Hirvonen: Pikkukamarimusiikkia & Puukko: Mutkalukutaito - novellikokoelma

Kaksi pientä novellikokoelmaa (16 + 18 kertomusta): hyvin kirjoitettuja ja hauskojakin arkielämän tapauksia ja yllätyksiä. Niputin pienkustantamo Stresan kaksi kirjailijaa samaan päivitykseen. 

Ensimmäinen aistimus on freesian tuoksu, pian sen jälkeen hiljainen barokkimusiikki kaiuttimista.

Maritta Hirvonen; Pikkukamarimusiikkia, 121 s. - ilm. 2021 - ulkoasu ja taitto: Maria Carole - kuvat: Maija Kanerva - Stresa Kustannus osk. 

Pienessä kirjassa on kuusitoista lyhyttä kertomusta ja jo sisällysluettelosta näkee monen olevan musiikkiaiheisia: Chanson d'amour, Für Elise, Ylösnousemussinfonia ja muutamat muut. 

Für Elise
-Huomaamatta oli hinta kaksinkertaistunut, noussut 40 000 puntaan, mutta eivät he välittäneet, sillä pitihän vaurauden jossakin näkyä, mersun ja flyygelin lisäksi.

Nousukaspariskunta Ritva ja Osmo Kakko ovat järjestäneet hienon tilaisuuden ja musikanttikin oli tilattu avaamaan tilaisuus. Rouva on käynyt kampaajalla ja pukeutunut paljeteilla koristeltuun kuninkaansiniseen iltapukuun. Kaiken kruunaa pirskahdus maailman kalleimmaksi sanottua hajuvettä. 
Tilaisuus oli järjestetty, jotta Kakon pariskunta voisi esitellä huutokauppaostoksensa. 
- On Ritvan kanssa Lontoosta haettu, huutokaupasta...ei oo toista maailmassa. Niin että voitas nyt skoolata ja vihkiä se kalju...äh, siis... kihara. Kehyksiin pantu, ihka aito hiustupsu ittensä Peethoovenin päästä.

Huutokauppakiharalla oli kyllä aitoustodistus, mutta poika on sitä mieltä, että kannattaisi teettää DNA-tutkimus. Ihan vain arvoa nostamaan. Näin tehdään. Vastaus saapuu:" Lähettämänne näyte sisältää...
Enpäs kerrokaan, jää lukijalle yllätykseksi. 

Toisessa esimerkissä tehdään vaihtokauppaa: Oman lelun päivä.
- Ainoa esine, mitä elämässä olen koskaan halunnut, ettekä te välittäneet. Koskaan.

87-vuotias eläkkellä oleva konservatorion säestyksen lehtori asuu nykyään Orvokkikodissa. Rouva käy edelleen permanentissa ja pukeutuu palvelukodin lounaalle vaaleanharmaaseen helminapein koristeltuun jakkupukuun.
Eräänä päivänä vanhuksen tytär saa soiton. Pitäisi saapua Orvokkikotiin keskustelemaan äidistä. Äiti istuu huoneessaan ja piilottelee jotakin shaalin alla. Keskustelussa käy ilmi että äidillä on piilossa jotain jonka on ottanut pikkupojalta hiekkalaatikolla. Jotain sellaista, jota äiti oli kymmenvuotiaana kadehtinut pikkuveljeltään ja toivonut sellaista joka joulu ja 60-vuotis- ja 70-vuotispäivänä. 

Tietysti äiti joutui palauttamaan pikkupojan tavaran ja tuli suru puseroon. Nainen keksii:
- Olisko tässä minkäänlaista kompromissin mahdollisuutta, kysyn pojalta.
Kävihän se, mutta poika asetti oman ehtonsa. Mikä mahtaa olla? Enpä paljasta sitäkään. 

Kolmannessa esimerkissä seurataan tarhaikäistä Pirkko-Liisaa: Puolijuoksua.
- Koko kesä siitä on puhuttu. Että vähän ennen kuin isoimmilla lapsilla alkaisi koulu, olisi suuri Tammelantorin tempaus, jossa lapset kisaisivat potkulaudoillaan, ja palkintona olisi karkkia ja kuvakirjoja.

Pirkko-Liisa on harjoitellut koko kesän naapurin poikien kanssa. Pirkko-Liisa on päättänyt voittaa, vaikka pieni onkin. Koska jalat ja kaikki muu on lyhyttä, niin pitää hallita käännökset. 

Tempauspäivänä äiti pakottaa Pirkko-Liisan pukeutumaan kellohelmamekkoon, pitsipolvisukkiin ja kiiltonahkakenkiin. Mahdollisimmat huonot vermeet kilpailua silmällä pitäen. 

Perillä tapahtuu jotakin hirveätä. Veikko-setä ottaa auton takaluukusta nukenvaunut. Miksi ihmeessä? Eikö Pirkko-Liisa saakaan osallistua potkalautakisaan, jota varten oli harjoitellut koko kesän, jopa salaa. Miten käy? 

Stresan sivuilla kirjasta sanotaan näin:" Lyhyen naisen lyhyet tarinat on kirjoitettu leikisti mutta tosissaan. Kivasti sanottu! Monet tarinoista liittyvät musiikkiin, mikä ei olekaan ihme, kun tietää, että kirjailija on tehnyt leipätyönsä musiikin parissa. Mukana on myös oivaltavia ja hauskoja tarinoita arkielämästä. Ja monessa kertomuksessa on yllättävä loppu.

Nopeasti luettu kokoelma, jossa vähän sivuja ja teksti isolla fontilla. Kiitos muuten siitä, huononäköisempi kiittää. 

Hienot kannet, jotka jatkuvat etu-ja takaliepeessä, kuva alempana tekstissä. Löysin netistä kannen tekijän (kuvataitelija Maija Kanerva) blogin, jossa kertoo mm. "Yhdessä  novellissa esiintyvä puinen pikkukamari eli huussi on kansikuvassa keskellä Pispalaa, taivaalla iso oranssi kuu ja sudenkorentoja. "
Pidin myös jokaisen novellin ohessa olevasta pikkukuvasta. 


Tällaisia luulin ja toivoin olevan myöskin alleolevassa Pirjo Puukon Mutkanlukutaito-teoksesssa, mutta eipä ollut.

P.S. Kustantamon sivuilla sanotaan sivumääräksi 221 s. mutta kyllä se on vain 121 s. Sellainen sadan sivun lipsahdus. 

P.P.S. Jos taide kiinnostaa, niin kannattaa kurkata Maija Kanervan blogia, jossa on paljon taidetta, mm. veikeitä kissapiirroksia tai paljon muitakin aiheita. Linokissa / Linocat

Sterben werd ich, um zu leben. Minä kuolen jotta voin elää, kuuluvat Ylösnousemussinfonian viimeiset säkeet.

++++++
Kirjailija, eläkkeellä oleva Tampere Filharmonian intendentti
Maritta Hirvonen, syntynyt 1951 Tampereella ja asuu Nokialla. Hirvonen on kirjoittanut eläkepäivinään jo viisi kirjaa. Hirvonen on yksi pienkustantamo Stresan perustajajäsenistä.

Kävin Tampereen kirjamessuilla joulukuussa 2021 kuuntelemassa kun Stresa Kustantamon kirjailijat kertoivat kirjojensa kansista ja kuvista & piirroksista. Ylläolevassa  kuvassa Maritta Hirvonen kertoo Pikkukamarimusiikkia -kirjan kuvista. Kuvassa kirjailija näyttää miten kansikuva jatkuu sekä kanteen että takapuolelle. Todellisuudessa kuva jatkuu myös takakanteen sekä etu- ja takaliepeisiin. Kuva alla. 


*******
Ilmestyneet teokset:
Aika riisua maski 2012 - Seiso vankkana suomalainen: kertomuksia suvusta 2018 - Hämäränmaassa valon syvyys 2020 (Jouni Kaipaisen elämäkerta) - Komediantit 2020 - Pikkukamarimusiikkia 2021

Tulossa: Aikaviivoja, rakkautta - Ruth Matson ja Usko Meriläisen tarina ilmestyy huhtikuussa 2022

Linkki edelliseen teokseenKomediantit
 ..............

Vesi leikkii pyörteinä laivan kylkijuuressa. Teräs kohtaa taipuisan veden, joka syöksähtää liikkeelle, ja synnyttää kauniita kuvioita.

Pirjo Puukko: Mutkanlukutaito, 135 s. - novellikokoelma - ilm. 2017 - kansi: Amelia Nyman - Streesa Kustannus osk. 

Novellikokoelmassa on kahdeksantoista kertomusta, jotka kertovat arkielämän ihmisistä  ja heidän toimistaan sekä ihmissuhteista, joissa eletään ja koetaan elämää erilailla. Novellit on jaettu kolmeen osaan: 1. Missä kaksi ihmistä, siellä kaksi maailmaa 2. Asiat väistävät suunnitelmia 3. Vinoja katseita.

Suosikkinovellini on nimeltään "Omanapuun oksat"
- Ei jumakauta Tiina, nyt se äijä sahaa meidän omenapuun oksaa.
Tiina ja Antti olivat muuttaneet omakotitaloon ja jo kuukauden kuluttua alkoi epäsopu naapurin Tuomon ja hänen Aune-vaimonsa kanssa. Kaikenlaista huomautettavaa riittää. On komposti (joka on oikeasti risukasa) on liian lähellä naapureiden tontin rajaa.
- Lokakuussa Antti kieputti rullalle tonttirajaa pitkin kulkevan, ruosteisen metalliaidan rumiluksen.
- Mitä nää meet sitä repimään, kun alkuperäisen asukkaan kanssa varta vasten se siihen laitettiin. (..) Sen on tarkoitus pitää koirat omalla tontilla. - Eihän meillä ole koiraa (eikä ole naapurissakaan).

