Suvun viimeinen luku oli hän, sekä Neshovissa että toimistossa. Enää hän ei voinut paeta. Hän oli paennut elämässään niin monta kertaa, sekä miehiä, että elämäntilanteita. Tästä pakeneminen olisi liian typerää, liian hölmöä ja lapsellista.
Leppoisa sukutarina Norjasta ja Neshovin tilasta jatkuu. Sukuselvitystä ei enää tässä vaiheessa kannata tähän tehdä, sillä suhteet ovat sen verran kimurantit, että kannattaa lukea myös edelliset osat.
Nelikymppinen lapseton Torunn oli siis perinyt entisen sikatilan. Torunn oli aiemmin ollut Oslossa eläinlääkärin avustajana sekä koirakouluttajana. Torunn remontoi edelleen isoa tilaansa ja on lisäksi saanut hoitaakseen kuolleen setänsä Margidon hautaustoimiston.
Onneksi Torunnin ei tarvitse huolehtia hautaustoimistosta yksin, eikä oikein osaisikaan. Toimistossa on viisi työntekijää, joista arjen tukipylväitä ovat rouvat Marstad ja Gabrielsen, jotka olisivat voineet pyörittää toimistoa kahdestaankin. Margido oli aikoinaan antanut Peder Bovimille potkut, mutta Torunn oli pyytänyt miehen takaisin, vaikka tämä onkin kiinnostuneempi autoista kuin hautajaisista. Peder tunsi hautaustoimistoalan läpikotaisin ja oli IT-asiantuntija, joka hoiti kotisivut ja laskutusjärjestelmät.
Tätä nykyä läheisiin kuuluu isoisä-Tormod, joka asuu hoitokodissa ja on elämäänsä tyytyväinen kunhan saa tietynmerkkistä limsaa ja oikeita kirjoja luettavakseen. Näitä Torunn sitten vie isoisälle.
Erlend-setä puolestaan asuu Kööpenhaminassa yhdessä Krummen kanssa. Heillä on kolme lasta lesboparin kanssa.
Ja Torunnin äiti, hän on kyllä luku sinänsä, tempperamenttinen nainen, joka kiivastuu äkkiä, mutta lauhtuu helposti. Miten äiti mahtaa suhtautua kun Torunn päättää tehdä nimenmuutoksen ja lisätä Neshovin Breisethin yhteyteen?
- Minähän asun täällä, ja Tor Neshov oli isäni, ja minä olen nyt tilanomistaja. Se tuntui minusta oikealta.
- (...) Oliko Torunn unohtanut, että hänellä oli äitinsä tyttönimi? Ja se taas johtui siitä, ettei se typerä maalaispoika ollut pystynut pitämään raskaana olevan tyttöystävänsä puolia? Että juuri sen takia Torunnin sukunimi oli Breiseth eikä mikään SAAMARIN Neshov?
Torunnin ainoa ystävätär asuu Oslossa asti. Margete on ihminen jolle saattoi soittaa vaikka keskellä yötä ja purkaa sydäntään. Ja niin Torunn tekeekin.
Tässä tarinssa vilskettä riittää, sillä Krumme ja Erlend ovat tulossa kyläilemään kolmen lapsensa ja heidän äitiensä kanssa. Lasten viihdykkeeksi Torunn on saanut kaksi pientä possua, jotka nimeää Erlendin ja Krummen tyttärien mukaan.
Torunn tutustuu myös seksikkääseen pyöräilevään pappiin ja entinen rakastettukin pyyhältää paikalle aina silloin tällöin.
Miten sarja päättyy? Kelpuuttaako Torunn jomman kumman näistä miehistä, vai ei kumpaakaan. Entä onko Neshovin tilan ja hautaustoimiston pitäminen sittenkään Torunnin juttuja? Kutsuisiko Oslo kuitenkin enemmän?
Tämä kuudes ja päätösosa lopettaa ihan mukavasti seitsemäntoista vuotta jatkuneen sarjan. Tosin tarina on kirjoitettu siten, että Ragde voi (taas) halutessaan jatkaa sarjaa. Aika näyttää miten käy. Ehkä kymmenen vuoden päästä ilmestyykin 7. osa.
Ragden verkkainen kirjoistustyyli jatkuu myös tässä osassa, ja joitakin asioita on selvitetty turhan yksityiskohtaisesti, esim. hautajaismenoja.
Alun perin sarjasta piti tulla vain trilogia, mutta sitten yhdeksän vuotta myöhemmin sarjaan ilmestyi neljäs osa, sitten viides ja nyt jo kuudes, jonka sanotaan vihdoin olevan päätösosa. Minusta sarja olisi hyvin voinut loppua trilogiaan, sillä jatkot eivät ole olleet läheskään aiempien veroisia, etenkään neljäs kirja.
Kaikkineen kuitenkin ihan mukava sarja, jossa on elämänmakuisia tapahtumia ja huumoria. Ja ehkä oli hyvä, että tarina sai päätöksensä (toivottavasti), vaikkeivät osat neljä ja viisi erityisemmin kolahtaneetkaan.
Olen lukenut myös sarjan välissä ilmestyneet proosateokset, joista etenkin Aion tehdä sinut onnelliseksi oli hykerryttävää luettavaa. Romaani kertoo 1960-luvun naisista, aikana jolloin koti oli naisen valtakunta. Kannattaa lukea.
Berliininpoppeleista on tehty tv-sarja, joka valitettavasti pahasti kalpeni kirjoille.
Sumu oli noussut äkkiä, vaivihkaa hiipien mutta silti täysin varoituksetta. Mikään ei ollut mustaa tai valkoista, vaan kaikki värit haihtuivat, ilma tihkui ja sykki ja vilisi pikkuisia vesipisaroita, kuin kuhisevia luteita.
+++++++
Kirjailija
Anne B. Ragde, synt. 1957 Odda/Norja
*******
Ilmestyneet suomennokset:
Berliininpoppelit-sarja:
Berliininpoppelit 2004 - Erakkoravut 2005 - Vihreät niityt 2007 - Perintötila 2017 - Elämänrakentajat 2018 - Talon tytär 2021
Muut:
Satunnaista seuraa 2011 - Aion tehdä sinut onnelliseksi 2013
Lisäksi kirjailijalta on ilmestynyt useita suomentamattomia lasten- ja nuortenkirjoja, rikoskirjoja, romaaneja ja novellikokoelmia.
Tämä "ehkä"-päätösosa oli mainio, melkein trilogian veroinen. Aikanaan tartuin innolla neljänteen osaan ja petyin, eikä viideskään osa oikein ollut onnistunut.
VastaaPoistaTähän kuudenteen osaan olisikin hyvä lopettaa - jäisi mukava mieli lukijalle päällimmäiseksi.
Tuon Satunnaista seuraa olen lukenut - en pitänyt siitä - ehkä siksi, että se oli niin kovin erilainen kuin Berliininpoppelit. En oikein enää edes muista.
Toivon myös, että jäisi tähän ettei tule rahastuksen makua. Voisi aloittaa vaikka uuden sarjan.
Poista