Naja Marie Aidt: Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin anna se takaisin, Carlin kirja


159 s. suom. ilm. 2018
Har døden taget noget fra dig så giv det tilbage - Carls bog, 2017
- suomennos: Katriina Huttunen
- kansi: Tuomo Parikka
Kustantamo S&S

- kirjaston kirja

Naja Marie Aidt, synt. 1963 Aasiaat / Grönlanti
Tanskalainen kirjailija, joka asui nuoruutensa Tanskassa ja nykyään New Yorkissa.
Kirjailija, runoilija ja toimittaja, joka on kirjoittanut mm. kahdeksan runokokoelmaa ja useita näytelmiä.
- Alimmaisena runo, johon kirjan nimi perustuu.


Kohotan lasiani ja nostan maljan vanhimman poikani kanssa. Yläkerrassa nukkuvat hänen raskaana oleva vaimonsa ja tyttärensä. Maaliskuun yö on ulkona kylmä ja kirkas, Elämälle! sanon kun lasit kolahtavat hauraasti helähtäen. Äitini sanoo jotakin koiralle. Silloin soi puhelin. Emme vastaa siihen. Kuka meille soittaisi niin myöhään lauantai-iltana?

Maaliskuussa 2015 Naja Marie Aidtin 25-vuotias Carl-poika kuolee onnettomuudessa. Tätä herkkää teosta on kirjoitettu vuoden ajan alkaen Carlin kuolemasta. Kipeä asia, josta jää pohtimaan miten ylipäätään pystyy aiheesta kirjoittamaan ja niin pian? Miten oman lapsen kuolemasta voi selvitä?
Tämä on selviytymistarina.

Kirja koostuu monista osasista, kuten Najan päiväkirjamerkinnöistä, jotka alkavat ajasta ennen Carlin syntymää.
- Kirjoitin päiväkirjaani:
Maanantaina 1. toukokuuta 1989 - aurinkoisena päivänä - minulle selvisi, että saisin loppuvuodesta lapsen. Pienen talvilapsen, niin merkillistä että olet olemassa, en tunne sinua vielä enkä ymmrrä koko ruumiillani että olet olemassa.

Carl Emil syntyi 21.11.1989

Carlin omat muistikirjamerkinnnät:
- Olen lapsesta lähtien rakastanut (lähinnä esineiden) keräilyä. Ja olen aina rakastanut tarinoita. Niinpä minusta tuntui hyvin luontevalta leikata elokuvaa. On uskomaton prosessi nähdä miten aineisto jalostuu leikatessa, sillä teos luo nahkansa monta kertaa, ja lopulta palaset loksahtavat kohdalleen

Paljon runonpätkiä, sitaatteja ja katkelmia eri kirjailijoilta ja runoilijoilta, joilta on joku läheinen kuollut, kuten: Anne Carson, Emily Dickinson, Denise Riley ja monet muut. Eniten kuitenkin on Walt Whitmanilta (1819 - 1892 yhdysvaltalainen runoilija, esseisti, journalisti ja humanisti)
- Kun sireenit viimeksi kukkivat pihamaalla,
ja suuri läntisen taivaan tähti
laski aikaisin yöhön,
Minä surin, ja suren yhä jokaisen kevään tullen.
      (Walt Whitman v. 1865 ote runosta " Kun sireenit viimeksi kukkivat pihamaalla")

Viestejä:
7. joulukuuta:
- Rakas Äiti, emmekö voisi joskus skypettää tai puhua jollakin toisella tavalla?
    Minulla on teitä kova ikävä, enkä malta odottaa kahdenksanteentoista asti.

Unia:
- Carl on teljetty jääkylmään pimeään kellariin. Hänet on teljennyt sinne nuori mies. Saamme tietää että Carl ei pääse koskaan valoon.
          (7. uni  16.5.2016)

Carl on puhunut aina kuolemasta, myös jo lapsena ja sanoo 5-vuotiaana v.1994:
- Kun kuolen, en halua että minut poltetaan, haluan että minut haudataan syvälle hautausmaan multaan.

Ja vuonna 2015, kun perhe puhuu Carlin isoisän isän kuolemasta:
- En pelkää kuolemaa. En ole koskaan pelännyt. Haluan että minut haudataan. Tahdon kuulua suureen kiertokulkuun. Rakastan luontoa, haluan olla sen osa.

Kerran  4-vuotias Carl  oli istunut piilossa pihan vanhassa magnoliapuussa  ja äiti kuuli pojan puhuvan itsekseen:
- Kun kuolen, haluan, että minut haudataan isoäidin magnoliapuun alle.

Perhe istutti Carlin haudalle magnoliapuun.   
          Carl Emil 1989 - 2015

Tätä kirjaa en voi arvostella, en pisteyttää, en puhua sanoista, en tekstistä enkä tarinasta. Ainoa mitä voin ja haluan sanoa:  Katriina Huttunen: Kiitos mahtavasta suomennoksesta!

Kirjan luettuani olin hiljaa, läsnä vain tunne ja omat kyyneleeni...


P.S.


Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin
anna se takaisin
anna se takaisin
minkä sait kuoleelta
kun kuollut oli elävä
kun kuollut oli sydämesi
anna se takaisin ruusulle,
mantereelle, talvipäivälle
pojalle, joka tarkkailee sinua 
hupun varjosta

Jos kuolema on vienyt sinulta jotakin
anna se takaisin
anna se takaisin
minkä sait kuolleelta
kun seisoitte sateessa lumessa
auringossa ja kuollut oli elävä
ja käänsi kasvonsa sinua kohti
kuin haluaisi kysyä jotakin 
mitä et enää muista ja myös hän
oli unohtanut sen ja siitä on
ikuisuus
nyt jo ikuisuus











Kommentit