Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut


Luiz Ruffato: Lissabonissa muistin sinut
133 s. suom. ilm. 2018
Estive em Lisboa e lembrei de voce, 2009
- suomennos: Jyrki Lappi-Seppälä
- kansi: Istockphoto
Into Kustannus Oy
- kirjaston kirja

Luiz Ruffato
synt. 1961 Cataquases/ Brasilia
kirjailija ja runoilija





Muistamatta
sinua elän
loistavassa
Lissabonissa
     (Xutos & Pontapes)

Alussa Ruffaton huomautus: Tämä on vain kevyesti editoitu versio kaikesta siitä, mitä Sergio de Souza Sampaio (s. 7.8.1969 Cataguases, Minas Gerais) kertoi neljän lauantai-iltapäivän aikana äänitetyissä istunnoissa.

Kirja kertoo nuoresta Sergiosta (tutuille Serginho), joka lähtee pienestä brasilialaisesta kylästä Portugaliin paremman elämän toivossa. Onko elo Portugalissa sitten kuitenkaan yhtään sen helpompaa?

Erikoista, mutta kirjassa on vain kaksi lukua: Kuinka lopetin tupakanpolton ja Kuinka aloitin tupakanpolton uudelleen.
- Tohtori ohjeistaa: "Kun sinulla nyt kerran on lomaa, vedä kunnon kännit ja kisko samalla tupakkaa niin paljon kuin jaksat, niin olet seuraavana päivänä sellaisessa krapulassa ettet varmaan voi edes sietää tupakansavua."

Sergio osoittautuu myös aikamoiseksi naistenmieheksi, mikä ei välttämättä ole aina hyvä juttu. Eräänkin kerran sai juomalasin päähänsä (kolme tikkiä) ja toisella kertaa oli juonut appelsiinimehua, johon oli sekoitettu likavettä. Ei ollut naisen äiti yhtään sen mukavampi, vaan kiusasi mm. heittämällä kuumaa vettä Sergion äidin kanojen päälle.

Sergion elämä on sen verran värikästä, että lopulta pinna palaa ja kypsyy päätös muuttaa ulkomaille, Portugaliin.
Sergiolla ei ole liiemmin matkustamiskokemusta.
- "Miten Portugaliin matkustetaan?"
- "Lentokoneella, kuinkas muuten."
- "Millainen lentokone on sisältä?"
- "Ahdas."
- "Ja tarvitaan passi."
- "Passi??"

Sergion lähtö on niin iso asia pienellä paikkakunnalla, että taksimieskin on pannut päälleen liivipuvun solmioineen. Saattoväki itkee, taputtaa, kättelee, jakaa neuvoja ja viheltää.

Sergio pääsee lopulta Portugaliin, mutta Lissabonissa onkin toisenlaista mitä Sergio on ajatellut. Elämä onkin selviytymiskamppailua.  Työpaikan saanti on vaikeaa ja rahat niin loppu, että täytyy luopua aamiaisesta ja päivällisestä. Mahan kurina pitää hereillä yökaudet. Englantiakin pitää opetella:
- Hau aar juu, kan ai help juu, gud miil, gud prais.

Onnistuuko Sergio löytämään työtä voidakseen lähettää rahaa kotiväelle, tai palaamaan kotiseudulleen rikkaana miehenä?

Paitsi, että kirjassa on vain kaksi lukua, niin virkkeet ovat tosi pitkiä, puoli sivua, sivu. Alkuun oli jopa vaikea lukea, mutta kummasti tyyliin tottui.
Ihmettelin myös tekstissä olevia lihavoituja sanoja, joissa ei näyttänyt olevan mitään logiikkaa.
- ...nousin typertyneenä linjuriin, jäin pois Santa Apolônian pysäkillä...
- ...sovimme lounastapaamisesta maanantaina, jolloin minulla oli lakisääteinen viikkolepo...

Kaikista omituisista kirjoitustavoista huolimatta pidin tästä pienestä kirjasta. Tarina vei mukanaan alusta loppuun asti ja kun viimeinen sivu koitti en olisi halunnut tarinan vielä loppuvan.

P.S. Luiz Ruffano on itse kokenut kodittomuuden Sao Paulon kaduilla.





Kommentit

  1. Sama täällä: minäkin lopulta pidin tästä kirjasta, vaikka aluksi Ruffaton kirjoitustyyliin tottuminen otti aikansa. Myös noita lihavointeja ihmettelin. Mutta tarina tempasi mukaansa!

    VastaaPoista
  2. Aiemmatkin kirjat alkoivat kiinnostaa.

    VastaaPoista
  3. Alkoi nuo lihavoinnit kovasti kiinnostaa ja se, mitä merkityksiä niille keksisin. :D

    VastaaPoista
  4. Sanopas muuta. En ole ennen tuollaiseen tehokeinoon törmännyt.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti