Vanha, rähjääntynyt katiska pilkisti kivikon takaa. Raimo siristi silmiään ja tuijotti sitä. Rantaan ajautunut katiska. Oliko se ollut siinä eilen? ...
Tuire Malmstedt: Pimeä jää, 1. osa Isa Karos -sarjaan - 352 s. ilm. 2018 - Myllylahti ******* kirjaston kirja
Helvi käveli kohti rantakivikkoa. Kaatuneen puunrungon ja kasteisen heinikon yli, kivikossa kompastellen hän lähestyi katiskaa. Se veti häntä puoleensa kuin magneetti. Lähempänä hän huomasi, että katiska ei ollut tyhjä.
"Raimo, katiskassa on..."
Vanha pariskunta löytää mökkirannastaan katiskan, jonka sisällä on jotain kauheaa. Mitä?
Samaan aikaan rikoskomisario Pentti Kehäkoski soittaa alaiselleen Isa Karokselle ja kertoo, että Oravissa on 9-vuotias Sofia-tyttö kadonnut omasta kotipihastaan. Tyttöä oli jo etsitty pihalta, kavereiden luota ja läheisestä metsästä. Isa lähtee jututtamaan lapsen vanhempia. Teknisen tutkinnan Janne Ikonen, Omid Khaleid sekä partio vainukoirien kanssa on hälytetty paikalle.
Isa Karos on ylikonstaapelina Savonlinnan poliisissa, ja on kotoisin pienestä Oravin kylästä, jossa hänen äitinsä edelleen asuu. Isä on kuollut ja tytär käy nyt useammin äitiään tervehtimässä. Äiti näyttää nykyään kovin yksinäiseltä ja jotenkin pienemmältä ja hauraammalta kuin ennen.
Isalla on omakin perhe, mutta tällä hetkellä asiat eivät kotona ole kovin hyvin. Myös eräs menneisyyden tapahtuma varjostaa Isan elämää ja jaksamista.
Isa saa hoitaakseen kadonneen tytön tapauksen ja katiskajutun, mutta päällikkö tuumii pystyykö ja jaksaako Isa ottaa tehtävät hoitaakseen.
- Tietenkin pystyn, miksen pystyisi?
- Pentti, kyllä minä pystyn.
Isalla on apuna uusi Kemijärveltä muuttanut kollega Niiles Aarnikoski, joka on 6-vuotiaan Aidan melkein yksinhuoltaja. Melkein siksi, että perheen äiti on "muualla" ja Niiles käytännössä hoitaa tytärtä yksin. Niiles asuu alle kilometrin päässä Karoksilta, joten työmatkat hoituvat usein yhteiskyydillä.
Löytyykö pikkutyttö ja mikä on katiskajuttu? Ja jotta ei liian helpolla päästä, niin rikoksia on tulossa lisää.
Tarinassa eletään myös Alaskan Sitkassa vuonna 1882. Siellä elävät kurimuksen alla sisarukset Maya ja Naalnish. Maya on kevyt ja siro kuin korento, hyppelehtii ja kieppuu. Minun äiti kutsui minun pikkusiskoa aina sudenkorennoksi.
Naalnish kertoo:
- Minun äidin silmien tuike himmeni vähitellen vuosien varrella, kuin lamppu, josta on öljy loppumassa. Isä valutti äidistä kaiken ilon jonnekin näkymättömiin, halveksi minun äitiä, koska äiti oli tlingit-intiaani.
Keitä ovat nämä ressukkalapset? Mikä on Naalnishilla oleva pieni lipas, jonka kannessa on N-kirjain ja kuvioita, sudenkorennon siipiä. Mitä lippaassa on?
Menneisyyttä käydään läpi myös vuosien 1882-1883 Venäjällä. Miten nämä kaikki maat tarinoineen liittyvät yhteen?
