Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö - hyvää proosaa

Äiti laskettiin hautaan vaatteineen kaikkineen: sinisessä leningissään, mustissa matalissa kengissään ja monitehosilmälaseissaan. 

Karina Sainz Borgo: Caracasissa on vielä yö, 208 s.-  La hija de la española 2019 -  suom. ilm. 2019 - suomennos Taina Helkamo - kansi: Sanna-Reeta Meilahti - kirjan taustana Finlaysonin kangas - Aula & Co ******** kirjaston kirja 

Minä olen Adelaida Falcón, 38-vuotias ja samanniminen kuin äitini. Olen oikolukija, kustannustoimittaja. Minulla on pieni suku, vain äiti ja äidin kaksi siskoa, lihava Amelia ja hyvin laiha Clara. He ovat kaksosia. 

Nyt ei ole enää äitiäkään, sillä äiti on kuollut. Sairaalasta loppuivat lääkkeet. Loput rahani menivät hautajaisiin. Onneksi äiti oli ostanut hautapaikan jo ajat sitten. 

- Kuoppasimme kaiken, koska äidin kuoleman jälkeen ei jäljellä ollut enää mitään... Sinä päivänä meiltä molemmilta loppuivat voimat: äidiltä puulaatikossaan ja minulta ränsistyneen kappelin käsinojattomalla tuolilla.

Äidin hautajaisiin tuli vain kuusi ihmistä, joista yksi oli ystäväni Ana. Olin tutustunut Anaan kirjallisuuden laitoksella ja siitä asti olemme olleet yhteyksissä. Vallankumouksen lapset pidättivät Anan veljen Santiagon samana päivänä kun äiti joutui saatto-osastolle. Santiagon vankila sijaitsi viisi kerrosta maanpinnan alapuolella. Siellä ei ollut ikkunoita eikä ilmanvaihtoa. Sellin koko oli kaksi kertaa kolme metriä. Ruokaa sai, mutta aterioiti tapahtui sormin. Ja se vankien kohtelu...

- Emme tiedä onko hän elossa vai kuollut.

Raha on outo käsite nykyään. Pankkijärjestelmää ei enää ole, pankkikorttini ei kelvannut hautaustoimistossa, sillä heillä ei ollut pankkikortinlukijaa. 

- Minulla ei ollut käteistä niin paljoa, että olisin voinut maksaa heidän pyytämänsä summan, joka oli noin kaksituhatta kertaa kuukausipalkkani. Ja vaikka olisi ollutkin, he eivät olisi huolineet rahojani. Ei kukaan enää halunnut seteleitä. Ne olivat arvotonta paperia.

Miten hoidin hautaustoimistomaksun? Minulla oli euroja, jotka olin ostanut pimeiltä markkinoita kuukausia aeimmin. Niillä euroilla maksoin. Mutta eurojen käyttökin on vaarallista, sillä vallankumouksen lasten määräyksestä ulkomaisesta valuutasta oli tullut laitonta. Sen hallussapito on verrattavissa maanpetokseen. Voin vain kuvitella mitä maanpetoksesta seuraa.

Ennen kuin käteinen raha katosi kokonaan, vallankumouksen kabinetti ilmoitti, että paperirahasta luovuttaisiin asteittain kokonaan. Vaan mitäpä rahalla, kun ei ollut mitä ostaakaan. 

Onneksi olimme äidin kanssa sentään haalineet ruokaa ja nyt siitä riittäisi pariksi kuukaudeksi,

Alue, jolla kasvoin, oli täynnä ruostuneita keinuja ja liukumäkiä, joita kukaan ei rikollisten pelossa käyttänyt, vaikka siihen aikaan rikollisuuden ei olisi osannut edes yltävän niihin mittasuhteisiin, joihin se vuosien mittaan on noussut.

Äiti oli onnistunut säästämään rahaa pieneen asuntoon, mutta nykyään asumme siinä vuokralla. Mitä perin äidiltä? Tämän asunnon ja 18-osaisen astiaston. Siinä oli minun tärkein perintöni.

Nykyisin ulkona on vaarallista liikkua. Oli ihan normaalia, että sähköt oli poikki koko kaupungista. Voimassa oli epävirallinen ulkonaliikkumiskielto. Lisäksi ryöstöt olivat arkipäivää. Saattoi nähdä sotilastiedustelun univormuihin pukeutuneita miehiä kantamassa matkalaukkuja, mikroaaltouuneja tai tietokoneita. Mitäpä kukaan mitään siihen sanomaan - miehet kantoivat aseita. 

*) Bachaquerot puolestaan hamstrasivat sellaisia tuotteita, joita me muut emme saaneet ja myivät sitten järkyttävillä hinnoilla.

Maa muuttui. Satoja ihmisiä murhattiin, sullottiin muovisäkkeihin ja kumottiin yhteishautoihin.

- Se oli vallankumouksen isien ensimmäinen yritys kaapata valta. 

Internet toimi, jos toimi. Ja jos toimi, niin todella hitaasti ja pätkitellen. Ruokaa jonotettiin, sairaaloissa jonotettiin. Elämää ei todellakaan ole tehty helpoksi. Ja mitä sitten kun eräänä päivänä en pääse edes omaan kotiini. Lukot on vaihdettu. Kävin kyllä hakkaamassa ovea ja vaatimassa tavaroitani, kirjojani, astiastoani ja kotiani takaisin. Ja mitä tapahtui:

- Näetkö tämän pistoolin, kulta pieni? Jos haluaisin, voisin työntää sen perseeseesi ja posauttaa sinut kahtia saman tien. 

Jos joutuu kodittomaksi, niin tietyistä asioista tulee silloin luvallisia, eikö. Niin minulle kävi, kun pääsin sisään naapurin huoneistoon.

Tässä tilanteessa ja tässä maassa asuminen tuntui mahdottomalta. Halusin muuttaa maasta, mutta sehän ei ole kovin yksinkertaista. Mutta minulla on suunnitelma...

Minä olen Adelaida Falcón. 

Minä näin miten kaikki alkoi muuttua, miten suistuimme devalvaatioon ja protestit ja vastalauseet alkoivat, ensin valtakunnallisena uhitteluna ja sitten järjestelmällisenä väkivaltana... Todistimme vallankumouksen lasten ja isänmaan moottoripyöräjoukkojen ensimmäisiä versioita. Näimme miten maamme muutui irvokkaaksi painajaiseksi. 

Kun pieni, hentoinen Katrine Sainz Borgo astuu lavalle Helsingin Kirjamessuilla ei voi kuvitellakaan millaista tekstiä hän kykenee tuottamaan. Jotenkin tuo ulkoinen olemus ei yhtään sovi yhteen siihen mitä hän kirjastaan kertoo. (En siis ollut lukenut teosta ennen messuja.)

Tämä on rujo ja väkevä kertomus, ei voi muuta sanoa. "Vaikka tarina on fiktiota, niin henkilöt ovat saaneet inspiraationsa todellisista ihmisistä", Borgo sanoo. Päähenkilö Adelaida Falcón on vahva, neuvokas ja jalat maassa oleva persoona. 

Vaikka aiheet ja tarina ovat rankkoja, niin teksti on kiihkoilematonta ja mässäilemätöntä, jopa aistikasta. Voi kuvitella, että tällaisesta aiheesta saisi halutessaan kovinkin ikävän ja väkivaltaisen tarinan aikaan. Onneksi Borgo ei ole lähtenyt tälle tielle. Vastapainona kaikelle rujolle ja rumalle ovat menneisyyden muistelemiset, mm. lapsuudesta, jolloin äiti vielä uskalsi lähettää lapsensa yksin ostamaan tomaatteja. Aikana, jolloin oli turvallisempaa, rauhallisempaa. Suhde äitiin onkin eräs kirjan kantava teema. Adelaida arvosti äitiään sanoen mm.

