Yrsa Sigurðardottir: Pyörre


397 s. suom. ilm. 2018
2. osa sarjaan jossa Huldar & Freyja ovat pääosissa
Sogid, 2015
-suomennos: Tuula Tuuva
Otava
- kirjaston kirja

Yrsa Sigurðardóttir, synt. 1963 Reykjavik, Islanti
lasten- nuorten- ja rikoskirjailija, rakennusinsinööri







Prologi, syyskuu 2004
8-vuotias Vaka on joutunut uuteen kouluun, jossa ei viihdy, josta ei tunne ketään, ja jossa kukaan ei halua olla hänen kanssaan. Nyt isäkin on unohtanut hakea Vakan koulusta ja koulun ovet ovat kiinni. Ei ole puhelinta, eikä rahaa. Paikalle saapuu toinen tyttö, joka ehdottaa, että voisi odottaa Vakan kanssa.
Vakalla on kuitenkin parempi idea:
"Kuule, voisinko soittaa teiltä?" Hän hätkähti tytön kauhistunutta ilmetta. "Meiltäkö?". Tyttö nielaisi ja käänsi taas katseensa pois. Tuijotti lapasiaan ja näpelöi vahingoitunutta kättään. "Eikö meidän pitäisi odottaa enemmin täällä? Sun isä tulee varmaan pian."

Miksi tyttö ei halua Vakaa kotiinsa? Saako Vaka kuitenkin ylipuhutuksi tytön? Ja menevätkö tytön luo soittamaan?

Tämä on alkuasetelma sarjan toiselle osalle. Tämän kirjan voi mielestäni  lukea vaikka Perimä olisi lukematta. Pyörteessä ovat  mukana tutut rikostutkija Huldar ja lastensuojelussa työskentelevä Freyja sekä nuori punasteleva poliisi Guðlaugur. Heidän  yksityisasioitaan on avattu sen verran vähän, että hyvin pääsee kärryille. Itse kaipasin etenkin Huldarin ja Freyjan osuuksien syventämistä. Nyt jäivät jotenkin etäisiksi. Myös sivuosassa olevasta mielenkiintoisesta Sólveigista olisi ollut mielenkiintoista lukea lisää

Prologin jälkeen siirrytään nykyaikaan.
Sattumalta löytyy aikakapseli, jossa on koululaisten vanhoja kirjoituksia vuosien takaa. Niiden joukossa on nimetön uhkausviesti, jossa uhataan murhata tiettyjä henkilöitä. Ongelmana on, että nimistä ei ole kuin alkukirjaimet tai vain yksi kirjain. Poliisi mietti kuinka vakavasti tällainen uhkaskirje pitäisi ottaa? Miettii, kunnes tehdään karmea löytö: irralliset kädet. Onko kirjeellä ja käsillä yhteys?

Sitten alkaakin tapahtumien ja henkilöiden sellainen pyöritys, että välillä (ainakin aluksi) oli vaikea pysyä mukana. Kuka olikaan kuka ja missä suhteessa kenenkin kanssa? Islantilaiset nimet eivät ainakaan minua helpottaneet. Tosin onneksi Sigurðardóttir käyttää melko "selviä" nimiä, joten meikäläinenkin muisti kuka on nainen ja kuka on mies. Orri, Erla, Karla ovat helppoja muistaa, mutta entäs Guðlaugur,Guðmundur, Þröstur tai Þorvaldur. Myönnän, että islantilaiset nimet ovat olleet minulle aina heikko kohta.

Odotin tältä dekkarilta paljon, jopa niin paljon, että kirja kiilasi ensimmäiseksi pinossani. Petyin.
Ensimmäinen osa (Perimä) oli ihan ok, ja paljon sujuvampi ja selkeämpi kuin tämä. Nyt asioita käänneltiin ja väänneltin suuntaan ja toiseen, Alun jälkeen minulla oli koko ajan tunne ettei tarina etene, liikaa jankkaamista. Tarinan juonessakaan ei ollut mitään niin uutta, että olisi jotenkin tehnyt vaikutuksen. Eikä tullut tunnetta, että pitää vaan lukea ja lukea.
Suoranaisesti en kaivannut tiivistystä vaan tapahtumien toiselaista kehittelyä. Loppuratkaisun käsittelyä olisi tosin voinut tiivistää. Jälkisanoista plussaa.

Dekkari oli ihan luettava, muttei yhtään sen enempää. Luettava sen verran, että varmaan tulee luetuksi myös seuraava osa.
Toivottavasti joku muu saa tästä paremman lukukokemuksen!

P.S. Nimien hankaluudesta kertoo sekin, että Freyja on kirjassa koko ajan Freyja, Otavan esittelyssä Freya, kuten myös muilla "myyjillä".  Kirjan takakannessa onkin sitten Frida.

P.P.S. Extrapointit annan kirjan erään virkkeen käännöksestä: Arvattavasti Erlan kuttumaisuus liittyi asiaan. 
Kenellekään ei taida jäädä epäselväksi sanan merkitys. Ja jos tässä irrallisena jää, niin oikeaan yhteyteen liitettynä merkitys on selvä. Mietin vain, että mikäköhän on ollut alkuperäinen sana?


Kommentit