Pimeä jää on viikon sisällä toinen kotimainen esikoisdekkari, jonka olen lukenut. Aloitin kirjaa tunnustellen ja ihmetellen koska aihe on niin puhkikirjoitettu - lapset. Mietin voiko aiheesta saada enää mitään uutta ja erilaista. Vastaus on, että voi. Taidokkaasti kirjoitettu dekkari imaisee mukaansa, kiitos lisänä olevien Alaska- ja Venäjä-osuuksien. Etenkin Alaska-osuuksista pidin, vaikka olivatkin surullista luettavaa. Kirjan yleisvire on kauttaaltaan synkkä, mutta tietynlaista kauneuttakin löytyy. Malmstedt aloittaa juonien kehittelemisen rauhallisesti ja lisää vauhtia matkan aikana. Syyllisiä ja syyttömiä pyöritellään. Juuri kun luulet tietäväsi jotain... et tiedäkään.
Isa Karos on hahmona hyvä, tosin pidin häntä alussa paljon vanhempana. Isan aviomiehestä olisi voinut kirjoittaa vähän enemmän, vaikka sivuhenkilö onkin. Poliiseista vain Niiles Aarnikoskeen sai tuntumaa, muut jäivät etäisiksi, ehkä tarkoituksella.
*)Miinusta annan possessiivisuffiksien käytöstä. Alaska-osuuksista ne puuttuvat kokonaan. Jos sen oli tarkoitus olla tehokeino, niin minulle se ei toiminut, lähinnä ärsytti. Yksi pieni juonenpätkä jäi myös matkan varrella mietityttämään.
Jos näitä pikkumiinuksia ei lasketa, niin olipahan taas hyvä dekkari, ja vielä esikoisteos. Jotain ehkä kertoo se, että laitettuani kirjankannet kiinni, sanoin: " No huhhuh!"
Kirjailija sanoo Myllylahden haastattelussa, että jos kirja löytää yhdenkin lukijan, johon tarina osuu ja uppoaa, se on tehnyt tehtävänsä. No niin, tässä olen - osui ja upposi!
Sinä pelkäät ja rakastat yhtä paljon.
Sudenkorentoja. Ja elämää.
Sudenkorento ompelee nukkuvan ihmisen silmät umpeen.
P.S. Karpposia eli lumikenkiä on ehkä käytetty jopa jo 6000 vuotta sitten. Parhaiten lumikengät tunnetaan eskimoiden ja intiaanien historiasta. Lumikenkiä on myös kahta perusmalllia: pyöreähkö "karhuntassu"ja suipompi "majavanhäntä".
(Lähde: Wikipedia)
P.P.S. *) Keskustelussani kirjailijan kanssa kuulin, että possessiivisuffiksien käyttämättömyys oli tahallinen tehokeino.
++++++++++++
"Raimo, katiskassa on..."
Vanha pariskunta löytää mökkirannastaan katiskan, jonka sisällä on jotain kauheaa. Mitä?
Samaan aikaan rikoskomisario Pentti Kehäkoski soittaa alaiselleen Isa Karokselle ja kertoo, että Oravissa on 9-vuotias Sofia-tyttö kadonnut omasta kotipihastaan. Tyttöä oli jo etsitty pihalta, kavereiden luota ja läheisestä metsästä. Isa lähtee jututtamaan lapsen vanhempia. Teknisen tutkinnan Janne Ikonen, Omid Khaleid sekä partio vainukoirien kanssa on hälytetty paikalle.
Isa Karos on ylikonstaapelina Savonlinnan poliisissa, ja on kotoisin pienestä Oravin kylästä, jossa hänen äitinsä edelleen asuu. Isä on kuollut ja tytär käy nyt useammin äitiään tervehtimässä. Äiti näyttää nykyään kovin yksinäiseltä ja jotenkin pienemmältä ja hauraammalta kuin ennen.
Isalla on omakin perhe, mutta tällä hetkellä asiat eivät kotona ole kovin hyvin. Myös eräs menneisyyden tapahtuma varjostaa Isan elämää ja jaksamista.
