Sisilian leijonat aloittaa kaksiosaisen tositapahtumiin perustuvan tarinan mahtavasta sisilialaisesta Florion suvusta. Floriot olivat yksi Italian rikkaimmista perheistä 1800-luvun lopussa, mutta ennen kuin siihen päästään kerrotaan miten kaikki oikein alkoi.
Ensimmäinen osa alkaa vuodesta 1799 ja loppuu vuoteen 1868.
Lokakuussa 1799 Bagnara Calabran väki herää yöllä:
-Maanjäristys nousee mereltä kuin huokaus ja kiilautuu syvälle yöhön. Se paisuu ja kasvaa, jyly repii hiljaisuden.
Myös Floriot heräävät: Paolo, hänen vaimonsa Giuseppina ja parin kuukauden ikäinen Vincenzo sekä Paolon veli Ignazio ja pikkutyttö, orpo Vittoria, joka on Paolon ja Ignazion veljen Franceson tytär.
Pelko taas uusista maanjäristyksistä saa Floriot lähtemään kylästä ja muuttamaan Palermoon. Giuseppina ei haluaisi lähteä, mutta Paolo vetoaa siihen, että vaimon ja lapsen on toteltava perheenpäätä. Taakse jää Giuseppinan myötäjäistalo ja muut omaisuus.
Vaimolta salaa Paolo ja lankomies Barbaro (myös Paulo etunimeltään) ovat jo avanneet Palermossa mauste- ja yrttikaupan, jonne myös Ignazio menee töihin. Tämä kauppa on suvun rikkauden alku. Varakkuus ei kuitenkaan ole tullut helpolla, ja vuosien mittaan on ollut kaikenlaisia esteitä ja vastoinkäymisiä. Rahasta on ollut pulaa sillä jotkut eivät maksa ostoksiaan ajoissa ja toisinaan vallitseva poliittinen tilanne hankaloittaa kaupankäyntiä. Merellä liikkuminen on vaarallista, tullimaksut ovat kohonneet, kaupalle on asetettu uusia rajoituksia, kolera niittää ihmisiä. Laivat eivät tuo uutta tavaraa, omaisuutta vaaditaan luovutettavaksi ja monta muuta estettä. Floriot sinnittelevät ja kasvattavat omaisuuttaan mm. tekemällä velkakirjoja, ja kun niitä ei lunasteta, saa suku muunlaista omaisuutta, kuten kiinteistöjä ja viinitarhoja.
Työn tekemisen ohella Florion miehet yrittävät päästä yhteiskunnan arvoasteikolla ylöspäin, mutta valitettavasti aatelisto katsoo heitä nenänvarttaan pitkin: hieltä tuoksahtelevia satamajätkiä.
- Olen raatanut itseni hengiltä, myynyt sieluni, mutta se ei riitä. Minua ei hyväksytä niiden joukkoon, jotka pitävät todellista valtaa, poliittista valtaa jolla on merkitystä.
Alusta asti on selvää, että suvun poika tulisi aina jatkamaan liiketoimia. Ensin Paolo ja Ignazio Florio ja sitten Paolon poika ja sitten tämän poika... Pojat kasvatetaan pienestä pitäen kaupankäyntiin, jotta heillä olisi valmiudet kun on aika astua johtoon. Uudella sukupolvella on rahaa ja he ovat saaneet opiskella ulkomaita myöten, lukea latinaa, englantia, ranskaa.
- Sinulle tulee olemaan hyötyä siitä, että osaat ratsastaa ja tanssia, niin kuin siitäkin, että matkustat ja näet maailmaa, sillä sinun ei pidä tyytyä Sisiliaan. Se on aatelisten elämää (...) ja sinne sinun on tähdättävä.
Floriot olivat vuosien varrella laajentaneet mm. viineihin, silkkiin, pitsiin, kaarnaa ja tonnikalaan. On Florion perheen ansiota, että meillä on tonnikalaa säilöttynä öljyyn sekä marsalaviiniä
Tarina loppuu vuoteen 1868, jolloin:
-... on syntynyt toinen poika. Nimeksi tulee Ignazio junior. Suvun jatkuminen ja Casa Florion tulevaisuus on turvattu.
