Victoria Hislop: Ne, joita emme unohda - kauno - historia

Kaikki on tomua, kaikki on tuhkaa, kaikki on vain varjoa.

Victoria Hislop: Ne, joita emme unohda - 524 s. - suom. ilm. 2021 - Those Who Are Loved 2019 - suomennos: Laura Jänisniemi - kannen suunnittelu: Patrick Insole - Bazar /WSOY ******* arvostelukappale

Themis kertoo Koraliksen perheen elämästä vuodesta 1930 vuoteen 1985. Kreikan vaikeat vuodet: toisen maailmansodan aikana natsit miehittivät maan. Lisäksi oli nälänhätää, vallankaappaus ja sotilasjuntta. Sisällisodan aikana maa jakautui kahtia ja näin kävi myös Koraliksen perheessä.

Tarina alkaa vuodesta 2016, jolloin neljä sukupolvea on tullut juhlistamaan tarinan päähenkilön yhdeksänkymmentävuotissyntymäpäivää. Kun muut vieraat ovat poistuneet, isoäiti ehdottaa lapsenlapsilleen Nikosille ja Popille käyntiä kahvilla ja kirkossa. Themis käy aina syntymäpäivänään pienessä kirkossa sytyttämässä kynttilöitä. Päivällä Themis oli surrut ettei kykenisi jättämään muuta perintöä lapsille ja lastenlapsille kuin kuluneen pöydän. Mutta voisiko jättää toisenlaisen perinnön, elämäntarinan.

Kahvilassa Themis rupeaa kertomaan aloittaen vuodesta 1930. Themisin äidillä Ekefhteria Koralisilla oli tuolloin ollut iso talo, joka oli ollut aikoinaan tosi hieno. Sitten se oli rapistunut, ja maalaukset seiniltä oli myyty. Jäljellä oli enää muutama ranskalainen huonekalu ja joitakin koruja.

Tuossa talossa asuu Eleftheria ja hänen neljä lastaan: Thanasis, Panos, Margarita ja Themis sekä kuukausia merillä oleva aviomies Pavlos . Eräänä päivänä talo luhistuu ja perhe joutuu muuttamaan isoäidin luokse. Tilanne masentaa äidin, joka joutuu lopulta sairaalaan kuudensadan kilometrin päähän. Isästä ei ole paljon hyötyä, sillä hän on aina poissa. Niin lasten hoito ja ruokkiminen jää kyría Koraliksen huoleksi. 

Ristiriidat repivät koko maata ja myös Koraliksen perhettä, sillä sisarukset kannattavat eri asioita. Themis ja Panos ovat kommunisteja, jotka osallistuivat vastarintaliikkeen toimintaan ja sisällissotaan. Thanasis on poliisi ja oikeiston puolella, kuten myös Margarita, joka jopa rakastuu natsiin. Sisarukset ovat sitä mieltä, että ammattiyhdistysväki on roskaväkeä, joka tuhoaa Kreikan. Ja siirtolaisia he pitävät pääosin rettelöitsijöinä. Themis puolestaan ajattelee, että ammattiyhdistysväki yrittää pitää huolen siitä, että perheillä on ruokaa. 

Sisällisodassa oikeisto voitti, Themis vangittiin ja hän joutui vankileiriltä toiselle. Elämä leireillä oli kovaa, kidutuksia, nälänhätää, raiskauksia. Maatessaan erään leirin sängyssä Themis suree kuinka perhe on täysin hajonnut: isä ja sisko ovat muuttaneet maasta, äiti on sairaalassa, Panos taistelemassa ja Thanasis kotona valittamassa. Leiriltä pääsisi pois jos allekirjoittaisi dílosin eli katumuskaavakkeen, mutta eihän vakaumuksellinen kommunisti sellaista voi tehdä, vai voisiko. 

Aika kuluu ja Themis perustaa perheen ja saa lapsia. Politiikka oli läsnä, mutta siitä ei enää puhuttu perhepiirissä. Themis ei voinut unohtaa lapsuudenkodin jatkuvaa tappelua ja huutoa. Aikoinaan veli oli noussut veljeä vastaan, eikä se ollut tuhonnut vain omaa perhettä vaan koko maan.

