Karina Sainz Borgo: Kolmas maa - proosa

 

Tulin Mezquiteen etsimään Visitación Salazaria, naista, joka sittemmin hautasi lapseni ja opetti minut hautaamaan muiden lapsia. Kävelin maailman loppun saakka, tai ainakin sinne minne uskoin maailmani loppuvan.

Karina Sainz Borgo: Kolmas maa, 272 s. - suom. ilm. 2022 - El tercer pais  2021 - suomennos: Satu Ekman - kansi: Sanna-Reeta Meilahti - Aula &Co

Kuvan alla oleva teksti aloittaa romaanin.

Angustias (suom. ahdistus) ja Salveiro Romero saivat kaksospojat, jotka syntyivät sydänvikaisina ja lasten yhteispaino oli alle kaksi kiloa. Lääkäri päätti leikata pojat kun nämä olivat kolme kuukautta vanhoja. Higinio ja Salustio selvisivät koettelemuksesta hengissä. 

Kulkutautien ja köyhyyden takia Angustias ei halunnut jäädä asuinkaupunkiinsa ja siksi perhe myy omaisuutensa ja Angustiaksen kampaamon tavarat. Vain pienet kampaajasakset jäivät. 

Perheellä oli edessään kahdeksansadan kilometrin taival, josta puolet oli käveltävä ja puolet matkattiin bussilla. Lopulta määränpää koitti ja Romerot pääsivät Mezquiten rajakylään, joskin monien tarkastuspisteiden kautta. Rajalla sotilas toivottaa perheelle Jumalan varjelusta ojentaessaan paperit.
- Niin minä, Salveiro ja lapset jatkoimme matkaa. Jumala ei vaivautunut varjelemaan meitä missään vaiheessa. 
Mezguite on täynnä laittomia siirtolaisia, jotka toivovat löytävänsä paremman elämän. 

Ensimmäisessä kyläpahasessa, itäisen vuoriston toisella puolella, molemmat kaksoset menehtyivät, ensin Higinio ja sitten Salustio. Vanhemmat käyttivät poikiaan kolmessa sairaalassa, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Lapset olisi haudattava, mutta Angustias ei halua jättää heitä ruumishuoneelle, vaan ottaa poikien pienet ruumislaatikot mukaansa.

Hätämajoituksessa ollessaan Romeron perheeltä ryövätään rahat. Millä lasten hautaus nyt maksettaisiin? 
Kolmekymmenen kilometrin päässä on rajaseudun suurin musta pörssi, jonne Romerotkin päätyvät. Sinne, Cucañan torille, naiset tulivat myymään hiuksiaan. Ikääntyneen naisen vanhoista kiillottomista hiuksista saa vaivaiset kaksikymppiä ja hyväkuntoisista ehkä jopa kahdeksankymppiä. Angustias saa seitsemänkymppiä, koska oli mennyt neuvomaan hiustenleikkaajaa ja lopulta itse nyrhinyt päänsä. 

Aluella on kuhinaa. Kauppa käy ja jotkut epätoivoisimmista naisista alkavat rahapulassaan myydä itseään rekkakuskeille. Toiset puolestaan kauppaavat roskasäilöistä löytämiään hedelmiä. Cucañassa kaikella oli hintansa:
lääkkeillä, kattiloilla, käytetyillä vaatteilla, salakuljetetuilla savukkeilla, hiuksilla, teko- ja kultahampailla, huonekaluilla, kodinkoneilla...

Käymälässä ollessaan Angustias kuulee kahden pakolaisen puhuvan naisesta, joka tekee vainajille hautakomeroita, auttaa kuljetuksissa eikä välttämättä ota edes rahaa. Tämän kuullessaan Angustias päättää lähteä etsimään naista. 

Aureflio Ortiz on Mezquite-nimisen kylän pormestari, jolla ei ole minkäänlaista auktoriteettia. Ortiz on kuudes pormestari, jonka vaikutusvaltainen Alcides Abundio oli järjestänyt virkaan. Alcides Abundio on Las Tolvanerasin maanomistaja, koko rajaseudun rikkain ja vaikuvaltaisin mies. Alcidesin isä Reinaldo Abundio oli aikoinaan rikastunut maksamalla maatyöläisten palkkiot pelimerkeillä ja harjoittamalla salakauppaa.
- Aseistetut sissijoukot hallitsivat jo silloin koko aluetta: sissit sieppasivat ja tappoivat ihmisiä hetken oikusta, perivät maan- ja tehtaanomistajilta veroja ja pestasivat riveihinsä maatyöläisiä, jotka alkoivat ansaita kivääri kädessä ja lunnaita vaatimalla enemmän kuin peltotöissä. 

Näin miehistä pikkihiljaa leivottiin palkkatappajia, jotka telotttivat ihmisiä huvikseen, hävittivät kyliä, varastivat eläimiä ja raiskasivat naisia. Sissit jättivät taajamien liepeille silvottuja raajoja merkiksi siitä, kuka seudulla määräsi. 

Angustias ja tässä vaiheessa hulluuden partaalla oleva Salveiro Romero saapuvat pahvilaatikkoineen El Tercer Paísiin eli paikkaan, jota kutsutaan Kolmanneksi maaksi. Siellä pariskunta  tapaa laittoman hautausmaan pahamaineisen hoitajan, Visitación Salazarian. Tämä on rutikuivan tontin ainoa elävä olento. 
Visitación on kaunis, reipas, uhkea noin kuusikymppinen nainen, jonka käsivarret olivat rotevoituneet hautojen hoidosta. Hän oli kuin tunkiolle harhautunut musta madonna.

Mikä Kolmas maa onkaan? 
- Portin takana levisi luvaton hautausmaa, jonne Visitación Salazaria hautasi vainajia vapaaehtoista korvausta vastaan ja toisinaan jopa ilmaiseksi.

Erinäisten tapahtumien jälkeen Angustias Romero jää laittomalle hautausmaalle auttamaan Visitaciónia.
Hautausmaan hoito ei ole helppoa ja lisäksi Aurelio Ortiz määräsi sulkemaan hautausmaan, joka sijaitsee sissien tavoittelemilla mailla. Mutta Visitación ei hevillä tähän suostu. Naiset joutuvat myös pitämään puoliaan palkkamurhaajia ja huumekauppiaita vastaan. 

Tarina kertoo muutamista henkilöistä, joista pääosassa ja -kertojana on Angustias Romero. Henkilöhahmot ovat erilaisuudessaan mainioita: on hyviä ja on pahoja ihmisiä. Ja on myös Crispolo, joka ei osaa syödä haarukalla eikä ollut koskaan istunut pöytäliinalla koristellun pöydän ääressä eikä käyttänyt lautasliinaa, mutta machetea mies osaa käyttää sekä pitää Abundion koirista huolta.
Pidin myös tarinasta, johon on kiedottu huhuja ja myyttejä, joita kiertävä laulaja Jairo levittää. 
Kirja sijoittuu Latinalaisen Amerikan syrjäseuduille, jossa väkivalta, korruptio ja prostituutio ovat arkipäivää. 

Sainz Borgo oli yksi Helsinki Litin (2022) kirjailijoista, jonka haastattelua erityisesti odotin. Valittavasti esiintyminen oli peruttu. Kävin vuonna 2019 Helsingin kirjamessuilla kuuntelemassa Sainz Borgoa kun hän kertoi edellisestä kirjastaan Caracasissa on vielä yö, jonka päähenkilö on 38-vuotias Adelaida Falcón.

Odotukset olivat siis hyvin korkealla Kolmannen maan kohdalla. Kirjailijalla on taito kuvata elävästi. En pettynyt. Rehevä ja hieno teos, jossa on hyvä tarina ja loistava suomennos, kiitos Satu Ekmanin. Lukekaa ihmeessä!

Simpukat ovat kuin ihmisiä: jotkut ovat kelvollisia ja toiset läpimätiä, mutta ihmisestä sen tietää kuumentamattakin.

++++++
Kirjailija, kulttuuritoimittaja
Karina Sainz Borgo, synt. 1982 Caracasissa Venezuelassa. Muutti vuonna 2006 Madridiin Nacional-lehden kirjeenvaihtajaksi.

************
Ilmestyneet suomennokset:
Caracasissa on vielä yö 2019 (esikoisromaani) - Kolmas maa 2022
plus kaksi suomentamatonta tietokirjaa

Vahva suositus myös tälle esikoisteokselle:

Kommentit