Mielenkiintoinen kirja, joka sisältää historiaa ja paljon tapahtumia, niin kuin sukutarinalta saattaa odottaakin. Romaanin alussa on Florion perheen sukupuu, joka auttaa henkilöhahmojen muistamisessa, ja siinä että tarinassa on samannimisiä henkilöitä. Onneksi suomentaja käyttää eräissä kriittisissä paikoissa sukunimeä.
Sisällysluettelosta voi seurata millä tuotteella kulloinkin kauppaa käytiin. Plus, että otsikoihin on lisätty sananparsi:
- Silkki (kesä 1810 - tammikuu 1820) 'U putiàru soccu ave abbànìa. "Kauppias kehuu sitä tavaraa mitä hänellä on." Sisilialainen sananparsi
Paitsi bisneksistä kirjassa kerrotaan tietysti henkilöhahmoista. Miehistä, joilla on rinnallaan vahvoja naisia. Naisista, jotka tuohon aikaan vielä joutuivat sietämään kaikenlaista ikävää, kuten sovittuja avioliittoja. Giuseppina on naitettu Paololle ja avioliitto on rakkaudeton. Myöhemmin esiintyvällä Giulialla on toisenlaisia ongelmia Florion suvun kanssa.
Ihmissuhdeongelmat jatkuvat myös seuraavassa sukupolvessa, joten Giuseppinan ja Paolon pojalla on omat rakkaushuolensa.
Lukujen alussa kerrotaan myös lyhyesti (noin sivun verran) Sisilian historiasta:
- Jo vuonna 1796 Italiassa puhaltavat vallankumouksen tuulet, jotka ovat saapuneet erään nuoren ja kunninahimoisen kenraalin, Napoleon Bonaparten joukkojen mukana.
Tekstistä näkee, että Auci on tehnyt valtaisan taustatyön romaaniaan varten. Florion suku kiinnosti kirjailijaa niin paljon, että tämä luki kaikki sukua käsittelevät kirjat, jotka sai käsiinsä sekä penkoi antiikkiliikkeet ja kirpputorit löytääkseen johtolankoja. Kaikki kelpasi: vaatteet, marsalapullot, peltipurkit, kirjeet jne.
Kaunis kannen kuva, joka jatkuu takapuolelle:
Kustantaja kertoi kannen olevan sama kuin italiankielisessä alkuteoksessa. Upeuden on suunnitellut Giacomo Callo (art director) ja graafinen suunnittelija on Marina Pezzotta.
Hienoa, että alkuperäinen kansi on pystytty säilyttämään, sillä joskus suomalaisversioihin tehty paljon mitäänsanomattamampi kansi kuin mitä alkuperäisissä on ollut. (Lähes aina käyn katsomassa alkuperäisen kirjan kannen.)
Mielenkiintoinen opus, joka on sekoitus faktaa ja fiktiota. Kirjan oikeudet on myyty lähes 40 maahan.
Hän ymmärtää, että on rakkauksia, joita ei kutsuta sillä nimellä, mutta jotka ovat yhtä väkeviä, yhtä arvokkaita elää niiden tuottamasta tuskasta huolimatta.
+++++++
Kirjailija, erityisopettaja
Stefania Auci, synt. 1974 ja asuu Palermossa.
********
Ilmestyneet suomennokset:
Sisilian leijonat 2021 (osa 1.)
Toinen osa : L'inverno dei Leoni on ilmestynyt 2021 eli
tulossa: Leijonien talvi, ilm. syksyllä 2023
Ennen Sisilian leijonia kirjailijalta on ilmestynyt muutama suomentamaton teos.
Kuulostaa ihanan runsaalta teokselta, johon voi oikein uppoutua!
VastaaPoistaKyllä, sitä se on, runsas, mutta positiivisella tavalla. Kiva, että on tulossa jatkoa.
Poista