Heikki Valkama: Laserjuuri, 2. osa Riku Mäki-sarjaan , 296 s. - ilmestynyt 2018 -
kansi: Markko Taina - Tammi ******* kirjaston kirja
Heikki Valkama, synt. 1975
- kirjailija, toimittaja, Ylen uutisten hyöty- ja tiedetoimituksen esimies ja japanilaisen kulttuurin tuntija
Kyselyt olivat päivän mittaan osoittautuneet turhiksi. Hänellä oli mukanaan nimi sekä osoite, joka oli paljastunut satamavarastoksi. Hänet oli käännytetty tylysti, suorastaan vihamielisesti pois ränsistyneen rakennuksen ovelta. Kukaan ei suostunut puhumaan englantia.
Suomalainen huippukokki, entinen jääkiekkoilija Riku Mäki asuu Tokiossa ja opettelee japanilaista ruuanlaittoa.
- Ensimmäiset viikot uudessa työpaikassa olivat olleet nöyryyttäviä. Keittiömestari Kõji Akiyamalle ei merkinnyt mitääm se, että Riku Mäki oli Michelin-tähdellä palkittu europpalainen huippukokki...
Suurkaupungissa oli puolensa, mutta yksinäisyys ja väsymys painoivat.
Riku kuitenkin opettelee uutterasti japanilaista ruokakulttuuria, ruoka-aineita, annoksia, joiden jokainen osa tuli miettiä vuodenajan mukaan. Koristelu ja raaka-aineet, annoksen muodostama kuvio tai muoto. Plus sanaleikit, runot ja kukat. Jo pelkästään riisin oikeaoppinen valmistus on vaikeata. Lisäksi japanin kieltäkin pitäisi opetella.
Rikulla on tavoite: Tokioon oma ravintola, jossa voisi yhdistää suomalaisia ja japanilaisia ruokia. Mies on myynyt Suomessa ravintolansa, asunto on vuokralla ja vaimon kanssa meni miten meni. Mikään ei siis estä jäämästä Tokioon.
23-vuotiaan Namie Amuron elämä eräässä vaiheessa karannut tutuilta ja turvallisilta poluilta ja niinpä Namie on päätynyt työskentelemään ihmislautasena.
- Namie tunsi kuinka kylmät sashimmi-palat asettuivat hänen vartalolleen. Toiselle rinnalle kokki asetteli punaista lohta, toiselle valkoista mustekalaa ja kalmaria ...vatsalle tonnikalaa ja kampasimpukoita niin että napa jäi näkyviin....
Annoksen piti oli riittävän peittävä mutta samalla paljastaa tarpeeksi.
Kun ruuat oli aseteltu paikoilleen ei saanut puhua eikä liikkua yhtään, ei vaikka hyttynen pistäisi tai puikoilla tökittäisiin liian kovaa. Namie oli opetellut sittemmin siirtymään itsensä ulkopuolelle.
Kerran ollessaan taas ihmislautasena Namie kuuli jotain mikä ei ollut tarkoitettu hänelle. Namie osasi englantia, mutta sitä miesjoukko ei tiennyt. Aterioinnin jälkeen miehille kuitenkin selviää, että Namie on saattanut ymmärtää jotain liikeasioista. Alkaa ajojahti, jossa Namien henki saattaa ola pelissä.
Mitä sellaista miehet puhuivat, ettei kukaan olisi saanut kuulla? Minne Namie säntää? Saadaanko kiinni?
Toisaalla Riku Mäki saa erikoisen tehtävän led-miljonääri Kawakamilta. Rikun pitäisi yrittää etsiä maustekasvi, jota ei oikeastaan pitäisi olla enää olemassa. Viimeisin havainto on, että yksi kasvi on lähetetty keisari Nerolle. Kawakami on nyt kuitenkin saanut kuulla, että kasvi saattaisi sittenkin olla vielä olemassa. Ei tosin Japanissa, vaan Kreikassa, jonne Rikun nyt olisi matkustettava.
Löytyykö kasvi, laserjuuri? Onko Kawakami ainoa laserjuuresta kiinnostunut?
Pääosassa tässä "dekkarissa" on kuitenkin ruoka eri muodoissan. Pääsemme tutustumaan japanilaiseen ruokahistoriaan, erilaisiin veitsiin, ruoka-aineksiin, annoksiin, ruokien tekoon, ja japanilaisten ruokasuhteeseen:
- Ruoka on uusi seksi. Eiväthän nuoret enää edes harrasta seksiä. He unelmoivat täydellisestä raamen-kulhollisesta ja rasvaisesta tonnikalasushista sen sijaa, että katsoisivat pornoa.
Ei-ruoka-ammattilaisena minähän en näistä ruokajutuista ymmärtänyt puoliakaan, mutta mitäs siitä. Kirja on jotenkin niin valloittavasti kirjoitettu. Välillä toivoin, ettei niitä rikosjuttuja olisikaan, sillä niiden osuus on niin pieni ja kevyt. Ja koska ollaan Japanissa, niin tietysti mukana on pelätty Yakuza-mafia.
