Tämänkin osan tapahtumat keskittyvät Tampereelle ja pääosissa ovat rikoskonstaapeli Voitto Karhu ja hänen kihlattunsa toimittaja Ina Djurling.
Edellisestä osasta on siirrytty eteenpäin, kesään 1930, jolloin Säätytalolle, eduskunnan perustuslakivalikokunnan kokoukseen ryntää joukko Lapuan liikkeen kannattajia, jotka kaappaavat kansanedustajat Pekkalan ja Rötkön. Wäinö Nieminen Kansan Lehdestä on joutunut kirjoittamaan uutisesta - uransa parhaan, tärkeimmän ja kamalimman jutun. Tapaus kuohutti koko Suomea.
Aamulehden toimittaja Ina Djurling puolestaan joutuu kirjoittamaan politiikasta. Ina on ensimmäistä kertaa saanut tehtäväkseen kirjoittaa jutun, joka soti hänen ajatusmaailmaansa vastaan. Ina ei pitänyt ääriliikkeistä, eikä olisi halunnut kirjoittaa niistä.
Pyynikintorille oli kokoontunut väkeä katsomaan kun Hämeen talonpoikaispataljoona on lähdössä Helsinkiin ja Inan on tehtävä juttu Lapuan liikkeen voimannäytöstä.
Kaksi pikkupoikaa oli yöllä päättänyt lähteä tutkimaan millainen väylä on Ruumiinpuntari. Paavon isoisä oli kertonut polusta, jota pitkin vainajia oli tuotu haudattaviksi Pirkkalan kirkkomaahan*. Pojilla olisi aikomus ja toive nähdä haamuja ja kummituksia. Mutta kun puiden lomasta loimottaa jotain valkeaa ja alkaa kuulua rahinaa ja kalahduksia saavat pojat mahan alusen täyteen jalkoja.
- Mikä se oli? Paavo sai viimein kysytyksi?
- En minä tiedä, puuskutti Ville. - Enkä haluakaan tietää. Kai se oli joku eksynyt sielu, joka oli jäänyt maan päälle vaeltamaan.
Seitsemäntoistavuotias Oskari Kettunen on jo puoli tuntia odottanut tyttöystäväänsä, mutta Allua ei vaan kuulu. Alinan suku oli varakas, eikä perhe pitänyt siitä, että tyttö seurusteli kauppahallin lähetin kanssa. Olisiko isä kieltänyt tyttöä lähtemästä.
Seuraavana päivänä Oskari uskaltautuu Havukaisten kotiin, mutta tyttö ei ole siellä. Missä Alina on?
Havukaisen Konepaja Oy:ssä kiehuu ja kuohuu, sillä yritys on ilmoittanut ettei sillä ole varaa maksaa samoja palkkoja kun aiemmin, koska tilauskanta oli laskenut. Oli pohdittu olisiko parempi antaa joillekin työmiehille lopputili vai alentaa kaikkien palkkoja. Kolme miestä oli alkanut kiihottaa muita työläisiä lakkoon.
- Teollisuusneuvos eleli leveästi linnassaan ja jätti palkat maksamatta työläisilleen, niin olivat miehet toisia agitoineet. Eilen sitten konepajan metellimiehet olivat päättäneet ryhtyä pistelakkoon.
Konepajan pihalle on kerääntynyt joukko työmiehiä. Pistelakko saadaan loppumaan lyhyeen, mutta sen sijaan pihalla tapahtuu onnettomuus, jossa eräs henkilö kuolee.
Rikostarkastaja Kuusniemi oli määrännyt rikoskonstaapeli Voitto Karhun konepajalle selvittämään tapausta. Oliko kyseessä onnettomuus vai olisiko aihetta epäillä rikosta?
Ina Djurling on moderni nainen, joka mm. oli hankkinut itselleen Willys Knigt-auton. Auton omistaminen oli tuohon aikaan vielä harvainaista, etenkin naisille.
Ina halusi myös olla muodikas ja seurata aikaansa. Ina haluaa rikkoa rajoja, pitää housuja jos niin haluaa, kuunnella jazzia ja jopa juoda alkoholia. Hiuksensa Ina oli leikkautunut polkaksi, mutta kun kampaaja ehdottaa uutta mallia, on Ina valmis.
- Häntä hirvitti mitä Karhu sanoisi, mutta itse hän oli hiuksiinsa erittäin tyytyväinen.
Ja eihän Ina olisi Ina, jollei myös kiinnostuisi tapahtuneista rikoksista. Voitto Karhun kihlattuna saa ensikäden tietoja. Pieni ja sirpakka Ina on ennenkin tehnyt omia tutkimuksiaan ja näin auttanut poliisia. Ja niin tapahtuu nytkin. Mutta onko toimittaja nyt liian huimapäinen ja rohkea?
Kaikista tutkimuksista huolimatta tuntuu, että rikoksessa on liikaa kysymysmerkkejä. On vain yksi ainoa pieni todiste, jolle ei tunnu löytyvän lähdettä.
Rikoksien ja poliittisten tapahtumien lisäksi tarinassa on mukana myös kieltolaki salakuljetuksineen.
- Tiedätkö nyt varmasti minne meidän pitää mennä? (...) Olenko minä ensimmäistä kertaa veneen peräsimessä? (...) Mä en halua halua jäädä taas kiinni pirtulastin kanssa.
Veneen pohjalla oli liinoilla peitettyjä pärekoreja, jotka pitäisi viedä varmaan paikkaan. Lastia siirtäessään miehet kuulevat jotain outoa puhetta.
Mukava tarina, jossa sekaisin historiaa, polittiikkaa ja henkilöhahmojen yksityiselämää. Kotikaupunkiini sijoittuvasta historiasta on aina mukava lukea. Tästäkin osasta huomaa, että taustatyö on tehty.
Pilkkua taas viilaan ja ihmettelen espresson juontia. Milloinkahan ylipäätään olen ensimmäisen kerran kuullut puhuttavan espressosta? Ensimmäiset erikoiskahvini olen tainnut juoda ulkomailla, koska Suomessa ei sellaisia tunnettu, ainakaan yleisesti. Tosin v. 1884 on maailmalla patentoitu ensimmäinen espressokone, mutta silti oudoksutti.
Tieto oli vallan väline.
P.S. Kirjan erikoinen nimi *Ruumiinpuntari tarkoittaa siis polkua, jota pitkin ruumissaaatto oli kulkenut. Nimitys johtui ruumista kantavista miehistä. He olivat ikään kuin ruumiin puntareita. Punnitsivat ruumista sitä kantaessaan.
(Lähde: Ko. kirja)
++++++++
Kirjailija, insinööri
Pekka Hyyti, synt. 1959, asuu Lempäälässä.
Ilmestyneet teokset:
Suomen Dekkariseura ry myönsi Vuoden esikoisdekkari-kunniakirjan 2020 teokselle Tummat pilvet eilisen.
Linkki edelliseen osaan:
Musta talvi
Kommentit
Lähetä kommentti