Entäs sitten kun Tiina ja Antti alkavat loimuttaa pihalla lohta? 
- Aune on allerkinen kalalle. Se saa kauheet oireet pelkästä paistosavusta eikä pysty hengittämään.

Valituksen aiheet eivät vain ota loppuakseen. Lastenhuoneesta kantautuva musiikki aiheutti Aunelle migneerin, pihavalot saattoivat aiheuttaa näön menetyksen ja niin edelleen. Mikä olikaan Tiinan ja Antin vastaveto hankalille naapureille? Enpäs kerro sitäkään. 
Huumorilla höystetty novelli, joka sai pohtimaan, että näinhän saattaa monelle omakotiasujalle käydä. Naapureitaan pääsee harvoin itse valikoimaan. 

"Viileyden vuoksi"
- Aamupäivä menee jotenkuten mutta kun lämpötila jatkaa kohoamistaan, alkaa hengittäminenkin olla tuskaista. Viilennystä on saatava.
Kesän helle jatkuu ja Elnalla on kuuma ja jalatkin turvoksissa. Mikä avuksi? Kylmäkallet lattialle ja niiden päällä tamppaamista. Auttoiko? Ei oikein. Pitäisi keksiä muuta. Jospa siirtyisi istumaan kylmäkellariin. Eihän siellä kehtaa istuskella, mitä ihmiset ajattelevat. Mutta, mutta. Elna ei olekaan ainoa, joka on keksinyt tämän viilentymiskeinon. Myös Aili on keksinyt saman ja rouvat päättävät ruveta yhdessä käymään kylmäkellarissa ja mukaan voisi ottaa jotain naposteltavaakin. 
On kuitenkin joku joka ei lainkaan pidä naisten tempauksesta.

Yksi esimerkki vielä ja sitten saatte ihan itse lukea nämä oivaltavat kertomukset.
"Kosto"
- Mietin jo yöllä kostoa. Sen suloinen happamuus hiipi iholla ja aivot työskentelivät silppurin tavoin.

Siirin ja Tuuren piti juhlia miehen syntymäpäiviä, mutta Tuure oli aloittanut juhlimisen jo edellisenä iltana. Siiri suuttui ja päätti lähteä ystävättärensä kanssa Suomenlinnaan juhlimaan ilman Tuurea. Kostoksi Siiri oli tyhjentänyt jääkaapin oluineen päivineen sekä ottanut miehen kotiavaimen. Vara-avainta ei ole ja puhelinkin on sammutettu.
Naiset viettävät mukavan päivän auringosta nauttien. Tulee kotiinlähdön aika ja Siirille käy vahinko, jossa menettää laukkunsa. Mitä tehdä? Ystävätär auttaa, mutta kotiovella on soitettava summeria. Kotona tuoksuu ruoka. Miten se on mahdollista?

Mukavia, paikoin humoristisia kertomuksia tavallisista ihmisistä, joille tapahtuu erinäisiä asioita. Sellaisia, joita saattaisi tapahtua kelle vain.
Kieli on leppoisaa ja tekstit hyvin kirjoitettuja ja sujuvia tarinoita. Huumori kukkii.
Miinusta annan kirjan fontista, joka on aivan liian pientä. Novelleina pystyin lukemaan, mutta romaanina ei onnistuisi. 

Toivoin niin, että kirjassa olisi ollut pieniä kuvia, edes osien tai lukujen alussa. 

Pirjo Puukko kertoi Mutkanlukutaito -kirjan kannesta. Kuvassa kirjailija näyttää miten kansikuva jatkuu sekä kanteen että takapuolelle. Kuva jatkuu myös etukannen liepeessä. Kuva alla:


Elämä oli kehittämättömänä filminauhana edessä, lokkien kirkaisut veitsenteräviä ja muistuttivat, että ei saa jättäytyä turhaan olemiseen. On oltava varuillaan. On tarkkailtava kaiken aikaa ja valittava lentoratansa.

++++++++
Kirjailija, ent. Yleisradion äänitarkkailija ja freelance-kuunnelmaohjaaja, teatteikriitikko, sanoittaja
Pirjo Puukko
Kirjailija on yksi Stresan perustajajäsenistä.

Ilmestyneitä teoksia:
Mutkanlukutaito (novellikokoelma) 2017, Kunnes jalkasi kantavat 2019, Kesälintuni lennä, lennä (kuvitettu lastenkirja) 2021

Kommentit

  1. Kiitos, kun huomasit virheen sivumäärässä. Nyt korjattu. Terv. Maritta

    VastaaPoista

Lähetä kommentti