Politiikka oli Kreikassa yhä jatkuvan kiistan aihe, ja alle kymmenessä vuodessa oli järjestetty viidet vaalit. Themis oli ollut innoissaan kun naiset olivat saaneet äänioikeuden vuonna 1956.
Vuonna 1967 oli määrä järjestää parlamenttivaalit ja taas politiikka oli noussut esille, myös Themisin perheessä. Yhtäkkiä, kuukausi ennen vaaleja, joukko armeijan kenraaleita oli kaapannut vallan. Yhteydet ulkomaailmaan oli katkaistu, koulut ja yliopistot suljettu, eikä pankeista voinut nostaa rahaa.
Sitten uusi hallitus kielsi pojilta pitkät hiukset, tytöitä lyhyet hameet ja sunnuntain jumalanpalvelus tuli lapsille pakolliseksi. 

Seuraavien vuosien aikana Themis edelleen piti poliittiiset näkemyksensä piilossa. Paitsi silloin kun entinen pääministeri Georgios Papandreou oli kuollut ja Themis lähti katedraaliin osoittamaan kunnioitusta vainajalle. Hautausmaalla, sadantuhannen muun kanssa, Themis huutaa." Vapaus! Vapaus!".

Vuodet vierivät, lapset kasvavat ja lähtevät omille teilleen, kuka minnekin. Maan poliittiset olot jatkoivat muuttumistaan. Kreikan viimeinen kuningas oli Konstantin II, jonka oikeistolainen sotilasjuntta syrjäytti vuonna 1967. Sitten junttakin kaatui ja monarkia lakkautettiin (1974). Seuraavana vuonna Kreikasta tuli taas tasavalta. 

Malttoivatko Themisin lapset pysyä irti poliitiikasta? Themis oli ollut aina hiljaa omista toimistaan vuorilla vasemmiston puolella. Olisiko nyt vihdoin aika kertoa mitä oli tapahtunut? 
- Minä tapoin. Jouduin vangiksi ja olin kuukausia vankilassa. Kuukausia karkotettuna. (...)
- Mitä? Ja kerrot sen vasta nyt? Mikset ole koskaan sanonut mitään? (...)
- Politiikka voi olla myrkkyä. En halunnut myrkyttää teitä.

Koittaa aika, jolloin Themis saa lastenlapsia ja vanha pöytä on taas täynnä.

Hislop kirjoittaa taitavasti yhdistellen perheen elämää ja Kreikan historiaa. Niinpä kirja onkin samalla oiva tapa oppia tai kerrata Kreikan lähihistoriaa. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja Hislop on kirjoittanut jokaiselle Koraliksen perheen lapselle omanlaisensa kertomuksen ja elämänkulun. Kirjoittamalla lapset mielipiteiltään vastakkaisiksi tarinaan tulee hyvä jännite. 

Erityisen vaikutuksen minuun teki Themisin ja Fotinin kouluaikainen lämmin ystävyys.
- Tyttökaksikko oli erottamaton, ihastui samoihin poikiin, puhui keskenään kaikesta ja käytti samoja kirjoja.
Themis meni mielellään koulun jälkeen Fotinin vaatimattomaan kotiin tekemään läksyjä. Siellä oli rauhallista kun taas Themisin kotona sanaharkat yltyivät. Isä ei ollut enää pitämässä jöötä, vaan oli lopulta lähtenyt Amerikkaan, josta lupasi lähettää rahaa. 

Perhe oli hajonnut vuosien mittaan ja jäin miettimään mikseivät olleet pitäneet enempää yhteyttä. 

Kirja alkaa vuodesta 2016, johon se myös loppuu. Tarina on kerrottu. Nikos ja Popi ovat järkyttyneitä, mutta myös ylpeitä. Ilman tietynlaisia ihmisiä Kreikka voisi olla vieläkin diktatuuri. Nyt isoäiti ja nuoret istuvat kirkossa sulattelemassa tarinaa. Tyttö, jolla on villi kampaus ja renkaita korvalehdissään. Pukuun pukeutunut Nikos ja vanha nainen polyesterileningissään. Vanhus, joka oli elänyt vakaumuksensa mukaisesti, oli aikoinaan käyttänyt armeijan univormua, ylittänyt rotkoja raskas ammuskantamus selässään, riutunut ja kärsinyt vankileireillä. Vanha nainen, joka on menettänyt ja kokenut paljon.

Kirkossa Nikosia kiinnostaa miksi isoäiti sytyttää kynttilöitä vaikkei ole uskonnollinen.
- Minkä takia sytytät näitä kynttilöitä? (...) Se on minun tapani pitää nuo ihanat ihmiset elossa.

Hyvä, mukaansa tempaava tarina, jossa historia kulkee vaivattomasti mukana. Kirjassa on paljon tapahtumia, joissa kerrotaan paitsi Themisistä, myös hänen sisaruksistaan ja seuraavista sukupolvista. Hislop on taas tehnyt upean taustatyön. 

