Eeva Vuorenpää: Kaksi rantaa


Eeva Vuorenpää: 
Kaksi rantaa
352 s. ilm.2018
graaf. ulkoasu: Taittopalvelu Yliveto Oy
Minerva
- kirjaston kirja

Eeva Vuorenpää,
eläkkeellä oleva kirjailija, tv-ohjaaja, käsikirjoittaja






Kaksi rantaa on Vuorenpään viides romaani, joka kertoo suomalaisten Amerikan-siirtolaisuudesta 1920-luvulla. Aiheen romaanille antoi Vuorenpään tädin elämä. Kirja on osin fiktiota ja osin faktaa ja kertoo myös rakkaudesta.
Päähenkilönä  on Hanna Maria Kuitunen, joka 17-vuotiaana lähtee New Yorkiin. Hanna on vaatimattomien olojen ja yhdeksänlapsisen perheen toiseksi vanhin tyttö pienestä kirkonkylästä.

Päästyään perille New Yorkiin Hanna saa työtä ensin Plazan keittiöstä, jossa on Italiasta, Unkarista, Norjasta ja Englannista tullutta väkeä, joka kotoisin yhtä vaatimattomista oloista kuin Hannakin.
Pikkuhiljaa tyttö oppii kieltä ja tutustuu muihin suomalaisiin siirtolaisiin, joiden kanssa viettää aikaansa. Vapaa-ajan vietto on kovin tervehenkistä, käydään kirkossa, raittiusseurassa tai korkeintaan elokuvissa, jazzklubilla tai tanssimassa Suomi-haalissa (haali=seurojentalo).

Sosialismikin yrittää nostaa päätään ja keittiössä kuulee kaikenlaista.
No, onhan tää maailma niin epäoikeudenmukainen paikka. Osa ihmisistä vain juhlii ja nauttii elämästään, toiset tekee kaikki niitten eteen, passaa ruuat, korjaa paskat. Kyllä sunkin plikka pitäs herätä tosta unelmoinnistas ja kattoa totuutta silmiin.

Myös joulu sai Hannan ihmetyksen valtaan.
...ikkunoista loistivat kullalle ja hopealle läikehtivät joulukuuset, ovia ympäröivät ruusukkein koristellut havuseppeleet. Kadulla tulvahtelivat herkulliset jouluiset ruuantuoksut. Kaikkialla rikkaissa perheissä paistettiin kalkkunoita ja keitettiin puddingia.

Tietysti Hanna myös ihastuu
The sky is blue, the night is cold, the moon is new, but love is old...

Nuori Hanna ikävöi usein Suomea, sukulaisiaan ja luontoa. Tällöin tyttö vaeltaa Keskuspuistoon Betesdan lähteelle New Yorkin enkeliä tapaamaan.
Hän ei saanut katsettaan irti enkelistä. Sen lempeä vahva läsnäolo tuntui lohduttavalta.

Muutamia vuosia kuluu ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Lopulta nuoren Hannan on päätettävä, jäädäkö Amerikkaan vai palatako takaisin Suomeen. Vaakakupissa kaksi kovin erilaista maailmaa. Voittaako koti-ikävä?

Tämä oli ensimmäinen lukemani Vuorenpään kirja ja pidin. Teksti kulkee soljuvasti ja tarina on hyvä. Pidin myös kielestä, jossa on sekaisin vähän kaikkea: mister ja misis, köksä, tiatopuolinen, taivaanraapijoiden rakentaja, katuvaunu jne.
En ole kovin paljon lukenut suomalaisten siirtolaisten arjesta Amerikassa, joten tämä oli minulle avartava lukukokemus. Hyvä kirja, pidin.

P.S. Mustikkapöperön muistan lapsuudestani kun käytiin sukulaisissa Oulaisissa. Mustikkapöperössä on mustikoita ja talkkunaa. En lapsena tykännyt siitä ja niinpä päätin kerran aikuisena kokeilla. Ostin varta vasten talkkunaakin. Jäi syömättä.

Kommentit