Mutta miksi hän ei puhu?
- Euripides, Alkestis
Kirja alkaa: Alicia Berensson on 35-vuotias taidemaalari, jonka pitäisi olla onnellisesti naimisissa komean muotikuvaaja Gabrielin kanssa. Jostain syystä kuitenkin Alicia päätyy ampumaan miehensä ja samalla lopettaa puhumisen. Kokonaan. Ei puolustaudu, ei kerro teolleen syytä, ei avaudu terapeuteilleen eikä lääkäreilleen. Vaikenee. Mikä mahtaa siis olla teon motiivi? Sitä ei voida muuta kuin arvailla. Alicia päätyy hoidettavaksi oikeuspsykiatriseen laitokseen.
Alkestis on kreikkalaisen mytologian sankaritar, joka uhraa oman henkensä aviomiehensä Admetoksen puolesta, koska kukaan muu ei halua tehdä niin.
Alkestis on myös Alician maalaama omakuva itsestään. Alician galleristi Jean-Felix Martin asetti maalauksen näytteille galleriaansa samaan aikaan kun Alician tapaus oli oikeudessa.
- Monien mielestä päätös oli mauton ja sensaatiohakuinen, mutta julkisuus teki tehtävänsä ja kiinnostuneita riitti.
Kriminaalipsykoterapeutti Theo Faberia Alician tapaus jää kaivelemaan, etenkin sen jälkeen kun mies on päässyt näkemään maalauksen.
- En erottanut hänen katseessaan minkäänlaista merkkiä sen enempää syyttömyydestä kuin syyllisyydestäkään.
Julkisuudessa ja eri medioissa tapausta ruoditaan. Arvailuja ja hypoteesejä esitetään. Useimmat niistä päätyvät julistamaan Alican syylliseksi. Mutta mitä Alician vaikeneminen merkitsi? Piilotteliko hän jotain - vai suojeliko hän kenties jotakuta? Jos, niin ketä? Ja minkä vuoksi?
Ajan kuluessa, kun mitään uutta ei ilmennyt, tiedostusvälineet ja ihmiset unohtivat Alician tapauksen. Paitsi Theo Faber.
Niinpä kun kuuden vuoden jälkeen laitoksesta vapautuu kriminaalipsykoterapeutin virka, Theo hakee ja saa paikan. Faber haluaisi auttaa, ymmärtää ja etenkin saada Alician puhumaan. Tavoitteet ovat korkealla ja vaikka kollegat sanovat ettei Alicia suostu keskustelemaan, Theo uskoo omaan itseensä.
Mies on sitä mieltä, että ihmisen luonne on muokkautunut täysin itse sitä tietämättämme.
- Kuka tietää, millaisia nöyryytyksiä, piinaa ja tuskaa olemmekaan joutuneet kärsimään noina varhaisvuosina, joita emme itse kykene muistamaan.
Näistä lähtökohdista Faber aloittaa terapiaistuntonsa Alician kanssa. Mutta miten käy? Saako Theo Alician puhumaan, vai jääkö tämä ikuiseen puhumattomuuden tilaan?
Tarina purkautuu Theon ja Alician kertomana.
Kuten aina, koetan ennen kirjan lukemista ja blogin kirjoittamista parhaani mukaan vältellä kaikkia arvosteluita, mutta vaikka kuinka yritin varoa, niin aina osui silmiini sana sieltä tai kommentti täältä. Yhteistä monille olivat sanat: hyvä, loistava, täydellinen trilleri, yllättävä jne.
Siihen nähden mitä sitten odotin, niin kirja ei ihan täyttänyt odotuksiani. Osin koin sekavaksi ja junnaavaksi, etenkin keskivaiheilla, mutta se saattaa olla ihan oma vikani. Tarina sinänsä on ok, mutta muutamat kohdat, etenkin Groven laitoksessa olivat liian epätodellisia. Toimivatko terapeutit niin kuin tässä toimivat kun kyseessä on laitos, jossa täysin arvaamattomilla asukkailla on eriasteisia mielenterveysongelmia. Epäilen. Enempää en voi paljastaa spoilaamatta.
Loppu... no se oli mikä oli.
Ihan luettava, vähän jännä ja miksei suositeltavakin, mutta kuten jo sanoin: itse odotin vielä, vielä enemmän. Toki aion lukea seuraavankin opuksen, joka sijoittuu Cambridgeen.
P.S. Näyttelijä Uma Thurman ehdotti, että Aliciasta tulisi taidemaalari.
