Johanna Venho: Syyskirja - kauno - biofiktio

 

Hän seisoo yöpaita päällä avokuistilla ja nuuhkii tuulta. Levää, suolaa, sellainen on vapauden haju. Aamu on harmaa ja meri nuolee kallionreunoja, vesi on matalalla, rantoja kiertää mörönhelmoilta näyttävä levälieve.

Johanna Venho: Syyskirja, 280 s. - ilm. 2021 - kannen maalaus: Rauha Mäkilä - kansi: Martti Ruokonen - taustakuva Pellingistä *) - WSOY ******* kirjaston kirja

Klovharu, elokuu 1991
Seitsemänkymmentäseitsemänvuotias Tove Jansson on lopettamassa erästä elämänvaihettaan.  Kolme päivää olisi jäljellä: sunnuntai, maanantai ja tiistai...

Samaisena vuonna elokuussa kaksikymppinen Maria on lähdössä kahdeksanhenkisen ryhmän kanssa saaristoon. Porukka on menossa ottamaan merivesinäytteitä Pellingin saaristosta ja tarkoitus olisi tutkia veden typpi- ja fosforipitoisuuksia ja vedessä leijuvia leviä ja kartoittaa meriveden lämpötilan vaihtelua ja sen vaikutusta rehevöitymiseen pitkällä aikavälillä.

Marialla on lähtöön toinenkin syy. Hän haluaa nähdä Klovharun, jossa Tove Jansson asuu. Maria ajattelee koko ajan Tovea, millaista hänellä on saaressa. Ja miten istuu pöydän ääressä piirtämässä tai kirjoittamassa.

Maria oli lähettänyt keväällä Tovelle kirjeen, mutta ei ollut pettymyksekseen saanut siihen vastausta, vaikka Tove on kertonut, että vastaa kaikkiin saamiinsa kirjeisiin. Äiti tuumaa, että joko Tove ei ollut pitänyt kysymyksistä tai sitten kirje oli kadonnut. Mutta ei, ei kirje ole kadonnut. Äiti oli sanonut Marialle, että jollei kirje mene perille, niin mene sinä.

- Hän avaa uudestaan nipun päällimmäisen kirjeen. Tämä se on. Tämä jäi muistiin, kun hän selasi kirjeitä alkukesällä.

Kirjeessä on valtavasti kysymyksiä, myös se, jossa tyttö kysyy miten Tove on selvinnyt äitinsä kuolemasta.

Marialla on suuri huoli sairastuneesta äidistään ja siksi oli kysynyt asiaa. Marian kirje on tallella ja Tove on silmäillytkin sitä aiemmin, mutta sitten laittanut laatikkoon ja unohtanut kunnes nyt löytyy. Tove ei kuitenkaan jaksa eikä ehdi tällä hetkellä vastata, vaan laittaa kirjeen pinoon, jonka päällä lukee: voi odottaa. 

Pakatessaan Tove muistelee elettyä elämäänsä ja siihen kuuluneita ihmisiä. Mitä Tovesta olisi tullut jos vanhemmat olisivat olleet sirkustaiteilijoita tai hatuntekijöitä? Ehkä samaa mitä äiti olisi tehnyt? 

- Hamilla oli hyvät, lämpimät kädet, sopusuhtaiset, pienet ja lujat. Kun ne muistaa, tulee äkkiä niin ikävä lapsuutta että rintaan koskee. Että pääsisi takaisin, vaikka päiväksi, vuosikymmeniä taaaksepäin.

Paitsi omaa lapsuuttaan Tove muistelee myös äidin lapsuusaikoja. Signe syntyi Ruotsissa Hammarstenin pappilaan. Signe rakastaa piirtämistä ja pääsee piirustuskouluun. Signe saa opettajanpaikan piirustuskoulusta, jossa saa myös lempinimen, Ham. Nimi tulee tietysti Hammarstenistä. Signe oli suffragetti, opettaja ja partiolainen, joka piti matkustamisesta.

Pariisissa vuonna 1912  Ham asuu yhdessä Viktor Faffan (Isukki) Janssonin kanssa. Mies on suomalainen kuvanveistäjä johon Ham on rakastanut.

Aikanaan syntyy "Klonten" - klöntti. Mikä tytölle nimeksi? Gunborg, Barbro, ei vaan Tove. Tove on hyvä nimi, se soinnahtaa mukavasti.

Tove muistelee myös elämänsä miehiä, mutta sydämen vei Tooti eli Tuulikki Pietilä. 

Lopulta tulee se hetki, että kolmekymmenvuotinen aika saarella loppuu ja naiset poistuvat. Mantereella he kohtaavat Marian, joka kyselee unohtuneen reppunsa perään. Maria oli nimittäin päässyt pistäytymään Klovharulla, mutta unohtanut reppunsa rannalle, josta Tove oli sen pelastanut. Maria pääsee kaupan pojan kanssa hakemaan reppunsa ja näkee millaisissa oloissa Tove Jansson oli kesänsä viettänyt.

- Yksi huone. Ikkunat kaikkiin ilmansuuntiin. (...) Vihreä reppuni roikkui ovensuunaulassa kuin olisi aina ollut siinä... (...) Ikkunan takana avoterassin kaiteella istui iso lokki ja kallisti sileää valkoista päätään, katsoi minuun. 

