen yhteiskunnan epäkohtia esiintynyt eri rooleissa, kuten somalina, tehdastyöläisenä, turkkilaisena yms. (Lähde: Wikipedia)
Ikään kuin hän olisi toiminut ultrarapidilla... Suora käännös esim. - olisi toiminut äärimmäisen nopeasti.
++++++++
Kirjailija:
Kicki Sehlstedt, synt. 1975 Dalaberg/ Uddevalassa, on myös toimittaja ja kriminologi, joka oli vuosia rikostoimittajana Aftonbladetissa. Nykyään Sehlstedt on tuottajana Ruotsin Poliisi-tv:ssä.
Työskennessään Aftonbladetissa kirjailija luki oikeuden pöytäkirjoja ja ahdistui ahdistumistaan. Tämäm takia halusi fiktion muodossa kirjoittaa aiheista.
********
Ilmestyneet teokset:
Älä silmä pieni 2019 - Koskematon 2020
Linkki edelliseen (itsenäiseen) osaan: Älä silmä pieni (ja bonuksena Wennstamin Jengi.)
http://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/03/wennstam-jengi-sehlstedt-ala-silma.html
---------------------------
Alex O'Connor ja Rosie Shaw ovat 18-vuotiaita tyttöjä, jotka päättävät lähteä koulun jälkeen Thaimaahan pitämään hauskaa. Kun heistä ei kuulu vähään aikaan mitään, alkavat vanhemmat huolestua. Missä tytöt ovat ja onko heille tapahtunut jotakin? Poliisi ja suurlähetystö ovat sitä mieltä, ettei kannata huolestua. Tytöt vain bilettävät ja unohtivat ilmoittautua.
Kun sitten tytöistä jotakin kuuluu, niin toimittaja Kate Waters haluaa lähteä paikalle tutkimaan juttua. Ja tietysti saadakseen ensimmäisenä julkaista tapahtumat. Mutta, mutta, Katella on myös niin sanotusti oma lehmä ojassa. Nimittäin oma poika, Jake, oli pari vuotta sitten lähtenyt Thaimaahan. Jake oli sanonut menevänsä Phuketiin vapaaehtoistyöhön. Kate ajatteli että voisi samalla etsiä Jaken, josta ei ollut pitkään aikaan kuullut mitään.
Mitä Thaimaassa on tapahtunut ja tapahtuu ja löytyykö Jake?
Mukana myös aiemmista kirjoista tutut rikosylikonstaapeli Zara Salmond ja komisario Bob Sparkes, jolla on nyt työn lisäksi muitakin vakavia huolenaiheita.
Tarinassa vaihtelee nykyisyys ja Alexin lähettämät sähköpostit.
Tunnen olevani kuin vanha juuttunut gramofoni, sillä tolkutan aina sitä yhtä ja samaa: tiivistystä, tiivistystä ja tiivistystä. Epäillyn aihe on hyvä, ja sen takia on ikävää, että asioita käännetään ja väännetään turhan paljon. Jollei ole enempää juonen juurta, niin pls voisiko kirjoittaa napakammin. Harva dekkari kantaa kunnialla yli neljänsadan sivun ja eikä usein edes paljon yli kolmensadan, etenkään jos dekkarin peruselementtejä puuttuu.
Onneksi tässä dekkarissa oli saatu sen verran jännittävyyttä tapahtumiin, että oli luettava loppuun. Hyvä, että mukana oli Alexin lähettämiä sähköposteja, ne tukevoittivat tarinaa.
Ihan luettava, mutta kolmesta Bartonin kirjasta olen pitänyt eniten Lapsesta.
++++++++
Kirjailija:
Fiona Barton, synt. 1957 Cambridgessa, on myös toimittaja ja uutispäällikkö, joka on kirjoittanut paljon juttuja suurista rikostapahtumista.
***********
Ilmestyneet teokset:
Leski 2018 - Lapsi 2019
Linkki edelliseen eli 2. osaan (Lapsi), jossa aivan lyhyesti kirjasta (bonuksena Rudbergin Kun kello lyö viisi):
Linkki ensimmäiseen osaan (Leski):
Koskematonta olen miettinyt...
VastaaPoistaEpäilty oli hyvä!
Minäkin tykkään Bartonin dekkareista eniten Lapsesta. Barton kirjoittaa mielestäni koukuttavasti ja vetävästi.
VastaaPoistaEn pitänyt Älä silmä pieni-dekkarista aiheen perusteella ja huonon käännöksen perusteella. Onneksi en lainannut tätä uusinta, sillä huonot käännökset eivät innosta lukemaan. Outoja sanoja?