Elsa näkee 9-vuotiaana omin silmin, kuinka vieras mies tappaa yhden hänen poroistaan. Poronhoitajan tytär uhkaillaan hiljaiseksi kuin kipeänä muistutuksena siitä, että jo hänen syntyperänsä herättää muissa hehkuvaa vihaa.
Varkaus on villi ja kaunis joiku poronhoitajien elämäntavasta, ja vetävä romaani siitä mitä pohjoisessa todella tapahtuu. Poroja varastetaan ja tapetaan kylmäverisesti eikä poliisia tunnu kiinnostavan. Saamelaisten ja muiden asukkaiden väliset jännitteet voivat olla peräisin sukupolvien takaa.
Tapaus jättää Elsaan jäljen, ja muistaakseen sen hän kantaa mukanaan poronkorvaa. Suku kamppailee oikeuksiensa puolesta, mutta he huutavat tyhjään, ja epätoivo nousee pintaan."
Elsa on saamelaisen poronhoitajaperheen kuopus, joka on saanut oman poromerkkinsä. Elsa on yhdessä isänsä kanssa veistänyt merkin oman Nástegallu-poron korvaan.
Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi myös seitsemän vuotta vanhempi Mattias-veli
Yhdeksänvuotiaalle Elsalle oman poron kuolleena löytäminen on järkyttävä asia; nähdä verta ja vasa kuolleena. Muistoksi jää pehmoinen karvainen korva. Mutta vielä kamalampaa on, että Elsa näki kuka vasan surmasi ja että tekijä uhkasi lasta. Elsa pelästyy niin ettei moneen vuoteen uskalla puhua asiasta tai kertoa kenet oli nähnyt vaikka oli yleisesti tiedossa kuka porovarkaissa kävi.
Ensimmäisessä osassa vuonna 2008 Elsa on yhdeksän ja tarinan kertoja. Elsa vaikuttaa älykkäältä ja hitusen uteliaalta pikkutytöltä, jolla on suuret korvat. Näin ollen hän ei aina ymmärrä kuulemaansa.
Elsan äitiä ei pidetä täysverisenä saamelaisena, sillä tämä on eri sukupuusta. Saamelaiset ovat tarkkoja juuristaan.
Toisessa osassa, kymmenisen vuotta myöhemmin Elsa on jo aikuinen, mutta tuntuu ettei mitään edistystä ole vuosien varrella tapahtunut. Porovaras saa edelleenkin mellastaa, vaikka nimikin on koko ajan ollut tiedossa. Elsan perhe oli vuosien kuluessa tehnyt yli sata rikosilmoitusta, mutta yksikään niistä ei ole johtanut mihinkään. Elsa ja hänen veljensä Mattias alkavat olla epätoivoisia. Eikö porovarasta saada ikinä lopettamaan?
Sitten eräs henkilö kuolee ja porovarkaan ote alkaa lipsua. Näinköhän porot vihdoin jätettäisiin rauhaan ja varas otettaisiin kiinni?
Kirjassa on muutamia saamenkielisiä käsitteitä ja sanoja, jotka jotenkin vierivät kuunnellessa ohi. Onneksi osa niistä käännetään. Vain osa, mutta se ei haittaa, sillä suomennos on tehty niin hyvin. Tarinan henkilöt puhuvat myös suomea sekä meänkieltä.
Mielenkiintoinen kirja, jonka sanotaan olevan melkein rikoskirja ja sitä se onkin. Varkaus on saamelaisen Elsan kasvutarina. Elsalle porot ovat kaikki kaikessa, kuten myös saamelaisuus. Joillekin saamelaisuus on kirosana ja kohtelu on sen mukaista.
Varkaus kertoo myös toisesta saamelaisperheestä, jonka Hanna-äidillä on omat ongelmansa.
Kirja avaa itselleni vierasta saamelais- ja poronhoitokulttuuria. Tiedän, että saamelaisten ja ruotsalaisten välit hiertävät sekä että porovarkaudet ovat valitettavaa arkipäivää, johon poliiseilla ei ole aikaa (halua) puuttua. Elsa sanoo, että saamelaisille poron tappaminen on murha, mutta poliiseille vain varkaus, joka ei ole niin tärkeätä.
Vuosittain poroja katoaa ja niitä myös varastetaan korvamerkkejä väärentämällä ja nämä porot liitetään omien porojen joukkoon. Lisäksi poroja salakaadetaan ja lihat & sarvet myydään.
Muutama kirjan poronrääkkäyskuvaus oli aika järkyttävää kuunneltavaa.
Maisema- ja luontokuvaukset ovat hyviä ja teksti kaunista:
- Kuuset ja koivut taipuivat lumen painosta aivan kuin olisivat kumartaneet hänelle, toivottaneet hänet tervetulleeksi kotiin. Ihme, että ne tunnistivat hänet, vaikka hänellä oli hopeanharmaat kuuraiset hiukset ja uudet sukset.
Lopussa on kirjailijan kiitokset sekä suomentajan loppusanat. Helsinki Litissä Laestadius kertoi olevansa hieman peloissaan kirjansa suhteen, sillä porokysymys on niin tulenarka. Poronhoitajat ovat sanoneet, että heidän on ollut vaikeata lukea tarinaa.
Upea kansi, jonka tekijää en etsinnöstäni huolimatta löytänyt.
P.S. Pieni sattuma / yksityiskohta, joka liittyy Dekkariviikon toiseen kirjaan, nimittäin Christina Wahldénin Älä puhu kuolleista -dekkariin. Laestadius työskentelee Wahldénin Solnan-toimistolla ja koska Laestadius on saamelainen ja kuuluu Ruotsin alkuperäisväestöön, niin oli saanut lukea Wahldénin ensimmäisen kirjoitusversion ohjeenaan keskittyä alkuperäisväestön kuvaamiseen. Laestadiuksella ei ole mitään kytköksiä Australiaan.
+++++++
Kirjailija
Monika Ulrika Ann-Helén Laestadius, synt. 1971 Kiirunassa ja asuu Solnassa. Laestadius on saamelainen ruotsiksi kirjoittava kirjailija.
Varkaus on hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaaninsa, ja se perustuu tositapahtumiin.
*******
Ilmestyneet suomennokset:
Varkaus 2022
Varkaus valittiin Ruotsissa vuoden 2021 kirjaksi.
Tulossa: Laestadius on suunnitellut kirjoittavansa aiheesta trilogian. Toinen osa on jo loppusuoralla.
Nuortenkirjat:
Soppero-sarja (kertoo saamelaisidentiteettinsä kanssa kipuilevasta Agnes-tytöstä.)
Terkkuja Sopperosta 2017 - Hei söpö 2018 - Kukaan muu ei ole kuin sinä 2019 - Mieli kotiin 2019
Kirjailijalla on myös suomentamattomia teoksia.
Kirjakaupat nostavat esiin kesän lukusuosikkeihin kuuluvaa rikoskirjallisuutta viettämällä yhdeksättä valtakunnallista Dekkariviikkoa 6.6. - 12.6.2022
#dekkariviikko
Kommentit
Lähetä kommentti