Tove ja Tuulikki viettivät saarella lähes kolmekymmentä kesää kirjoittaen, piirtäen, maalaten ja grafiikkaa tehden. Heillä oli saarella rauha työskennellä, rauha myös toisiltaan, sillä molemmilla oli omat työpöytänsä ja pihalla teltta, johon saattoi tarvittaessa vetäytyä.

Meri oli Toven yksi suurimmista inspiraation lähteistä ja sen huomaa tuotannosta.

Syyskirjan kanssa oli käydä hieman köpelösti. Syksyuutuuksia on tulvinut ja tulvii edelleen, joten Syyskirjan lukeminen jäi viime tippaan. Mietin veisinkö romaanin takaisin kirjastoon ja varaisin uudelleen, mutta sitten a) varausjono oli aika mittava b) pelkäsin, että kirja saattaisi sittenkin jäädä seuraavien uutuuksien jalkoihin ja halusin kuitenkin lukea sen.

Päätin: kirja lukuun ja kirjoitan sen minkä ehdin - ja aika hyvin ehdinkin. 

Teos on biofiktiota, eli elämäkerrallinen romaani, jossa fakta ja fiktio yhdistyvät.

Pidin kirjasta ja Venhon tavasta kirjoittaa. Pystyin kuvittelemaan itseni Klovharun luodolle meren kohinaan. Kaunista kieltä vailla koureroita. Hyvä tarina, mutta Marian osuutta en oikeastaan olisi kaivannut. Tove itsessään on niin kiinnostava ja valovoimainen hahmo, että olisin mieluummin halunnut keskittyä vain häneen. 

Olen lukenut Venhon Ensimmäinen nainen-kirjan ja pidin siitä kovasti, joten Tove Janssonista kirjoitettu kirja viehätti. Tove Jansson on Tove Jansson ja muumit ovat muumeja, mutta sen lisäksi Jansson oli paljon muutakin kuin muumikirjojen tekijä. Hän oli taidemaalari, pilapiirtäjä, sarjakuvataiteilija sekä kirjailija. Esikoisteos Pipu ja Kalle ja Ahdin mustekalat ilm. 1933 (nimellä Vera Haij) ja viimeisin teos ilmestyi Janssonin kuoleman jälkeen 2017 Bulevardi ja muita kirjoituksia. 

Jansson piti itseään ensijaisesti taidemaalarina. Helsingin HAM on omistanut osan tiloistaan taiteilijan tuotannon ja elämän esittelylle. Hieno näyttely, jonka olen käynyt katsomassa monta kertaa.

Linkki: HAM /Tove Janssonin näyttely

Lisäksi Tove Jansson kiinnostaa, sillä Pellingin saaristo on tuttua. Olin toki aina tietoinen, että Janssonilla on mökki lähistöllä, mutta ikinä ei tullut mieleen lähteä pörräämään veneellä Klovharun edustalle - ei silloin eikä myöhemminkään. Jos hakeudutaan keskelle merta, niin yleensä silloin halutaan olla rauhassa. Nykyään saattaisin haluta vierailla mökissä.

Kuva HAM:n (Helsingin taidemuseo) sivuilta. Kuten näkyy, mökki on vaatimaton ja sijaitsee karulla kalliosaarella.

(Ham oli Toven äidin lempinimi.)

Maanmittaushallituksen sivuilta otetusta karttakuvasta näkee kuinka kaukana ulkomerellä Janssonin mökki sijaitsi. Kartassa näkyvä Tirmo on mannerta, josta asukkaat levittäytyvät saarilleen. Oletan, että myös Jansson ja Pietilä käyttivät tätä reittiä. 

Sukuni on viettänyt (ja viettää edelleen) kesiään aavan meren tuntumassa, Klovaharunista itäkoilliseen. Laskin, että meiltä saattaisi linnutietä olla Klovaharuniin noin 15 km. 

Pieni yksityiskohta sattui silmään, nimittäin saaren nimi. Kartassa se on Klovaharun, mutta kirjassa ja joissakin muissakin lähteissä näyttää olevan Klovharu. 

P.S. Alun kirjakuva: jos lähtee ajamaan mökkirannastamme kohti aavaa merta ja kääntyy sitten oikealle niin päätyy Klovharuun. Niin kaukana, mutta niin lähellä. 

Tove Jansson 1914 - 2001

Kun tekee mitä tahtoo ja mitä rakastaa, tekeminen kutsuu oikeat ihmiset kohti, he soittavat ja koputtavat oveen ja tunnistavat tavatessa äänensävystä ja silmienpilkkeestä, kaikesta, mitä tekemisen myötä ihmiseen kasvaa. 

+++++++

Kirjailija, runoilija, toimittaja

Johanna Venho, synt. 1971

Nappasin kuvan Johanna Venhosta Helsingin kirjamessuilla syksyllä 2021.

********

Ilmestyneet teokset:
Runot: Postia Saturnukseen 1998 - Ilman karttaa 2000 - Yhtä juhlaa 2006 - Tässä on valo 2009 - Saaren runot 2017
Romaanit: Syntysanat 2011 - Revitään rikki se rakkaus 2013 (Jaana Seppänen & Johanna Venho)
Kaukana jossain on onnenmaa 2015 - Ensimmäinen nainen 2019 - Syyskirja 2021

Ensimmäinen nainen oli Finlandia-ehdokas vuonna 2019

Linkki: Ensimmäinen nainen

Lisäksi: Novelleja, esseitä ja runoja antologioissa sekä toistakymmentä lastenkirjaa.