Ruuan lisäksi on muitakin yksityiskohtia, kuten kuvaukset ruumishuonesta, eri tatuointikuvien merkityksistä, lohikäärme symboloi urheutta, tiikeri piti pahan loitolla. Kerrotaan myös tarinaa Jeesuksen opetuslapsesta Johanneksesta.
Paljon asiaa Valkama on saanut mahtumaan kirjaansa, jota ehkä kutsuisin "ruokadekkariksi".
Ei kannata odottaa suuria ja jännittäviä rikostapahtumia, vaan tämä on oikein viihdyttävä kurkistus Japanin kulttuuriin ja tietysti ruokaan, höystettynä verkkaisesti etenevillä rikoksilla.
Ruoka on runoutta, se on ainesosista syntyvä kieli. Annoksissa erilaiset ilmiöt, kukat, sanat ja käsitteet tulevat esiin. Niin ne puhuttelevat ruokailijaa.
P.S. Laserjuuri eli silphium oli antiikin kreikkalaisten käyttämä mauste, joka oli erään kasvin juuri. Sitä käytettiin vihannesten kera, mutta erityisesti sillä maustettiin lihaa, ja käytettiin sitä viininkin maustamiseen. Se oli aikansa kalleimpia mausteita. Miksi maustetta enää tuotu Roomaan ja miksi mausteen tuotanto loppui? Syynä saattavat olla jonkinlaiset poliittiset erimielisyydet.
Myöhemmin roomalaiset yrittivät löytää kasvia uudestaan, mutta tuloksetta. Kerrotaan, että etsinnöissä löydettiin yksi kasvi, joka lähetettiin keisari Nerolle.
(Lähde: Laserjuuri)
+++++++++
Vain pari sanaa kirjailijasta:
Heikki Valkama on asunut vuosia Japanissa ja kääntänyt japanilaisia sarjakuvia. Lisäksi käsikirjoittanut sarjakuvia ja julkaissut Japaniin liittyviä kirjoja.
**********
Ilmestyneet teokset:
Bileet Tornissa, keskustelukirja 2002 - Mallioppilas 2003 Sukelluskirja 2006 - Vartijat, sarjakuva (yhdesä Elli Puukankaan kanssa) 2008 + 2. osa 2009 ja 3. osa 2011 - Umami - Japanilainen ruokakulttuuri 2007 - Tokio, Mondo matkaopas (yhdessä Siru Vallealan ja Eija Niskasen kanssa) 2010 - Sushikirja - Supisuomalaisesta perijapanilaiseen 2011 - Pallokala 2017 - Laserjuuri 2018
Pallokala on saanut Kirja à la Carte- ja Suomen Dekkariseuran vuoden esikoisdekkari- palkinnot.
Heikki Valkama, synt. 1975
- kirjailija, toimittaja, Ylen uutisten hyöty- ja tiedetoimituksen esimies ja japanilaisen kulttuurin tuntija
Kyselyt olivat päivän mittaan osoittautuneet turhiksi. Hänellä oli mukanaan nimi sekä osoite, joka oli paljastunut satamavarastoksi. Hänet oli käännytetty tylysti, suorastaan vihamielisesti pois ränsistyneen rakennuksen ovelta. Kukaan ei suostunut puhumaan englantia.
Suomalainen huippukokki, entinen jääkiekkoilija Riku Mäki asuu Tokiossa ja opettelee japanilaista ruuanlaittoa.
- Ensimmäiset viikot uudessa työpaikassa olivat olleet nöyryyttäviä. Keittiömestari Kõji Akiyamalle ei merkinnyt mitääm se, että Riku Mäki oli Michelin-tähdellä palkittu europpalainen huippukokki...
Suurkaupungissa oli puolensa, mutta yksinäisyys ja väsymys painoivat.
Riku kuitenkin opettelee uutterasti japanilaista ruokakulttuuria, ruoka-aineita, annoksia, joiden jokainen osa tuli miettiä vuodenajan mukaan. Koristelu ja raaka-aineet, annoksen muodostama kuvio tai muoto. Plus sanaleikit, runot ja kukat. Jo pelkästään riisin oikeaoppinen valmistus on vaikeata. Lisäksi japanin kieltäkin pitäisi opetella.
Rikulla on tavoite: Tokioon oma ravintola, jossa voisi yhdistää suomalaisia ja japanilaisia ruokia. Mies on myynyt Suomessa ravintolansa, asunto on vuokralla ja vaimon kanssa meni miten meni. Mikään ei siis estä jäämästä Tokioon.
23-vuotiaan Namie Amuron elämä eräässä vaiheessa karannut tutuilta ja turvallisilta poluilta ja niinpä Namie on päätynyt työskentelemään ihmislautasena.
- Namie tunsi kuinka kylmät sashimmi-palat asettuivat hänen vartalolleen. Toiselle rinnalle kokki asetteli punaista lohta, toiselle valkoista mustekalaa ja kalmaria ...vatsalle tonnikalaa ja kampasimpukoita niin että napa jäi näkyviin....
Annoksen piti oli riittävän peittävä mutta samalla paljastaa tarpeeksi.
