Hän otti muutaman askelen lähemmäs, työnsi kaislat syrjään ja kauhistui.
Timo Saarto: Kivikalmisto, 240 s. - ilmestynyt 2019 - 3. ja itsenäinen jatko-osa - kannen kuva: Suomen valokuvataiteen museo / I. K. Inha - kansi: Mika Kettunen - Karisto *******kirjaston kirja
Aloitusta lukuunottamatta tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1918 ja paikkana silloinen Helsinki ympäristöineen.
Muinaishaudan pohjalta löytyy ruumis. Kuka ja miten se on joutunut moiseen paikkaan?
Helsinkiläiset on vallannut herätyshurmio. Kirkot täyttyivät kuulijoista, jotka halusivat kuulla Mirjam Driftan ennustuksia, kiehtovia puheita ja lohduttavaa sanomaa. Valkoisiin pukeutunut nuori nainen saarnaa lohdutusta, mutta kykenee horroksessa näkemään rikoksia ja syyllisiä. Tällainen kyky on vaarallinen, etenkin jos Mirjamin näyissä on totuuden hiventä. Voisiko Mirjam nähdä horroksessaan jotain myös kiviröykkiön alla olleesta henkilöstä?
- Uskotteko, että Mirjam oikeasti näki tuon kaiken? Anteeksi vain, mutta minulle tuli mieleen, että hän oli saattanut sopia asioista...
Betty Blom on päätynyt Autioiden palvelijaksi, muttei ole yhtään varma kauanko saa perheessä piikoa. Betty on eräs niistä henkilöistä, jotka vahvasti epäilevät Mirjamin ennustajan taitoja.
Mukana myös entinen miliisi Leo Waara ja erotettu miliisi Anders Autio, joka ryhtyy omin päin tutkimaan rikoksia. Lisäksi etsivän osaston Konrad Asp, joka poliisiksi käyttäytyy epäasiallisesti.
Ampumisia, salaisuuksia, himpun verran rakkautta, menneisyyden erheitä ja eräs valokuva, mm. näistä aineksista koostuu Kivikalmisto.
Pidän näistä entisaikaan sijoittuvista dekkareista. Niissä on mukavaa vanhahtavaa kieltä ja jänniä sanoja kuten holipompeliputeli ja prostitueerattu. Saarto on hyvin ottanut omakseen nämä historialliset dekkarit.
Oli myös mielenkiintoista maantieteellisesti seurata henkilöiden kulkemista, jota helpotti kirjan alussa olevat luettelot: henkilöistä sekä kadunnimistä, paikoista ja paikannimistä vuonna 1918 ja nykyään. Alussa ja lopussa on myös karttoja. (Näistä erityiskiitos!)
Entisaikaan Kulosaareen pääsi vain lautalla tai veneellä, kunnes siltaa alettiin rakentaa. Välimatkat tuntuivat myös pidemmiltä:
- Matka Kruunuhaasta viljelyksille (Pikku Huopalahteen) oli ollut lähes sietämättömän pitkä.
Ja muutenkin niin monet asiat olivat toisin. Ratikoitakin oli kahdenlaisia:
- Munkkiniemen ratikassa ei ollut omaa moottoria, vaan sitä kiskoi pieni koppimainen sähköveturi. Lisäksi ratikoissa sai tupakoida ja jotkut rikkaat/tärkeät henkilöt saattoivat varata ratikasta itselleen paikan, johon kukaan muu ei saanut istahtaa.
Jos vanha Helsinki ympäristöineen ja sadan vuoden takainen historia kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan Saarron dekkarit. Hyvin kirjoitettuja ja oivaltavasti ajankuvaan sopivia silloisia rikoksia käsitteleviä opuksia, joissa myös huumori pilkahtaa rivien välissä.
Päivä oli pitkästä aikaa kaunis. Lounaasta kävi lempeä tuuli. Tervapääskyjen tummat siluetit vilahtelivat vasten mahtavia kumpupilviä, jotka hiljakseen vaelsivat korkealla kaupungin yllä.
P.S. Holipompeli = Alunperin tamperelainen sekoitettu halpa viinapaukku, jota myytiin ja kulauteltiin Tammerkosken partaalla 1860-luvulta lähtien, kunnes juoma levisi myös juottoloihin.
(Lähde: Tiede)
+++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta ja kirjoittamisesta:
Timo Saarto, synt. 1957.
Historiallisen dekkarin tekeminen alkaa lukemisesta. Saarto käy läpi kymmeniä lähdeteoksia - tutkimuksia, muistelmia, arkistolähteitä, mutta vain osa tiedoista pääsee kirjaan mukaan.
