Cecilia Samartin: Naiset valkoisissa - kaunoa

Naiset olivat aloittaneet marssimisen vuosia sitten mielipidevankien vapauttamiseksi. Nyt he marssivat koko kansakunnan vapauden puolesta ja kansalaisten ihmisoikeuksien puolesta.

Cecilia Samartin: Naiset valkoisissa, 383 s. - ilm. 2019 - Ladies in White 2012 - suomennos:  Susanna Paarma - kannen suunnittelu: Nic Oxby - Bazar Kustannus Oy ******** kirjaston kirja

Eletään aikaa, jolloin Amerikka on saamassa Kuubassa jalansijaa, mutta monet ajattelevat, ettei muutama amerikkalaisturisti mitään muuta. Eletään aikaa, jolloin hallituksen agentit voivat piilottaa kuuntelulaitteita asuntoihin. Puhutaan poliikasta ja vallankumouksesta. Kuka on milläkin puolella? Kehen  saattoi luottaa?

Päähenkilöistä:
Doña Maria on vanha nainen, joka asuu kartanon yhdessä huoneessa. Maria katsoo olevansa onnekas, että on saanut käyttöönsä niin suuren huoneen. Onnekas? Niin, Marian vanhemmmat olivat aikonaan omistaneet kartanon.
- Useimmmat talon nykyisistä asukkaista eivät tienneet, että Marian suku on rakentanut sen. 
ja
- Tärkeän hänestä teki se, että hänellä oli talon ainoa viemäripumppu. Ja talossahan viemärit olivat koko ajan tukossa.

Vanha Maria muistelee usein lapsuuttaan. Kuinka hän, Ophelia-sisko ja Benito, kokin poika, leikkivät yhdessä.

21-vuotias Sophie on Marian sukulaistyttö, joka käy usein tervehtimässä tätiään. Sophie on ruskeasilmäinen, hunajaihonen, pitkä ja kaunis tyttö. Muistuttaa isäänsä Ernestoa. Sophie käy nykyään myymässä vaatteita ovelta ovelle, vaikka oli hyväksytty opiskelemaan yliopistoon. Sophiella on yksi suuri huoli: yrittää pitää tädiltään salassa sen, että lääkäri-isä ei olekaan töissä ulkomaankomennuksella, vaan on vankilassa. Täti luhistuisi, jos saisi tietää totuuden.
Sophie yrittää myös olla ihastumatta erääseen opiskelijapoikaan, joka on pian palaamassa kotimaahansa Espanjaan.

Sophien äiti, Erneston vaimo Silvia on monesti yrittänyt päästä vankilaan tapaamaan miestään, siinä kuitenkaan onnistumatta. Niinpä mielipidevankien vaimot, tyttäret ja siskot pukeutuvat joka sunnuntai valkoisiin ja kulkevat punainen kukka kädesssään pitkin Havannan katuja. Hiljainen protesti, joka ärsyttää toista tahoa.
Lisäksi Silvia on ruvennut salakuljettamaan kaduilla... mutta mitä?

Ernesto Torres kokee kovia aikoja vankilassa. Ikinä ei tiedä, milloin joutuu kuulusteluhin tai teljetyksi pihan minimalistisen pieneen koppiin. Vartijat ovat väkivaltaisia ja täysin arvaamattomia. Mutta koska poiskaan ei pääse, niin aikansa kuluksi miehet haaveilevat ruuasta:
- Paistettua kanaa, riisiä ja papuja. Avokado- ja tomaattisalaattia ja oliiviöljyssä paistettua makeaa sipulia.
Lääkärinä Ernesto yrittää välillä auttaa vankitovereitaan, mutta se on vaikeaa koska ei ole lääkkeitä, puhdasta vettä eikä ravitsevaa ruokaa. Sitä paitsi jotkut vartijat eivät anna auttaa.
Ernesto oli Silvian tavatessaan lääketieteen opiskelija ja Silvialta puolestaan oli evätty yliopisto-opinnot, koska isä oli osallistunut toimintaan, jota pidettiin uhkana vallankumoukselle.

Mukana tarinassaa on myös perhe, joka on "toisella puolella". Olga, joka vihaa valkoissa vaatteissa kulkevia naisia, jotka muka vain halventavat vallankumousta. Olga toimii aktiivisesti komiteassa toisinajattelijoita vastaan. Aviomies, Carlos on menettänyt työpaikkansa ja kuluttaa nykyään aikaansa lähinnä juomalla rommia. Olgalla ja Carloksella on 10-vuotias poika Carlitos, jonka lempihuvia on koulun jälkeen kierrellä pitkin kaupungin katuja etsimässä "aarteita".