P.P.S. Euripides on kirjoittanut tragedia-näytelmän Alkestis 438 eaa.
P.P.P.S. Teksitissä on hengelliset silmälasit. Millaiset silmälasit ne ovat? Kehyksellisetkö? Hengettömät eli kehyksettömät tiedän kyllä.
++++++++++
Pari sanaa kirjailijasta ja kirjan synnystä:
Käsikirjoittaja, kirjailija Alex Michaelides, synt. 1977 Kyproksella, asuu Lontoossa.
Kirjailija saattoi saada idean kirjaansa sisareltaan, joka on ammatiltaan psykiatri. Lähtökohtana kirjan kirjoittamiseen oli kuitenkin halu kirjoittaa sellainen tarina, jollaisen mies itsekin haluaisi lukea.
Syntyperänsä takia Alex on aina ollut kiinnostunut kreikkalaisista taruista. Alkestisin taru, josta kirjassakin on juttua, on kiehtonut miestä lapsesta alkaen. Taru, jossa nainen palaa kuolleista, eikä enää ikinä puhu. Seuraavassakin kirjassa on mukana kreikkalaista tragediaa. Dekkari kertoo murhista Cambridgen collegessa.
(Lähde: Celadon booksin sivut /2018)
***********
Ilmestyneet teokset:
Hiljainen potilas 2019 on esikoistrilleri, joka teki maailmanennätyksen: sen oikeudet myytiin yli 40 kielelle jo ennen julkaisua. Kirjan elokuvaoikeidet on myös ostettu.
Tulossa: Neidot, ilm. syyskuussa 2021
^^^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Instagram: #pirittaolen
^^^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Instagram: #pirittaolen
En minäkään päässyt fiiliksiin tämän kirjan kanssa. Loppua kohti parani ja pääsin yllättymään. Pehmotrilleri, minulle tosin liian pehmo.
VastaaPoistaSiis samoissa fiiliksissä ollaan.
PoistaOlen lukenut joitain bloggauksia tästä kirjasta, ja monet ovat kehuneet, mutta olen nähnyt kritiikkiäkin, kuten sinulla. Kiinnostava aihe tässä kyllä on, mutta ainakin tuosta epäuskottavuudesta joissain asioissa tulee miinusta. En itse ehkä lue tätä aivan lähiaikoina, mutta ehkä joskus...?
VastaaPoistaJoskus se epäuskottavuus ei haittaa yhtään, toisinaan haittaa, kuten tässä. Muuten ihan ok-kirja.
PoistaOlen kuunnellut nyt 46 % eikä minulle ole ihan auennut, minkä genren kirja tämä on. A.J. Finnin vahva suositus, ja trillerinä markkinoidaan. Tähän mennessä ei ole vielä jännitystä ilmennyt, paitsi kun terapeutti jännitti että jää tyttöystävälle kiinni marin polttamisesta.
VastaaPoistaEnenmänkin tämä voisi olla Johdatus kliseiseen keittiöpsykologiaan. Tulee taas kerran mieleen vanha ohje kirjoittajalle: Näytä, älä kerro. Tässä nyt kerrotaan ihan tosi perusteellisesti. Ja toisaalta ylimalkaisesti, kuten vaikkapa Theon kiihkeä tutustuminen vaimoonsa. Siis kiihkeäksi kerrottu, tekstistä kun tuota on vaikea löytää.
Jatkan kuitenkin loppuun (onneksi äänikirjassa voi nopeuttaa ;-) Jospa edes juoni olisi yllättävä.
Eipä tässä kauheasti jännitystä ollut. Itse jännitin eniten sitä saadaanko Alicia puhumaan. Tiivistyskin olisi varmaan tehnyt hyvää. Ja kyllä, kyllä sieltä lopusta jonkinmoinen yllätys tulee (jollei sitten ole jo arvannut aiemmin).
PoistaPlääh, voi pettymysten pettymys. Olihan se yllättävä, joo. Mutta aika helppo ja halpa minusta. Vähän kuin "Poks, se olikin vain unta".
PoistaTässä taas yksi esimerkki miten kirja voi jakaa mielipiteitä. Olen tästäkin kehuja nähnyt, vaikkei omaan makuun osunutkaan.
Juuri mielipiteiden jakautumisen vuoksi haluan aina itse muodostaa oman käsitykseni. Meitä kun on niin erilaisia ihmisiä vaihtelevine kokemuksineen. Tämän kirjan kohdalla, pettymys oli minullekin.
Poista