"Minua kiinnostaa se, miten tavalliset ihmiset selviävät vaikean ajan keskellä. Kielen tehtävänä on auttaa lukijaa pääsemään sisään aikaan ja tunnelmaan. Kirjassa käytän vanhoja ilmaisuja, teitittelyä ja slangia, mutta sitä pitää muokata, jotta nykylukija ymmärtää," kirjailija sanoo.
Saarto pitää kitaransoitosta, klassisesta rockista ja Olavi Virran musiikista.
(Lähde: Kirkko ja kaupunki 11/2017)
*******
Ilmestyneitä teoksia:
Vaitelias poika, 2011 - Vesimiehen aika 2015
Vuosiin 1917-1918 sijoittuvat dekkarit:
Kuoleman kuukausi 2017 - Kevään varjo 2018, joka alkaa ajasta jolloin Suomen itsenäisyyttä on kestänyt puoli vuotta - Kivikalmisto 2019
Plus novelleja.
Saarto on saanut Vuoden johtolankapalkinnon 2018 kirjastaan Kuoleman kuukausi
----------------------
********kirjaston kirja
Rädyn kolmas "dekkari"/rikoskirja kertoo mm. entisestä komisariosta, Hagmanista, joka on siirtynyt lain toiselle puolelle ja on velkaa armenialaiselle rikollisliigalle miljoonia euroja. Miten käy, pääseekö mies jotenkin irti veloistaan? Edelleen kiinnostaisi tietää miksi Hagman on päätynyt väärälle puolelle lakia? Vai olenko lukenut huonosti?
Rikoskomisario Eskelinen on sairastunut vakavasti ja samalla saanut tarpeekseen kropista ja muista ammatin varjopuolista. Mies harkitsee työnsä jättämistä. Eskelisen hahmoa olisi myös voinut syventää.
Mukana ovat myös myös mm. Sammakko, Sonoro, Piezo ja Syyskuu.
Tulikoneen voi lukea itsenäisenä, mutta suosittelisin lukemaan kaksi edellistä osaa ensin. Helpottaa tarinan seuraamista.
Sanoin edellisestä kirjasta: Tunnustan, että olin aika pihalla lähes koko kirjan ajan. Ja niin olin valitettavasti nytkin. Kaipasin jonkinlaista paluuta kahteen ensimmäiseen osaan, sillä en enää muistanut kuka kukin oli. Esimerkiksi kuka oli Idiootti? Enkä myöskään olisi muistanut häntä sanottavan Dimitriksi ja Dimaksi jollen olisi luntannut vanhoja muistiinpanojani.
Olisi voinut myös muistuttaa miksi eräät ihmiset olivat vankilassa. Tainasta ja Jaanasta olisi voinut kertoa enemmän. Tainahan liittyy myös Syyskuun lapsuusaikoihin.
Harvoin sanon, että joku kirja on vain miehille tai naisille, mutta pidän Tulikonetta "äijädekkarina", jossa on aseita, jonkin verran väkivaltaa, vankiloita ja etenkin ronskia puhetta.
- Ammu sitä persereiän läpi...Katsotaan kun se tukehtuu paskaan.
En pelkää roisiutta, mutta mitä lisäarvoa tarinalle antavat tekstin monet: perseet, paskat, kusipäät, mulkut, aasinkuset, ja ne kymmenet ja kymmenet vitut jne. Paitsi roistot, niin myös naisjuristi käyttää tällaista kieltä.
En myöskään pidä siitä, jos käytetään liikaa kieliopillisesti väärää tekstiä: possessiivisuffiksien puuttumista en enää edes laske, mutta: Nyt pitää tsekkaa toi silmä.... Mä voin jeesaa.
Joo, joo, näinhän monet nykyään puhuvat, mutta itselläni ottaa silmiin (ja korviin).
Valitettavasti kirja ei kolahtanut minulle, mutta varmaan joillekin muille. Ja onhan Rädyn esikoisromaani Syyskuun viimeinen ollut Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Makuja on erilaisia, joten näin tällä kertaa.
++++++++++
Kirjailija:
Ari Räty, synt 1968 Lappeenrannassa
Kirjailija, työskennellyt veneenrakentajana, laituriyrittäjänä, vankilan työtoiminnan ohjaajana.
***********
Ilmestyneet kirjat:
Syyskuun viimeinen 2017 - Varjomies 2018 - Tulikone 2019
Kommentit
Lähetä kommentti