Katrine Engberg: Isola, 363 s. / kesto: 10 h 32 min. - 5. osa /4. suomennos Kööpenhamina /Werner & Kørner -sarjaan - suom. ilm. 2022 - alkup. ilm. 2020 - suomennos: Sirpa Alkunen - kannen suunnittelu: Venla Koski - Storytelin äänikirja - lukija: Markus Niemi - Otava
Äänikirjan esittelyteksti kustantajan sivulta:
Olen nyt lukenut kaikki neljä suomennosta, mutten ole vieläkään oikein vakuuttunut. Kööpenhaminalainen rikostutkija Jeppe Kørner ongelmineen ja rikosylikonstaapeli Anette Werner, jolla menee paremmin. Sekä Esther de Laurent, jonka alkuperäinen osuus tarinoissa ei ole vieläkään selvinnyt. Epäilin aiemmin, että asiaa on saatettu valottaa toisessa, suomentamattomassa osassa.Tanskalainen kirjailija, näyttelijä ja entinen tanssija, koreografi
Katrine Engberg, synt. 1975 Kööpenhaminassa, jossa myös asuu.
Jeppe Kørner & Anette Werner-sarjaa on myyty 20 maahan.
*********
suomennetut teokset:
Jeppe Kørner & Anette Werner- (Kööpenhamina-) sarja:
1. osa Krokotiilinvartija 2019 - 3. osa Lasisiivet 2020 - 4. osa Harhalaukaus 2021 - 5. osa Isola 2022
Linkit edellisiin osiin:
Lasisiivet, 2. suom. osa
(Bonuksena Ahnhemin: X tapaa kuolla)
..................
Äänikirjan sisältötieto kustantajan sivuilta:
Älä näytä kasvojasi
Anne Mette Hancockin Kaldan & Schäfer -sarjan toinen osa on hermoja raastava trilleri mystisesti kadonneesta pojasta ja kaikkialla tarkkailevista kasvoista
Nuori Lukas katoaa jäljettömiin matkalla kouluunsa. Toimittaja Heloise Kaldan kiinnostuu katoamistapauksesta ja haastatellessaan koulun henkilökuntaa törmää poliisiystäväänsä Erik Schäferiin, joka vastaa katoamisen tutkinnasta.
Tutkinnan edetessä Lukasin puhelin löytyy, ja sen valokuvagalleria paljastaa pojan olevan pakkomielteisen kiinnostunut pareidoliasta, ihmisen taipumuksesta nähdä kasvoja arkipäiväisissä esineissä ja asioissa. Yksi valokuvista herättää Kaldanin ja Schäferin mielenkiinnon. Onko kuva vihje pojan olinpaikasta?
Kaldan joutuu hylkäämään keskeneräisen juttunsa posttraumaattisesta stressistä kärsivistä sotilaista voidakseen keskittyä kokonaan kadonneen pojan tapaukseen. Mutta kun Lukasin katoamisen johtolangat alkavat osoittaa näiden sotilaiden suuntaan, Kaldan ja Schäfer joutuvat keskelle jotain todella synkkää ja vaarallista. Minne Lukas on kadonnut? Ja kuka tai mikä on ”Omenamies”, josta seudun lapset varoittavat toisiaan pelokkain kuiskauksin?
Alku lähti nihkeästi (prologin jälkeen) kun Heloisen lääkärillä käyntiä kuvaillaan turhan kauan ja perusteellisesti. Käynnin syytä käsitellään lisää myöhemminkin.
Heloisen ja Martinin suhteessa on vakavia ongelmia ja niitäkin puidaan turhan paljon. Myös muiden henkilöiden yksityiselämää runsaasti. Kaikenlaisia yksityiskohtia riittää.
Tarinan osiot eivät ole tasapainossa ja ne asiat, joista olisin halunnut tietää enemmän jäävät vähemmälle.
Lukaksen tarina on surullinen. Poika, jolla on ikävät vanhemmat. Mutta katosiko Lukas vain perheolojen takia? Löytyykö poika?
Selviääkö Omenamiehen tarina? Entä kuka googlettaa tietoja rotanmyrkystä ja miksi?
Sanoin ensimmäisen osan kohdalla, että saatan lukea sarjaa jatkossakin, mutta nyt en enää jatkosta tiedä. Ruumiskukka oli, jos ei nyt ihan huippu, niin luettavissa kuitenkin. Kasvojenkerääjä ei sitten oikein vakuuttanut. Tosin syynä saattaa olla se, että kuuntelin pätkissä. Sarja saattaa jäädä tähän, katsotaan. Silti kirja löytää varmaan lukijansa.
Mitä tulee kirjan lukijaan, Krista Putkonen-Örniin, niin minusta hän eläytyy tässä dekkarissa himpun verran liikaa.
P.S. Näetkö kasvoja kaikkialla? Kyseessä saattaa olla pareidolia, joka on kognitiivinen vinouma, jossa epämääräiset ja satunnaiset aistihavainnot muokkaantuvat yksilön mielessä selkeiksi ja merkityksellisiksi. Tyypillisesti ilmiö koskee kasvojen näkemistä, muttei rajoitu siihen. Kasvoja voi nähdä puissa, laudoissa, pilvissä, varjoissa, kankaissa ja melkeinpä missä tahansa. Pareidolia koskee myös kuuloa.
(Lähde: mm. Wikipedia)
On mielenkiintoista, miten joitakin sarjoja vain lukee jotenkin sisulla eteenpäin. Itselläni on nyt kolmatta kertaa lainassa Karin Slaughterin Vaikeneva vaimo. Olen pitänyt todella paljon Slaughterin aiemmista, siksi varmaan annan vielä kolmannen mahdollisuuden kirjalle johon en ole päässyt oikein sisään.
VastaaPoistaSanopas muuta, en ymmärrä. Minä olen pystynyt nyt heivaamaan Slaughterin kirjat. Ehkä joskus yritän uudelleen. Päätin, että kirjaan itselleni ylös kaikki "älä lue sarjat". Eihän niitä muuten muista.
Poista