Isa saa hoitaakseen kadonneen tytön tapauksen ja katiskajutun, mutta päällikkö tuumii pystyykö ja jaksaako Isa ottaa tehtävät hoitaakseen.
- Tietenkin pystyn, miksen pystyisi?
- Pentti, kyllä minä pystyn.
Isalla on apuna uusi Kemijärveltä muuttanut kollega Niiles Aarnikoski, joka on 6-vuotiaan Aidan melkein yksinhuoltaja. Melkein siksi, että perheen äiti on "muualla" ja Niiles käytännössä hoitaa tytärtä yksin. Niiles asuu alle kilometrin päässä Karoksilta, joten työmatkat hoituvat usein yhteiskyydillä.
Löytyykö pikkutyttö ja mikä on katiskajuttu? Ja jotta ei liian helpolla päästä, niin rikoksia on tulossa lisää.
Tarinassa eletään myös Alaskan Sitkassa vuonna 1882. Siellä elävät kurimuksen alla sisarukset Maya ja Naalnish. Maya on kevyt ja siro kuin korento, hyppelehtii ja kieppuu. Minun äiti kutsui minun pikkusiskoa aina sudenkorennoksi.
Naalnish kertoo:
- Minun äidin silmien tuike himmeni vähitellen vuosien varrella, kuin lamppu, josta on öljy loppumassa. Isä valutti äidistä kaiken ilon jonnekin näkymättömiin, halveksi minun äitiä, koska äiti oli tlingit-intiaani.
Keitä ovat nämä ressukkalapset? Mikä on Naalnishilla oleva pieni lipas, jonka kannessa on N-kirjain ja kuvioita, sudenkorennon siipiä. Mitä lippaassa on?
Menneisyyttä käydään läpi myös vuosien 1882-1883 Venäjällä. Miten nämä kaikki maat tarinoineen liittyvät yhteen?
Pimeä jää on viikon sisällä toinen kotimainen esikoisdekkari, jonka olen lukenut. Aloitin kirjaa tunnustellen ja ihmetellen koska aihe on niin puhkikirjoitettu - lapset. Mietin voiko aiheesta saada enää mitään uutta ja erilaista. Vastaus on, että voi. Taidokkaasti kirjoitettu dekkari imaisee mukaansa, kiitos lisänä olevien Alaska- ja Venäjä-osuuksien. Etenkin Alaska-osuuksista pidin, vaikka olivatkin surullista luettavaa. Kirjan yleisvire on kauttaaltaan synkkä, mutta tietynlaista kauneuttakin löytyy. Malmstedt aloittaa juonien kehittelemisen rauhallisesti ja lisää vauhtia matkan aikana. Syyllisiä ja syyttömiä pyöritellään. Juuri kun luulet tietäväsi jotain... et tiedäkään.
Isa Karos on hahmona hyvä, tosin pidin häntä alussa paljon vanhempana. Isan aviomiehestä olisi voinut kirjoittaa vähän enemmän, vaikka sivuhenkilö onkin. Poliiseista vain Niiles Aarnikoskeen sai tuntumaa, muut jäivät etäisiksi, ehkä tarkoituksella.
*)Miinusta annan possessiivisuffiksien käytöstä. Alaska-osuuksista ne puuttuvat kokonaan. Jos sen oli tarkoitus olla tehokeino, niin minulle se ei toiminut, lähinnä ärsytti. Yksi pieni juonenpätkä jäi myös matkan varrella mietityttämään.
Jos näitä pikkumiinuksia ei lasketa, niin olipahan taas hyvä dekkari, ja vielä esikoisteos. Jotain ehkä kertoo se, että laitettuani kirjankannet kiinni, sanoin: " No huhhuh!"
