Esipuheesta: Kirjan tarkoituksena on valottaa sitä maailmaa, joka alkaa elää lapsessa ja nuoressa, kun aikuinen ylittää omat rajansa eikä kykene kunnioittamaan lapsen rajoja.
Pauliina Aminoff: Äiti meidän - tosielämän selviytymitarina, 248 s. - ilm. 2019 - kansi: Emma Kyytsönen - Tammi ********kirjaston kirja
Tämä omaelämäkerrallinen kirja kertoo 13-vuotiaasta tytöstä, joka äitinsä kuoleman jälkeen menettää turvallisen lapsuutensa. Kirjailija kertoo oman näkemyksensä ja kokemuksensa siitä piilotetusta elämästä, jota he äidin kuoleman jälkeen alkoivat perheessä elää. Aminoff kutsuu sitä piilotetuksi kultuuriksi.
Tyttö eli rakastettuna normiperheessä, johon kuului isä, äiti ja kaksi sisarusta. Äiti kuoli, eikä asioita hautajaisia lukuunottamatta käsitelty.
- Hautajaiskahveja ei siis tarjottu, isäni ei halunnut sellaista. Ei ollut tilaisuutta halata, tulla lohdutetuksi, kuulla äidin läheisten muisteluita äidistä, työstää äidin kuolemaa.
Kukaan ei kysynyt isältä, miten tämä pärjäsi ja jaksoi kolmen lapsen kanssa. Eikä kukaan kyllä kysynyt lapsiltakaan miten nämä jaksoivat. Tytön elämä muuttuu radikaalisti.
Perheessä oli kotiapulainen, mutta silti tytöstä tuli hetkeksi perheen pikkuäiti, joka vei pikkuveljen päiväkotiin ja huolehti perheen iltatoimista, silitti isänsä paitoja ja vei isälleen viskilasin tämän tultua töistä, osti pikkuveljen vaatteet, kävi isänsä puolesta vanhempainillassa jne.
- Koulussa äitini kuolema yksinkertaisesti ikään kuin sivuutettiin ja unohdettiin.
- Muistan tiskanneeni joka ikinen ilta äidin kuoltua, kunnes perheeseemme tuli pelastava enkeli, isän uusi Vaimo.
Ja Vaimon mukana tuli tytön ikäinen tytär. Mutta millainen Vaimo taloon saapuukaan? Äitipuolella ei ollut taitoa kohdata miehen tyttöä, vaan "siivosi" tämän monin tavoin perheestä ulos.
Uuden äidin taloon tullessa pelkästä olemisesta alkoi tulla hankalaa:
- Tein niin tai näin, mikään ei ollut oikein tai hyvin.
Uusi äiti, uudet säännöt ja käsittämättömiä rangaistuksia ja tempauksia.
- Näitä rangaistuksia oli alkanut tulla lähes päivittäin... Kun sain rangaistuksen, aloin tuntea häpeää.
Isän Vaimo saa raivokohtauksia, mm. eräässä tilanteessa, kun tyttö on erimieltä, Vaimo heittää vaatteita lattialle ja käskee tyttöä menemään isänsä kanssa naimisiin ja hoitamaan koko huushollin.
Eläminen on tuskaa koko sen ajan kun tyttö joutuu asumaan kotona. Äitipuoli mm. hävittää kaikki tytön valokuvat. Vessankaan ei saa lopulta enää mennä. Niinpä tyttö käy ulkona tarpeillaan. Rangaistuksena oli myös ruuattomuus. Piti kuitenkin seistä katsomassa kun muut söivät. Koska kotona ei saanut ruokaa, niin tyttö otti koulusta näkkileipää ja voinappeja ja piilotti ne huoneeseensa, kunnes isän Vaimo löysi piilopaikan.
Isästä ei ollut tytön tukijaksi ja puolustajaksi, vaan isä meni kaikessa Vaimon puolelle ja uskoi tämän selityksiä. Kunnes eräänä iltana isä tuli illalla tytön huoneeseen. Tyttö odotti, että isällä olisi jotain mukavaa asiaa, vaikka ehdotuksia lenkkeilystä, mutta ei.