Kun ruuat oli aseteltu paikoilleen ei saanut puhua eikä liikkua yhtään, ei vaikka hyttynen pistäisi tai puikoilla tökittäisiin liian kovaa. Namie oli opetellut sittemmin siirtymään itsensä ulkopuolelle.
Kerran ollessaan taas ihmislautasena Namie kuuli jotain mikä ei ollut tarkoitettu hänelle. Namie osasi englantia, mutta sitä miesjoukko ei tiennyt. Aterioinnin jälkeen miehille kuitenkin selviää, että Namie on saattanut ymmärtää jotain liikeasioista. Alkaa ajojahti, jossa Namien henki saattaa ola pelissä.
Mitä sellaista miehet puhuivat, ettei kukaan olisi saanut kuulla? Minne Namie säntää? Saadaanko kiinni?
Toisaalla Riku Mäki saa erikoisen tehtävän led-miljonääri Kawakamilta. Rikun pitäisi yrittää etsiä maustekasvi, jota ei oikeastaan pitäisi olla enää olemassa. Viimeisin havainto on, että yksi kasvi on lähetetty keisari Nerolle. Kawakami on nyt kuitenkin saanut kuulla, että kasvi saattaisi sittenkin olla vielä olemassa. Ei tosin Japanissa, vaan Kreikassa, jonne Rikun nyt olisi matkustettava.
Löytyykö kasvi, laserjuuri? Onko Kawakami ainoa laserjuuresta kiinnostunut?
Pääosassa tässä "dekkarissa" on kuitenkin ruoka eri muodoissan. Pääsemme tutustumaan japanilaiseen ruokahistoriaan, erilaisiin veitsiin, ruoka-aineksiin, annoksiin, ruokien tekoon, ja japanilaisten ruokasuhteeseen:
- Ruoka on uusi seksi. Eiväthän nuoret enää edes harrasta seksiä. He unelmoivat täydellisestä raamen-kulhollisesta ja rasvaisesta tonnikalasushista sen sijaa, että katsoisivat pornoa.
Ei-ruoka-ammattilaisena minähän en näistä ruokajutuista ymmärtänyt puoliakaan, mutta mitäs siitä. Kirja on jotenkin niin valloittavasti kirjoitettu. Välillä toivoin, ettei niitä rikosjuttuja olisikaan, sillä niiden osuus on niin pieni ja kevyt. Ja koska ollaan Japanissa, niin tietysti mukana on pelätty Yakuza-mafia.
Ruuan lisäksi on muitakin yksityiskohtia, kuten kuvaukset ruumishuonesta, eri tatuointikuvien merkityksistä, lohikäärme symboloi urheutta, tiikeri piti pahan loitolla. Kerrotaan myös tarinaa Jeesuksen opetuslapsesta Johanneksesta.
Paljon asiaa Valkama on saanut mahtumaan kirjaansa, jota ehkä kutsuisin "ruokadekkariksi".
Ei kannata odottaa suuria ja jännittäviä rikostapahtumia, vaan tämä on oikein viihdyttävä kurkistus Japanin kulttuuriin ja tietysti ruokaan, höystettynä verkkaisesti etenevillä rikoksilla.
Ruoka on runoutta, se on ainesosista syntyvä kieli. Annoksissa erilaiset ilmiöt, kukat, sanat ja käsitteet tulevat esiin. Niin ne puhuttelevat ruokailijaa.
P.S. Laserjuuri eli silphium oli antiikin kreikkalaisten käyttämä mauste, joka oli erään kasvin juuri. Sitä käytettiin vihannesten kera, mutta erityisesti sillä maustettiin lihaa, ja käytettiin sitä viininkin maustamiseen. Se oli aikansa kalleimpia mausteita. Miksi maustetta enää tuotu Roomaan ja miksi mausteen tuotanto loppui? Syynä saattavat olla jonkinlaiset poliittiset erimielisyydet.
Myöhemmin roomalaiset yrittivät löytää kasvia uudestaan, mutta tuloksetta. Kerrotaan, että etsinnöissä löydettiin yksi kasvi, joka lähetettiin keisari Nerolle.
(Lähde: Laserjuuri)
+++++++++
Vain pari sanaa kirjailijasta:
Heikki Valkama on asunut vuosia Japanissa ja kääntänyt japanilaisia sarjakuvia. Lisäksi käsikirjoittanut sarjakuvia ja julkaissut Japaniin liittyviä kirjoja.
**********
Ilmestyneet teokset:
Bileet Tornissa, keskustelukirja 2002 - Mallioppilas 2003 Sukelluskirja 2006 - Vartijat, sarjakuva (yhdesä Elli Puukankaan kanssa) 2008 + 2. osa 2009 ja 3. osa 2011 - Umami - Japanilainen ruokakulttuuri 2007 - Tokio, Mondo matkaopas (yhdessä Siru Vallealan ja Eija Niskasen kanssa) 2010 - Sushikirja - Supisuomalaisesta perijapanilaiseen 2011 - Pallokala 2017 - Laserjuuri 2018
Pallokala on saanut Kirja à la Carte- ja Suomen Dekkariseuran vuoden esikoisdekkari- palkinnot.
Kommentit
Lähetä kommentti