Kirja kuvaa eloisasti elämää tuo ajan Havannassa. Elämää, joka ei ollut helppoa; ei ollut ruokaa, ei töitä, ei kunnon asuntoja eikä koskaan tiennyt ketä naapuria  tai "ystävää" piti varoa. Elämää kaduilla, elämää vankilassa, elämää erilaisissa kodeissa.
Tarinassa eletään 2000-luvun alkupuolta, sekä vanhan Marian lapsuuden ja nuoruuden aikoja.
Henkilöhahmot ovat hyviä, samoin kuin heille luodut tarinat. Kirja avaa myös vahvasti aikoja, jolloin toisinajattelijoilta evättiin kansalaisille kuuluvat oikeusprosessit.
Vaikka aihe on mielenkiintoinen, niin jotain jäi puuttumaan. Jotain, jota en osaa nimetä. Olen lukenut kaikki Samartinin suomennokset ja pitänyt niistä. Jos vertaan tätä kirjaa aiempiin, niin minusta tämä ei ollut ihan yhtä hyvä. Joka tapauksessa Samartin on loistava tarinankertoja, jonka teksti on kaunista ja koskettavaa. Kirja kannattaa ehdottomasti lukea.
----
Taustaa kirjalle: 18. maaliskuuta 2003 ennen aamunkoittoa Kuuban valtionpoliisi pidätti seitsemänkymmentäviisi kuubalaista kirjailijaa, journalistia, taiteilijaa, ihmisoikeusaktivistia ja kirjastonhoitajaa syytettyinä valtion tuhoon pyrkivästä salaliitosta...Yhdelläkään vangeista ei ollut asettta, yksikään ei kannustanut väkivaltaan tai ollut vakoilija.  Järjestettiin nopeita oikeudenkäyntejä, joissa kaikki tuomittiin kuudesta kahdenkymmenenkuuden vuoden vankeuteeen vankiloissa, joissa pidettiin saaren väkivaltaisimpia rikollisia.
Näitä tuomioita vastaan alkoivat mielipidevankien vaimot, tyttäret ja sisaret protestoida. He alkoivat kulkea yhdessä Havannan kaduilla valkoisissa vaatteissa ja kukka kädessä. Heistä alettiin käyttää nimitystä Naiset valkoisissa.
Näistä tositapahtumista kerrotaan lisää kirjan lopussa. Tämän kirjan kehyksenä ovat nämä tapahtumat.

Aaltohuippuiset pilvet venyivät kristallin kirkkaalla sinisellä taivaalla ja tuuli tuntui hyväilevältä. Hän näki kolibrin työntävän nokkaansa kauniiseen villikukkaan aidan takana ja hymyili.

+++++++++
Pari sanaa kirjailijasta:
Ent. psykoterapeutti Cecilia Samartin, synt. 1961 Havannasa, Kuubassa. Vietti lapsuutensa Kalifornassa. Perhe muutti Yhdysvaltoihin Samartinin ollessa vain yhdeksän kuukauden ikäinen.Vanhemmat pakenivat vallakumouksen jälkeistä hallintoa. Kirjailija ei uskalla matkustaa synnyinmaahansa, sillä Kuuba epäilee hänen toimivan CIA:ssa.

Kirjailijan perheen salaisuus 25 vuoden takaa: Samartinin isoisä on kotikylässään Espanjassa ampunut miehen rakkaudesta naiseen. Ammutun miehen veljet uhkasivat kostolla ja niinpä isoisän vanhemmat lähettivät tämän Kuubaan. Isoisä ei ikinä enää nähnyt rakkauden kohdettaan, eikä päässyt koskaan tekonsa yli.
(Lähde: Me Naiset 2013  Yle uutiset 2018)

************
Suomennetut teokset: Señor Peregrino 2010 (1/3) - Nora & Alicia 2011  - Kaunis sydän 2012  - La Peregrina (2/3)  2013  -  Los Peregrinos 3/3  2016   -  Mofongo 2016  -  Kirottu kauneus 2018 - Naiset valkoisissa 2019

^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Instagram: #pirittaolen