Jane Harper: Kadonnut mies - dekkari

 

...paikalliset - kuusikymmentäviisi ihmistä ja satatuhatta lehmää - tunsivat maamerkin yksinkertaisesti nimellä karjamiehen hauta. Kivi ei seissyt hautausmaalla; karjamies lepäsi niillä sijoilla, missä oli kuollutkin, ja hän oli saanut maata yli vuosisadan ilman seuraa.

Jane Harper: Kadonnut mies, 400 s. - suom. ilm. 2021 - itsenäinen dekkari -The Lost Man 2018 - suomennos: Mari Hallivuori - alkuperäiskansi: MDCN Creative - Tammi ******* arvostelukappale

Mutta nyt karjamies ei ole enää yksin. Prologissa kerrotaan kuinka alueen yli lentäneen helikopterin lentäjä kiinnitti huomiota ensin autoon ja sitten kauempana punaisesta taustasta erottuvaan siniseen kankaaseen. 

Brightin veljeksillä on isot tilukset kuumassa Queenslandissa, keskellä ei mitään. Vanhin veli, Nathan, asuu yksin 500 -600 naudan tilalla. Ex-vaimo on muuttanut pois ja kuusitoistavuotias Xander on koulussa Brisbanessa. Poika käy vain pidemmillä lomillaan tervehtimässä isäänsä. Brisbaneen ja rannikolle on nimittäin tuhatviisisataa kilometriä linnuntietä.
 
Nathan oli muinoin tehnyt tosi ison virheen, jonka seurauksena koko naapuriyhteisö oli tuominnut teon.
- Nathan teki mahdottomasta mahdollisen ja yhdisti koko kaupungin - valkoiset, aboriginaalit, vanhat, nuoret, pitkän linjan vihamiehet ja ylimmät ystävät. Kolmekymmentä vuotta kannetut kaunat unohtuivat kun puheeksi tulee Nathanin virhe. 
Mikä saattoi olla niin kamala teko, että Nathan suljettiin yhteisön ulkopuolelle?

Kaksi nuorempaa veljestä, Cameron ja Bub, hallinnoivat isoa sukutilaa, jossa on kolmetuhatta nautaa. Veljesten kanssa asuvat myös äiti Liz, Cameronin Ilse-vaimo ja viisi- & kahdeksanvuotiaat Sophie ja Lo. Lisäksi tilalla elää Harry-setä, joka ei ole sukua. Harry tiesi tilan asiat parhaiten, mutta hänen asemansa oli epävarma. Tila oli miehen koti, ja Harrya kohdeltiin kuin perheenjäsentä, mutta silti mies oli pelkkä työntekijä. 
Tilapäisapuna hääräävät brittiläiset reppureissaajat Simon ja Katy. Poikien Carl-isä oli kuollut onnettomuudessa. 

Heti tarinan aluksi selviää kuka on karjamiehen haudalta löytynyt henkilö. Hän on veljeksistä keskimmäinen eli Cameron. Kukaan ei voi ymmärtää mitä mies oli tehnyt haudalla ja etenkin miten oli päätynyt sinne. Auto oli nimittäin kaukana löytöpaikalta. Lisäksi kukaan paikallinen ei lähde kuumalle autiomaalle ilman vettä ja suojaa ja Camin auton tavaratilassa oli ruokaa ja vettä. 
- Auto ei ole vahingoittunut eikä arvotavaraa ole viety. 

Kaikki sanovat Camin olleen viime aikoina kovin stressaantunut.
- Camilla oli aina paineita, myös silloin kuin kaikki meni hyvin. (...) Luulen silti, että jokin oli pielessä. (...) Cam oli stressaantunut, ja usein huonolla tuulella. Hän unohteli asioita, mikä ei ollut hänen tapaistaan.

Miksi mies oli huolissaan  ja mitä Cameronille oli mahtanut tapahtua? Oliko mies saanut elämästä tarpeekseen, kuten poliisi tuntuu otaksuvan. Veljekset tuntuvan olevan toista mieltä.

Sukutarina, jossa pohditaan Cameronin tapausta ja läpikäydään menneisyyttä. Millaista veljesten elämä oli ollut kotitilalla isän vielä eläessä. 
Kadonnut mies etenee kovin verkkaisesti, kuten etukannessa sanotaan. Verkkaisuutta on paljon enemmän kuin kahdessa edellisessä teoksessa. Luvattua kiihtymistä en havainnut ja loppuratkaisuja sai odottaa. Näistä seikoista huolimatta pidän Harperin kirjoista, sillä niissä on sitä jotain. Luonto ja maisemat ovat tässäkin kirjassa hyvin kuvailtuina. Jopa niin hyvin, että ajattelin etten missään tapauksessa haluaisi asua tuollaisessa paikassa, jossa auringon armoille jääminen olisi tiennyt varmaa kuolemaa, jossa välimatkat ovat järkyttävän pitkät, jossa radiopuhelin on oltava päällä koko ajan, jossa pimeällä täytyy pysyä kotona ja jossa käärmeitä pitää alati varoa.

Harperin dekkareiden juju onkin muussa kuin siinä actionissa (mitä itse aika usein peräänkuulutan). 
Kirjassa on hyviä hahmoja. Pahojakin on, mutta heidän henkilöllisyytensä selviää tarinan edistyessä. Pidin Kadonnesta miehestä ja odotan jo seuraavaa, Tasmaniaan sijoittuvaa teosta.

Extraplussaa Harper saa kaikkien kirjojensa kansista. Myös uudesta, vielä Suomessa ilmestymättömästä, The Survivorista, jonka kannessa meri tyrskyää kohti kallioita. Toivottavasti suomalaisessa versiossa pitäydytään tässä alkuperäisessä. Brittiläinen kansi ei nimittäin ole yhtään niin hyvä.

P.S. Kuivasta kaudesta on tehty elokuva ja trailerin perusteella haluaisin kovasti nähdä sen. 

Maisema jatkui avoimena silmänkantamattomiin, aina aavikolle saakka. Se oli tyhjyyden meri. Täydellinen valinta ihmiselle, joka halusi päästä unholaan.

++++++++++
Kirjailija, toimittaja
Jane Harper synt. 1980 Manchesterissa. Perhe muutti Australiaan kun Harper oli 8-vuotias. Teini-ikäisenä Jane Harper muutti takaisin Britteihin perheensä kanssa, mutta palasi myöhemmin. Asuu nykyään Melbournessa.

**********
Ilmestyneet suomennokset:
Aaron Falk-sarja:
Kuiva kausi 2019 - Luonnonvoimat 2020 -

Linkit: Kuiva kausi ja Luonnonvoimat

Muut:
Kadonnut mies 2021
Neljäs kirja, The Survivors, ilmestyi Australiassa syyskuussa 2020. 
Teoksen tapahtumapaikka on Tasmania. Saammekohan suomennoksen ensi keväänä?


Kommentit