- "Katsos se on nyt sillä lailla, että meidän pitäisi päästä sinusta eroon."....
- ..."Eihän sinun kanssasi yksinkertaisesti voi elää. Sinun pitäisi hävitä elämästämme."
Tyttö saisi asua kotona, mutta kun lukio olisi käyty, pitäisi häipyä.
- "Me olemme myös päättäneet, että koska häviät nyt elämästämme, niin me lopetetaan sinulle puhuminen.
Tässä on siis vain osa tytön nuoruuselämän kuvailuista, joista kirjan alkupuoli koostuu. Aminoff ihmettelee, miksei ympäristö missään vaiheessa huomannut mihin tilanne oli kärjistynyt, vaikka tyttö sairastuu, ja on mm. uni- ja syömisongelmainen. Tyttö kuitenkin pärjää hyvin koulussa, lukiossa ja opiskeluissakin myöhemmin, vaikkakin alkaa polttaa kynttilää molemmista päistä. Opiskelee päivisin, iltaisin tekee töitä ja öisin lukee tentteihin.
Loppupuoli kirjasta on aikuisuuden aikaa. Millaista oli asua omassa asunnossa ja miten kaikki vuosien mittaan kokeillut erilaiset terapiaistunnot vaikuttivat.
- Hakeuduin ensimmäistä kertaa terapeutin vastaanotolle ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiöön saatuani jonkinasteisen totaalisen uupumuskohtauksen.
Lisäksi Aminoff kertoo myös kaikenlaisista tunteistaan ja traumoistaan, miten niitä on hoidettu ja miten niistä selvinnyt.
- En ole enää vihainen enkä katkera.... ja olen siitä syvästi kiitollinen.
Entä anteeksianto?
Muuan ystäväni kysyi kerran, olenko pystynyt antamaan isälleni ja hänen Vaimolleen anteeksi. Vastasin pystyneeeni.
Mitenkäs työelämä, seurustelu, oma sitoutuminen, perheen perustaminen ja monet muut asiat. Miten niissä kävi?
Aminoff kiittää kirjassaan naapureita, joiden luokse saattoi mennä "hädän" hetkellä. Myös kummivanhemmista tuli keskeisiä tekijöitä selviytymisen kannalta.
- Kun joutuu pimeään sitä itse edes näkemättä, tarvitaan valonkantajia. Kummivanhempani toimivat tällaisina. Olen siitä ikuisesti heille hyvin kiitollinen. He pelastivat minut pois pimeästä.
Olihan tämä kirja aika karua luettavaa. Alkupuolella, kun tyttö asui kotona, itselleni tuli vähän tirkistelyn makua. Loppupuoli oli enemmän tietokirjamainen.
Naisten harjoittamasta väkivallasta (fyysistä ja/tai psyykkisestä) puhutaan yllättävän vähän. Väkivallasta, joka voi kohdistua esim. perheessä mieheen ja/tai lapsiin. Hyvä aihe ottaa esiin, kun sitä kuitenkin esiintyy.
Tämän kummemmin en sisältöä analysoi, koska on kirjoittajan oma näkökulma, mutta toivon samaa kuin kirjailija tekstissään:
- Toivon, että tästä kirjasta voisi joku saada rohkeutta puuttua asioihin, kun se on tarpeen... On väärin jättää puuttumatta, kun sydämessään tietää, että kaikki ei ole kohdillaan.
P.S. Naisen väkivaltaisuudesta on vaikea puhua. Autamme ottamaan vastuuta omista tunteista ja käyttäytymisestä. Näin mainostaa ehkäisevää väkivaltatyötä tekevä Maria Akatemia, joka tarjoaa sekä apua naisille että koulutusta ammattilaisille.
(Lähde: www.mariaakatemia.fi)
++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Pauliina Aminoff on monimediaosaaja ja myynnin & johtamisen asiantuntija, ja kasvatustieteiden maisteri ja tohtori.
*********
Ilmestyneet teokset:
Äiti meidän - tosielämän selviytymistarina 2019
^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.comhttps://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti