Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua - esikoiskauno

Älä anna äidin koskaan tietää , mitä olen tehnyt, anon jumalalta.

Kayo Mpoyi: Virtaavan veden sukua, 252 s. - suom. ilm. 2020 - esikoisromaani -Mai betyder vatten 2019 - suomennos: Ulla Lempinen - Atena 

Tapahtumat sijoittuvat aikaan 1989 - 1994 + menneisyyden tarinat
Kertoja on pikkutyttö nimeltään Adi. Perheessä on kahdeksan lasta, joista Adi on toiseksi nuorin tai oikeastaan nuorin kun tarina alkaa.

12-vuotias isosisko Dina on kertonut:
- Kerran äiti huohotti niin kiivaasti sängyssä, että nielaisi pähkinän. Sitten pähkinässä asunut henki vain kasvoi ja kasvoi. Nyt äidillä on syli täynnä paisuvaa vatsaa (...) Äidin vatsasta kasvaneesta hengestä tulee meidän uusi sisko tai veli.

Näin kuusivuotiaalle Adille syntyi *) Mai-sisar, josta tuli sairaalloinen. Ja sukutarinan mukaan kaikkien Mai-nimisten pitäisi kuolla. Mai on saanut nimensä kongolaiselta isomummulta, joka on kokenut siirtomaa-ajan julmuudet.

Adi asuu perheineen Dar es-Salaamissa Tansaniassa. Kotipihan ympärillä kulkee Zairen raja. Pihan toisella puolella on Tansania ja toisella Intia.

Isä, Kabengo Mukendi, on syntynyt 1936 tuolloisessa Belgian Kongossa. Isän perhe oli niitä harvoja kongolaisia, jotka asuivat komeassa talossa ja omistivat maata. Isän isä oli jättänyt kymmenenvuotiaalle pojalleen aikamoisen "perinnön". Kabengon isä oli kokenut epäonnistuneensa elämässään, vaikka oli yrittänyt parhaansa. Niinpä laskee poikansa harteille painon:
- Nyt jälkeläisteni ja maani tulevaisuus on synkkä. Minä epäonnistuin. Mutta sinuun esi-isät painoivat merkkinsä. Sinuun pahaan ja salaperäiseen lapseen. Vain sinä voit suojella perhettä edesmenneiden kiroukselta.

Näiden sanojenkohan vuoksi isä Kabengo on kotona kovin ankara. Lyö, huutaa ja komentaa, lukee raamattua ja pauhaa.
- Olen valmistanut teille tien, seuratkaa sitä, totelkaa minua ja totelkaa jumalaa, niin kaikki menee hyvin.

Varmaankin juuri isän sanojen ja ankaruuden takia Adin sisarukset uhmaavat ja tekevät omia ratkaisujaan, jotka eivät todellakaan miellytä isää.
- Ehkä teidät on noiduttu (...) Panostukseni teihin on mennyt täysin hukkaan. Teitä ei voi enää pelastaa (...) Talo on puhdistettava pahuudesta jonka tänne toitte.

Jos elämä kotona askarruttaa pientä Adia, niin ei alakerran uusi naapuri, kaksikymmnetäviisivuotias Monsieur Éléphant suinkaan helpota pikkutytön oloa. Monsieur Éléphantilla on karkkia, ja sitä saa tietyin ehdoin. Mutta tästä Adi ei kerro kenellekään. Ja mistä pikkutyttö tietää mikä on oikein ja mikä väärin? Vanhemmat ovat kyllä yrittäneet kertoa ja kasvattaa lapsiaan ymmärtämään, mutta tästä ei ole ollut puhetta.

Adin eräs pakokeinoista on puhua jumalalle.
- Jumalalla on puinen taulu.
Mikä se on, kysyn jumalalta.
Tämä on lukasa. Muistitaulu jonka avulla baluba kertoi historiaansa (...) Kun jumala kääntää katseensa muistikirjaan ja kirjoittaa, hän laskee taulun jalkojensa juureen.

Kirjan tarinasta kirjoittaessa täytyy puhua myös naisten hiuksista, sillä se on tärkeä asia Tansaniassa. Tytöillä ja naisilla on erilaiset kampaukset ja ne viestittävät eri asioita. Dina ei haluaisi enää päänmyöntäisiä lettejä eikä lankakampauksia, vaan tahtoisi pitää hiuksiaan vapaina, mutta äidin mielestä miehet pitäisivät sellaista tyttöä kevytkenkäisenä. Tai sitten Dina haluaisi rastat. Äiti ei pidä ajatuksesta:
- "Te saatte tyttöjen letit, koska olette tyttöjä". Äiti jakaa hiukset osioihin, tarttuu suortuvaan ja kieputtaa sen ympärille mustaa lankaa juuresta latvaan. Hänen lopetettuaan hiukset ovat kuin metsällinen pöyheälatvaisia pikkupuita. 

Siis. Virtaaavan veden sukua kertoo Adista, Dinasta, muista sisaruksista ja perheestä yleensä sekä Adin isän tarinaa menneisyydestä.
Kertomus pohjaa Mpoyin suvun tarinoihin Tansaniassa. Värikkäästi kirjoitettu kirja, joka myös avaa hyvin itselleni tuntematonta Tansaniaa. Lapsi kertojana toimii hyvin.

Kirja oli mielenkiintoinen, mutta minua häiritsi se, että tekstissä käytetään koko ajan verbin passiivimuotoja (me mennään, me tullaan) sekä unohdetaan posseessiivisuffiksit (mun leipä, mun takki). Saatan vielä ymmärtää nämä puhekielessä, mutta en oikein muuten.
Kannesta pidin, se on kaunis ja sopii aiheeseen. Kannen tekijää en tiedä.
Plussaa annan sukupuusta, jossa Adi sisaruksineen on alaviivalla:

P.S. Kayo Mpoyi olisi ollut tulossa vieraaksi kevään 2020 Lit-tapahtumaan, joka jouduttiin perumaan koronatilanteen takia. Harmi, olisi ollut kiintoisaa kuulla lisää.

++++++++
Kirjailija, kuvittaja ja mediatuottaja
Kayo Mpoyi, synt. 1986, on muuttanut kymmenenvuotiaana Tansaniasta Tukholmaan.

********
Ilmestyneet teokset:
Virtaavan veden sukua 2020