Kirjailija sanoo Myllylahden haastattelussa, että jos kirja löytää yhdenkin lukijan, johon tarina osuu ja uppoaa, se on tehnyt tehtävänsä. No niin, tässä olen - osui ja upposi!
Sinä pelkäät ja rakastat yhtä paljon.
Sudenkorentoja. Ja elämää.
Sudenkorento ompelee nukkuvan ihmisen silmät umpeen.
P.S. Karpposia eli lumikenkiä on ehkä käytetty jopa jo 6000 vuotta sitten. Parhaiten lumikengät tunnetaan eskimoiden ja intiaanien historiasta. Lumikenkiä on myös kahta perusmalllia: pyöreähkö "karhuntassu"ja suipompi "majavanhäntä".
(Lähde: Wikipedia)
P.P.S. *) Keskustelussani kirjailijan kanssa kuulin, että possessiivisuffiksien käyttämättömyys oli tahallinen tehokeino.
++++++++++++
Kirjailija, opettaja, ent. kääntäjä
Tuire Malmstedt, synt. 1974, on rakastanut kirjoja pienestä pitäen. Eniten on vaikutusta tehnyt Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieli. 8-vuotiaana syntyi Tuire-tyttösen ensimmäinen satu, johon tuli myös oma kuvitus. Teini-ikäsenä kirjailija kirjoitti tarinoita nuorille.
Mistä ideat? Suurin osa tulee tyhjästä, yleensä lenkillä. Pimeän jään idea tuli pyörälenkillä. Aiheen pelottavuus ja ahdistavuus kuitenkin hautasi aihion vuodeksi pöytälaatikoon.
Malmstedt on kaikkiruokainen lukija: trillereitä, dekkareita, kauhua, elämänkertoja jne. Lempikirjailija on Kazuo Ishiguro.
(Lähde: Myllylahden sivut)
Tuire Malmstedt paljastaa saavansa kirja- ja kohtausideat hyvin vahvoina kuvina ja ääninä, yleensä lenkillä. Kirjailija pelästyy niitä ja tietää, että sellaisista on pakko kirjoittaa, koska tulevat niin vahvoina "päälle". T.M. sanoo: "Minulle ajatuksena tärkeä on se, mitä me kannamme mukanamme, tiedostetusti ja tiedostamatta, kaukaisestakin historiasta. Millaisia me olemme ihmisinä silloin kun pahin tapahtuu."
***********
Ilmestyneet teokset:
Pimeä jää 2018 - Mykkä taivas 2019
Lisäys 5.3.2019: Pimeä jää voitti Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari-kunniakirjan. Onnittelut!
Edit. Linkki v. 2019 ilmestyneeseen toiseen osaan
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/11/tuire-malmstedt-mykka-taivas-2osa.html
Malmstedt on kaikkiruokainen lukija: trillereitä, dekkareita, kauhua, elämänkertoja jne. Lempikirjailija on Kazuo Ishiguro.
(Lähde: Myllylahden sivut)
Tuire Malmstedt paljastaa saavansa kirja- ja kohtausideat hyvin vahvoina kuvina ja ääninä, yleensä lenkillä. Kirjailija pelästyy niitä ja tietää, että sellaisista on pakko kirjoittaa, koska tulevat niin vahvoina "päälle". T.M. sanoo: "Minulle ajatuksena tärkeä on se, mitä me kannamme mukanamme, tiedostetusti ja tiedostamatta, kaukaisestakin historiasta. Millaisia me olemme ihmisinä silloin kun pahin tapahtuu."
***********
Ilmestyneet teokset:
Pimeä jää 2018 - Mykkä taivas 2019
Lisäys 5.3.2019: Pimeä jää voitti Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari-kunniakirjan. Onnittelut!
Edit. Linkki v. 2019 ilmestyneeseen toiseen osaan
https://kirjarouvanelamaa.blogspot.com/2019/11/tuire-malmstedt-mykka-taivas-2osa.html
Kommentit
Lähetä kommentti