- Olin ylpeä, että halusit elämääsi muutakin kuin bingoa sirkkaparvien aikaan ja rommilla ja kanelilla terästettyä sokeriruokomehua...  Että halveksuit taikauskoa ja moukkamaisuutta. Että luit ja opetit muita lukemaan. 

Onhan tarina myös kurkistus Venezuelaan ja sen järkyttäviin tapahtumiin. 

Ja se kirjan kieli, se on välillä niin kuvailevaa:

- Meri on leikkaussali, missä meidät, jotka uskaltaudumme ylittämään sen, leikataan terävällä kirurginveitsellä irti entisestä. 

Ja jotta lukijaa ei päästettäisi lopussakaan kovin helpolla, on sinne sijoitettu kohtaus, jossa lukija melkein puree kynsiään jännityksestä. 

Kaunis kansikuva, siitä kiitos Sanna-Reeta Meilahdelle.

Rehevä tarina, hyvä kirja! Suosittelen!

Le le le, le le, le le le, mä kukat sulle kannan, nää kukat kirjavaiset, ne sulle mä annan. 

Kun pilvet taivaalta väistyy, ei palaa ne milloinkaan, ei banaani kypsä myöskään enää viherrä konsanaan.

P.S. Bachaquerot on naisryhmä. Sana on johdettu muurahaista tarkoittavasta sanasta bachaco, koska ne toimivat yhtä järjestelmällisesti kuin kekoaan rakentavat hyönteiset.

(Lähde: Caracasissa on vielä yö)

P.P.S. Caracas on Venezuelan pääkaupunki, jossa on noin kaksi miljoonaa asukasta. Caracas on yksi maailman vaarallisimmista kaupungeista johtuen jatkuvasta rikollisuudesta. Vuonna 2016 siellä tehtiin 120 henkirikosta 100 000 asukasta kohti. Suurin osa murhista (arvio 98%)  ja väkivallanteoista jää selvittämättä.

(Lähde: Wikipedia)

Venezuelan tilanne alkoi minua kiinnostaa enemmänkin, joten kävin lukemassa netistä lisää, mm. Ylen sivuilta. 

Venezuela tammikuussa 2019: Juan Guaidó julistautui maan väliaikaiseksi presidentiksi alkuvuodesta sen jälkeen kun Nicolás Maduro oli valittu jatkokaudelle opposition vilpillisiksi katsomissa vaaleissa. Venezuelan armeija on pysynyt Maduron takana eikä opposiotio ole saanut istuvaa presidenttiä syrjäytetyksi. Tosin vuoden aikana sotilaita on loikannut esim. Kolumbiaan.

Elokuussa 2019 Donald Trump jäädytti kaikki Venezuelan hallinnon varat. Niinpä laajemmat pakotteet kurjistavat maan romahtanutta taloutta entisestään. Maalla on maailman suurimmat öljyvarat ja Yhdysvallat on ollut tärkein kauppakumppani Nicolás Maduron diktatuurista huolimatta.

Miljoonat ihmiset ovat paenneet viime vuosina Venezuelan taloudellista ja poliittista kriisiä. Suuri osa heistä Brasiliaan.

Katastrofin taustalla on itsevaltaisen vallankumousjohtajan Hugo Chávezin perintö. Nyt siis kamppailu jatkuu presidentti Nicolás Maduron ja oppositiojohtaja Juan Guaidón välillä. 

(Lähde: Yle - Jos teitäkin kiinnostaa lukea lisää aiheesta, niin Ylenkin sivuilta löytyy, mm. https://yle.fi/uutiset/3-10825433

+++++++++

Pari sanaa kirjailijasta:

Karina Sainz Borgo, synt. 1982 Venezuelassa. Muutti kymmenen vuotta sitten Madridiin Nacional-lehden kirjeenvaihtajaksi.

(Lähde: Kirjan lieve)

Karina Sainz Borgo Helsingin Kirjamessuilla 2019
(ⓒPiritta's foto)

************
Ilmestyneet teokset:
Caracasissa on vielä yö 2019 (esikoisromaani)
plus kaksi tietokirjaa

^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Pinterest