Jostain aivan käsittämättömästä syystä minulta on jäänyt Elämänlanka ja Paluu lukematta. Saaren olen lukenut ja pitänyt siitä, kuten tv-sarjastakin. Olen käynyt sarjan kuvauspaikalla eli Kreetan asumattomalla Spinalóngan saarella, jolla on venetsialaisaikainen linnoitus. Leprasairaala suljettiin vuonna 1957.  

Tekstissä on jonkun verran suomentamattomia kreikan kielisiä sanoja. Miksei niitä ole suomennettu? Sanotaan kafeneío, miksei kahvila. Sanotaan giagiá, miksei isoäiti tai mummi. Tosin asiayhteydestä usein arvasi kyllä sanan merkityksen. 

Entä miksei kirjan nimi ole Ne joita rakastetaan, joka on teoksen alkuperäisnimi? Lopussa kerrotaan kirjan nimestä. "Ne joita rakastetaan " on säe Kreikan tunnetuimpiin kuuluvasta runosta "Epitáfios", jonka on kirjoittanut Giánnis Rítsos (1909-1990). Mikis Theodorákis on säveltänyt runosta osia. Kirjan nimestä on lopussa oma lukunsa.

Lukekaa ihmeessä tämä hieno teos. 

Ne joita rakastetaan eivät koskaan kuole.

P. S. Ennenkin on ollut yhteensattumia. Kirjassa mainitaan säveltäjä Mikis Theodorákis ja kun avaan seuraavan päivän (3.9.2021) Aamulehden niin siellä kerrotaan, että Theodorakis on kuollut. "Yhteiskunnallisesti näkyvä hahmo hän oli erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin sotilaat johtivat Kreikkaa. Säveltäjä määrättiin maan sisäiseen karkotukseen syrjäseudulle, mutta jo nuorempana hän vastusti saksalaisten miehitystä kotimaassaan. Natsit pidättivät nuoren säveltäjän v. 1943 ja pahoinpitelivät tätä. (...) Sodan jälkeen Theodorakis päätyi Ranskaan."

Mikis Teodorakis 1925 - 2021

 ++++++
Kirjailija
Victoria Hislop, synt. 1959 Bromley / Kent, jossa myös asuu. Kirjailijalta on ilmestynyt seitsemän romaania, joista on suomennettu neljä. Saari-romaanista on myös tehty suosittu tv-sarja.

*******
Ilmestyneet suomennokset:
Saari 2012 - Elämänlanka 2014 - Paluu  2016 - Ne, joita emme unohda 2021

Kommentit

  1. Tämä voisi olla aika hyvä valinta itselle. En tiedä Kreikasta oikein mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten ilman muuta lukuun. Kreikan lähihistoriaa upotettuna tarinaan, on helppo tapa saada tietää Kreikasta enemmän. Ja kun vielä tarinakin on hyvä.

      Poista
  2. Kreikankielisten sanojen suomentamatta jättäminen johtunee siitä, että sanat ovat myös englanninkielisessä alkuteoksessa kreikaksi. Monissa kirjoissa luodaan tunnelmaa tällä tavalla, eikä se yleensä haittaa ymmärtämistä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos arviosta. Ero painetun ja äänikirjan lukemisen välillä näkyy ainakin siinä, että painetun tekstin lukija saa kiinni myös vaikeammista nimistä.

    Tämä oli yksi mun viime vuoden hittikirjoista, ja päädyin lukemaan kaikki hänen suomennetut teokset, vaikka en blogannut kaikista. Yksihän niistä sijoittui Espanjaan.

    Mutta ei ollut tyhjäpäistä etelänlomafiktiota, ei. Näiden kautta näki molemmat yhteiskunnat laajalti ja vaatteet päällä 😉.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kirja tosiaan. Totta puhut noista nimistä. Harvinaista kyllä kuuntelussani on nyt äänikirja, jonka erään hahmon nimestä en tiedä mikä mahtaa olla oikea kirjoitustapa. Lukijat lausuvat niin erilailla ulkomaisia nimiä.

      Poista
  4. Tyttäreni luki ja suositteli minulle intohimoiselle Kreikan ystävälle. Kohta saan kirjan omakseni. Yli 10 kertaa on käyty Kreikassa ja kieltääkin osaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sittenhän nämä Hislopin kirjat ovat juuri sinulle
      Olen käynyt lukemattomia kertoja Kreikan eri saarilla. Ihana maa💙

      Poista

Lähetä kommentti