Ari Räty: Varjomies




310 s. ilm. 2018
- kansi: Markko Taina
Tammi

- kirjaston kirja

Ari Räty, synt 1968 Lappeenranta
Kirjailija, työskennellyt veneenrakentajana, laituriyrittäjänä, vankilan työtoiminnan ohjaajana.

Esikoisteos Syyskuun viimeinen oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon saajaksi 2016








Se oli unohdettu. Nimetön.
Sen kätkijöillä oli ollut kiire; siksi merenpohjan virtausten tanssi väsytti köydet joilla se oli sidottu painoihin , ja niiden ote antoi periksi.

Rädyn toinen dekkari kertoo rikollismaailmasta, sen lainalaisuuksista ja lonkeroista jotka ulottuvat poliisiasemalta paljuselleihin ja oikeussaliin asti.
Tiedoksi, että paljusellissä ei ole vessaa, vaan vangeille annetaan palju, ämpäri, johon on tarkoitus tehdä tarpeet.
Paljusellejä ei ole Suomessa enää, nyt  vuonna 2018, ainakaan Ylen artikkelin mukaan (17.12.2016)

Tekstissä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta, mutta...
Ensinnäkin kuvailuja on paljon:
- Uimarantaa ei ole raivattu näin pitkälle - hiekalla ja hiekan seassa on litistyneen kananmunan kokoisia sileiksi kuluneita tummia kiviä joiden lomaan aallot murtuvt hiljaa huokaisten, ja siellä täällä näkyy isoja pyöreäreunaisiksi hioutuneita lasinsirpaleita. Kivet liikkuvat toisiaan vasten, helisevät vaimeasti. Hiekka niiden alla kihisee kun vesi kohoaa ja vetäytyy taas.

Pitkiä kuvailut ovat tekstistä irroitettuina ihan kauniita, mutta jotenkin eivät tässä määrin sovi dekkariin, jonka on tarkoitus on karski. Vai onko?
Nuoruuden kuvauksissa Räty on hyvä. Harmi ettei niitä ollut enempää.

Tunnustan, että olin aika pihalla lähes koko kirjan ajan, loppupuolella pääsin vähän kärryille. Ihmisiä on paljon ja joillakin on useampi nimi (Dimitri = Dima = Idiootti), tai miksi reportteri Toni Kuivamaasta on tullut Toni Sonora? Jospa henkilöitä olisi ollut vähemmän ja heidän roolejaan olisi syvennetty? Varjomies?
Juoni  ja aikajanat poukkoilevat sinne tänne. Miksei ole jaoteltu selkeämmin? Välillä ollaan lapsuudessa, nykyisyydessä, vankilassa, unessa, kasinolla, Milanossa, Suomessa tai muuten vain menossa.
Kirjassa käytetty kieli on jakautunut kolmeen osaas: kuvailevaan, normaaliin ja kiroilevaan v-sanaiseen ja kieliopillisesti väärään:
- Mulla ei oo ihmeellisempää tekemistä paitsi perjantaisin kun pitää siivoo..

Ymmärrän, että kirjailija hakee tällä viimeisellä kielellä autenttisuutta. Joo, jotkut ihmiset todella puhuvat nykyään näin. Itseäni häiritsee, ei voi mitään.

Kirjassa oli lupaavat ainekset ja niistä olisi saanut hyvän dekkarin, mutta se olisi vaatinut lisää toimitustyötä. Ei ollut minun kirjani, tarina ei auennut. Luin kirjaa kahden päivän aikana, joten tapahtumat olivat kyllä muistissa, muttei se auttanut. Monta kysymystä jäi ilmaan.
Toivottavasti joku muu saa kirjasta enemmän irti.
Näin tällä kertaa.

P.S.
En muistanut mikä on rekyyli, josta kirjassa jonkin verran kirjoitetaan.
Rekyyli on aseen laukaisusta syntyvä luodin liikesuunnan suhteen vastakkainen liike, eli potku. Puhutaan "paljonko ase potkaisee." (Wikipedia)


Kommentit