Annamari Marttinen: Korsetti

339 s. ilm. 2018
-kansi: Markko Taina /Tammi
Kustannusosakeyhtiö Tammi
- kirjaston kirja

Annamari Marttinen: synt. 1960 Lappeenrannassa, jossa myös asuu.
Kirjailija ja turvapaikanhakijoiden suomenkielenopettaja ja kirjoittamisen ohjaaja.
Kirjoittanut 9 kirjaa vaietuista aiheista, kuten uskomushoidoista, huumeista, erosta jne.
- Harrastaa monipuolista liikuntaa, mm. joogaa. Pitää italialaisesta ruuasta ja pähkinäsuklaasta.




Olin kuin perhonen, olin vapaa, värikäs ja kaunis, olin syntynyt.

Näin ajattelee täysi-ikäiseksi tullut Pauli Lehtinen kun tyttöystävä Meiju haluaa pukea ja meikata Paulin naiseksi. Pauli on kuitenkin jo pikkupoikana tunkenut itsensä komeroon ja pimeässä hapuillut käsiinsä äitinsä alusvaatteita.

Meijun vintiltä löytyy laatikosta korsetti, joka päätyy Paulin vaatteiden alle piiloon ja myöhemmin kotona kokeiltavaksi .
- Paita kinnasi korsetin päällä, mutta olo oli jos mahdollista vielä euforisempi kuin vintillä.
Kuin olisin saanut tutin. Suuren monivärisen tikkukaramellin. Markkinapallon. Hattaran, Jäätelötötterön. Enemmän.

Marttinen on jälleen kerran tarttunut vaikeaan ja vaiettuun aiheeseen. Pauli on nuoresta pojasta lähtien tuntenut vetoa naiseksi pukeutumiseen, eikä halu ole hävinnyt iän myötä.
- Katsoin kaikki alusvaatesivut läpi, sivelin joitakin liivejä sormillani ja kuvittelin miltä ne tuntuisivat, tunsin liukkaan kankaan ja hakasten kohoumat.

Kirja on kuin dekkari, josta tietysti puuttuu genrelle ominainen jännitys ja rikokset, mutta tarina etenee niin huikeasti, että on pakko saada selville miten Paulille lopulta käy. Jatkaako tämä kotona pukeutumista vai rohkaistuuko tulemaan kaapista ulos. Entä seurustelukumppanit, olisiko avioliitto mahdollinen, mitä ajattelisivat ystävät ja ympäristö? Uskaltaisiko ikinä kertoa kenellekään ja jos kertoisi niin mikä olisi vastaanotto?
- Kukaan ei halua minua tällaisena kuin olen. Koko loppuelämäni tulee olemaan elämistä valheessa tai elämistä yksin.

Toiselle ihmiselle kertomisen halua on, mutta pelko on koko ajan läsnä, Mieli tekisi, muttei uskalla.
- Miten hyvä olisi kertoa, ihan vain sanoa se, yksi lause...
- Avaan vaan suun ja annan sen tulla ulos. Muutaman kerran aloitin jo, avasin suun. Äännähdin jotain. Kuten mä...tai tota... tai mmmmhh.

Marttinen on todella hyvin päässyt tranvestiittimiehen rooliin ja pään sisälle. Ajattelinkin kirjaa lukiessani, että miten se on mahdollista, kunnes netissä törmäsin Etelä-Saimaa -lehden haastatteluun, jossa kirjailija kertoo Riina Nokso-Koiviston haastattelussa mm. näin:

Romaanin aihe putosi hänen syliinsä paikallisessa poetry jam -illassa, jossa lavalle nousi Mimmi Makunen, lappeenrantalainen transvestiitti. Makunen oli pitkään halunnut kirjoittaa oman tarinansa, muttei ollut onnistunut siinä. Tästä Marttinen innostui. Korsetti ei ole Makusen tarina, vaan Marttiselle jätettiin taiteellinen vapaus. Niinpä tapahtumat ovat kirjailijan keksimiä.

Lisäksi Marttinen  ystävystyi Makusen kanssa ja näin tuli tilaisuuksia  haastatella Makusta sekä seurata läheltä tämän elämää.

"Minua eivät niinkään kiinnosta teemat, joista puhutaan, vaan aiheet, joista  vaietaan," toteaa Annamari Marttinen.

Todella hyvä ja mielenkiintoinen kirja. Suosittelen!
Pisteeksi i:n päälle kirjassa on yksinkertainen, mutta tyylikäs kansi, josta kiitos kuuluu Markko Tainalle.

P.S. Lyhyesti sanottuna transvestisuus on miehen tai naisen sisäinen tarve eläytyä vastakkaisen sukupuolen rooliin mm, pukeutumalla ja meikkaamalla tälle sukupuolelle tunnusomaisesti ja muuttamalla elekieltä sen mukaisesti. Transvestisuus alkaa yleensä jo lapsuudessa tai varhaisessa murrosiässä ja on pysyvä ominaisuus, jonka intensiteetti saattaa vaihdella, mutta joka ei koskaan katoa pysyvästi
Suomessa on 50 000 tranvestiittiä eli tiittiä, kuten kirjassa kirjoitetaan.
(P.S:n lähteet: Transtukipiste ja Wikipedia).

Kommentit