Sabine Forsblom: Betinka - kauno, sijoittuu 1970-luvulle

Kotiin. Pakko jaksaa kotiin. Näin se menee: jalka ja toinen. Jalka. Ja toinen. Hitaasti ja määrätietoisesti, pysähtyä ei saa, koska silloin voi käydä niin että jää makaamaan lumihankeen.

Betinka, 225 s.
- 3. osa Betinka -sarjaan, mutta 1. suomennos
- ilmestynyt 2018
- suomennos: Helene Bützow ja Laura Kulmala
- kansi: Fredrik Bäck
- Kustantamo S&S
- kirjaston kirja



Kirja kertoo 15-vuotiaasta tytöstä, joka hakee paikkaansa kaveriporukassa ja unelmoi... Haluaa olla tykätty niin tyttökaverien  kuin poikien keskuudessakin.
Betinka-Tina-Tinka elää pienessä merenrantakaupungissa 1970-luvulla. Suomenruotsalaisuus alkaa kaupungissa hiipua, sillä öljynjalostamo on tuonut paikkakunnalle väkeä kaikkialta Suomesta. Betinka on kotoisin työläiskodista.
- Faija oli suuri humoristi, sosialisti, ateisti, nikotinisti ja pessimisti.

Betinkan vanhemmatkin ovat tarinassa mukana.. Äiti ja isä riitelevät milloin mistäkin, vaikkapa joulukorteista:
- "Että meidän ensinkään tarttee lähettää joulukortteja!" faija karjaisee. "Mitä me siitä koostutaan? Ei yhtikäs mitään! Köyhdytään vaan! Menee viimeisetkin rahat kaiken maailman tonttuihin ja peikkoihin!"

Betinkan kaveripiirin Guntta on valittu Lucia-neidoksi, joka Betinkakin olisi halunnut olla.
- Hänkin olisi mielellään halunnut olla keskipiste, ja hän olisi halunnut kalenterinsa olevan riemunkirjava räsymatto. Hän olisi halunnut kantaa kynttiläkruunua ja olla valkoinen kuin lumi. Sielultaan. Mutta hän ei voi olla valkoinen kuin lumi. Hän voi olla vain punainen.

Betinka elää teini-ikää, jolloin tietyt asiat alkavat kiinnostaa ja kaikkea mahdollista kokeillaan. Bailataan, otetaan ensimmäisiä kännejä vaikka Bolebolesta ja Minttu Chokosta, ja kiinnostutaan pojista. Ja tietysti keskustellaan heistä Guntan, Susannan, Pampulan ja Tammisen kanssa:
-...Luuletko, että Manke tarkoitti jotain viime viikonloppuna kun se katsoi mua silla tavalla? ...jos kundi katsoo sillä lailla ja vielä kyseleekin, tyyppi on rakastunut...ja se oli tietysti tärkeintä, se ettei kukaan kundi saanut vihiä mielenkiinnosta, koska silloin ei enää ollut saavuttamaton eikä kiinnostava vaan pelkästään helppo nakki, ja sitä kukaan ei halunnut...

Jos tytöt puhuvat pojista ja tykkäämisistä, niin pojat, Roffe, Norsu, Beni ja Daltonin viisi veljestä ja muut, puhuvat kardaaniakseleista ja piikeistä, pelaavat koronaa ja tupakoivat. Tytöt ja pojat hakeutuvat kuitenkin samoihin tiloihin ja tilaisuuksiin, sillä jospa pääsisi vaikka jossain vaiheessa vähän iholle. Viimeinen tanssi oli se tärkein, sillä juuri siitä viimeisestä tanssiparista saattaisi tulla pari, ainakin hetkeksi.
Porukassa pärjää parhaiten, jos on tavallinen ja samanlainen kuin muutkin: ei arkkitehdin lapsi eikä meikkaava poika.

Koettaa myös aika, jolloin on mietittävä tulevaisuutta. Pitäisikö lopettaa koulu vai jatkaa lukioon ja ehkä yliopistoonkin sitten aikanaan.
- Vihdoinkin Helsingissä. 

En varmaan olisi osannut tarttua tähän teokseen, jollei minulle olisi tästä vinkattu ja hyvä niin.
Aika pian alun jälkeen tuli hassu tunne. Alkoi nimittäin tuntua tutulta. Eikä ihme, sillä olen viettänyt tässä pikkukaupungissa lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni. Vastaan tuli tuttuja paikkoja, kuten Kellari, Näsin mäki, vanha kaupunki, kävelysillan viereiset talot jne. Myös Betonilähiö, jolla on toinen nimi. Kirjakuvassani olevassa valokuvassa on yksi Betonilähiön kerrostaloista. Fredrikakin oli, mutta kahvila ei baari.
Hyvä ajankuva Anglioineen, korokepohjakenkineen ja sen ajan musiikkeineen. Onko nuoriso muuttunut 1970-luvusta? Ainakin osa kiinnostuksen ja keskustelun aiheista on muuttunut.
Hyvin kirjoitettu tarina, välillä tosin virkkeet ovat puolen sivun mittaisia, mutta eipä se häirinnyt. Onko kirja tarkoitettu aikuille vai nuorille? Sitä en tiedä, mutta soveltuu kyllä molemmille.
Tuleeko Betinka-sarjaan vielä neljäskin kirja? Sabine Forsblom sanoo vähän väsyneensä Betinkaan, joten välttämättä jatkoa ei tule, mutta jos tulee, niin ehkä Betinka on sitten jo aikuinen. Jään odottamaan...

Sinä päivänä paistaa aurinko. Aurinko näyttää yhtä suurelta ja keltaiselta kuin kaikkina muinakin päivinä.

P.S. Piikki (myös kevari tai satapiikki) on kevytmoottoripyörä.
Bolebole (eli Bulebule kuten me suomalaiset sanoimme ja kirjoitimme) tarkoittaa valkoviiniä nimeltä Bordeaux Blanc.
Öljynjalostamo on Neste ja pieni merenrantakaupunki on tietysti Porvoo.

++++++++++++

Pari sanaa kirjailijasta:
Sabine Forsblom, synt. 1961 Porvoossa, on suomalainen, ruotsiksi kirjoittava kirjailija, ent. opettaja ja  FST:n toimittaja. Betinkassa on joitain samoja epävarmuuksia kuin kirjailijassa itsessäänkin, sanoo Forsblom. Lapsena kirjailija tahtoi eläinlääkäriksi, jolla olisi hieno sukunimi, kuten esim. Cederqvist, jossa on molemmat hienot kirjaimet c ja q.
(Lähteet: Wikipedia, S&S:n kirjailijasivu ja HBL 6/2018)

*************
Betinka-sarja, jonka kahta ensimmäistä osaa ei ole suomennettu.
Maskrosguden 2004 & uusi painos 2016 - Maskrosgudens barn 2015 - Betinka 2018

^^^^^^^^^^^^^^
https://facebook.com/kirjarouvanelamaa
Instassa: #pirittaolen