"Heitä on kaksikymmentäyksi", mies sanoi. "Kaikki ovat ensimmäisen maailmansodan uhreja. Se on Palmisanojen kirous."
Palmisanon kirous. 381 s.
- suom. ilm. 2019
- La maledicció dels Palmisano 2015
- katalaaninkielestä suomentanut: Satu Ekman
- kansi: Laura Noponen
- Bazar Kustannus Oy
- kirjaston kirja
Ensimmäinen vainaja oli Giuseppe Oronzo Palmisano, suvun militaristisin mies, joka myös odotti pisimpään kutsua palvelemaan isänmaata.
Tarina alkaa kuolleiden Palmisanojen selvityksellä, kuka kuoli ja missä. Koittaa viimeisen elossa olevan Palmisanon vuoro:
- Vito Oronzo Palmisano oli selviytynyt Isonzon yhdestätoista taistelusta yksi toisensa jälkeen ja taistellut urhoollisesti saamatta naarmuakaan koko kolme ja puoli vuotta kestäneen sodan aikana. Vaikutti siltä, että hänen oli määrä jäädä sukunsa ainoana miehenä eloon.
Bellorotondosta tuli leskien kylä, jossa asuivat mm. serkukset Donata ja Francesca, jotka molemmat olivat raskaana. Toinen naisista oli Palmisanoja ja toinen varakkaampaa Convertinin sukua.
- Donata oli levollisen soma, ystävällinen ja hymyileväinen ja hänellä oli ruskeat vilkkusilmät. Donata ei yrittänytkään peitellä maalaisjuuriaan: hän oli hillityn lumoava, kuin mainoskalenterin niityllä kirmaava paimentyttö.
- Francesca oli kuvankaunis. Hänellä oli pitkät. mustat kutrit, tummasävyinen iho, säkenöivät, vihreät silmät ja verevät, hunajaiset, kosteat huulet. Kuinka ollakaan serkukset ovat raskaana yhtäaikaa. Mitä jos Palmisano synnyttääkin pojan?
- Häntä odottaisi Palmisanojen kirous. En minä voi katsella vierestä ja odottaa, että hänet tapetaan.
- Älä menneitä murehdi, sota on nyt ohi.
- Sodat eivät ole milloinkaan ohi. Niitä tulee aina!
Pelko on suuri, joten serkukset tekevät sopimuksen.
- Lupaa minulle, että jos lapsi on poika, teeskentelet, että hän on sinun ja kasvatat hänet Convertiniksi.
Mitä sukupuolta/sukupuolia tulevat lapset ovat? Lapset syntyvät ja elävät yhdessä varhaislapsuutensa, leikkivät ja tekevät pikkuaskareita.
- Lapset samosivat metsässä koko aamupäivän ja hyppäsivät ennen lounasta lammen tummaan, sameaan veteen.
- Loppukesästä he poimivat vesialtaan vieressä kasvavan viikunapuun hedelmiä... Kun päivät alkoivat lyhetä, heidän oli tultava kotiin aikaisemmin, ja he pääsivät kuorimaan manteleita ja lajittelemaan niitä koon mukaan.
Lapset kasvavat ja heidän tiensä alkavat erota... Miten lopulta käy ja kuka onkaan se viimeinen Palmisano ja mikä on hänen kohtalonsa?
Tarina itsessään on hyvä, kunhan siitä karsii turhat rönsyt. Kaikkia henkilöitä ei olisi tarvinnut nimetä: Francesco Paolo Nitti, Manicone ja Vincenzo Rutigliano jne. Välillä menin hieman sekaisin myös sukulaisuussuhteista, mutta se saattaa olla ihan oma vikani.
Ruokaohjeitakin on: Jänikset jätettiin maustumaan yöksi marinadiin, jossa oli viiniä, sipulia, selleriä, laakerinlehtiä, pippuria ja hyppysellinen hienonnettua timjamia...Tämänkin ruuan tekeminen jatkuu vielä pastan ja porsaankyljen valmistamisella... Myös poliittisia selostuksia olisin vähän karsinut.
Vastapainona näille Farreras kuvailee kauniisti, mm. maisemia, kukkia ja puutarhaa.
- Pihan pohjoismuuria peittävissä lasitetuissa saviruukuissa kasvoi isolehtisiä juurakkovehkoja, akantteja, saniaisia, hienohelmoja ja hortensioita, jotka olivatkin puutarhan kosteimman kolkan ainoa väriläiskä.
Kirjailija kertoo loppusanoissaan, että teos on fiktiivinen, mutta sodankäynti ja tarinaa siivittävät tapahtumat perustuvat kuitenkin kiistatta historiallisiin tosiasioihin.
Onneksi tarina on niin vahva, että se antaa paljon anteeksi. 1900-luvun alun pikkukylä asukkaineen oli mielenkiintoista luettavaa. Vaakakuppi kallistui plussan puolelle.
Vaan lyhyt on aika kirsikoiden, kun poimimme puusta unelmien korun punaisen korvillen. Nuo kirsikat lemmen kaksittain kasvaa ja maahan kuin kyyneleet putoaa. Nyt lyhyt on aika kirsikoiden, kun kuljemme maassa unelmien.
(Ote Jean Baptiste Clémentin sanoittamasta laulusta Kirsikoiden aika. Suomennos: Reita Lounatvuori)
P.S. Minä en tiennyt mikä on "sutaani", mutta arvasin asiayhteydestä, että se on joku vaate. Sutaani on papin virkapuku eli sellainen pitkä kaftaani.
(Lähde: Wikipedia)
*********
Kirjailija, toimittaja: Rafel Nadal Farreras, synt. 1954 Gironassa, Espanjassa
+++++++
Ilmestyneet teokset:
Palmisanon kirous - 2019
Muita, suomentamattomia, katalaaniksi ja espanjaksi kirjoitettuja kirjoja on netissä (4 kpl)
^^^^^^^^^^^^^
kirjarouvanelamaa.blogspot.com
https://www.facebook.com/kirjarouvanelamaa/
Insta: #pirittaolen
Kommentit
Lähetä kommentti